Kaikki talvet eivät ole veljiä keskenään. Talven säässä voi olla vuosittain suuriakin eroja ja varsinkin nykyisin kun ilmasto muuttuu ja lämpeneen voimakkaasti. Myös keväisin kelit voivat vaihdella suuresti. Säät saattavat myös vaihdella itäisen Suomen ja läntisen Suomen kesken suuresti.
Keväällä yllättänyt lumikeli katkaisee monen linnun pesinnän kesken ja linnut joutuvat aloittamaan muninnan uudelleen.
Poikasvaiheessa olevat pesät voivat tuhoutua ja poikaset menehtyvät nälkään.
Ilmaston lämpeneminen on ollut varsin nopeaa nykyisin. Toki ilmaston lämpeneminen pantiin merkille jo 1950- ja 1960-luvuilla. Jo tuolloin oli nähtävissä eteläisten eläin- ja kasvilajien yleistyminen ja levittäytyminen pohjoisemmaksi.
Muun muassa nykyisin jo Pohjois-Suomeen levinnyt hirvikärpänen alkoi yleistymään 1960-luvun alussa. Laji levittäytyi aluksi kaakkoon Imatran ympäristöön, josta alkoi nopea runsastuminen.
Talvi on Suomessa hyvin hallitseva vuodenaika. Keskilämpötilojen mukaan talvi kestää Lapissa noin seitsemän kuukautta ja kylmillä tunturiseuduilla vielä pidempään. Toki talven alkamisen ja päättymisen ajankohta voi heilahdella suuresti.
Suomen talvi asettaa lajistolle suuria vaatimuksia selvitä tuiskuista ja pakkasista. Suomen eläin- ja kasvilajisto jääkin huomattavasti pienemmäksi kuin eteläisimmissä maissa. Paikallisissakin olosuhteissa voi olla ilmastollisia eroja muun muassa maaston mukaan.
Suuremmassa mittakaavassa Suomessa käy taistelua itäisen Suomen koillisesta puhaltava jäätävä tuuli pakkasineen sekä rannikoiden lauha ja merellinen ilmasto. Meri ei hevillä luovu syksyllä lämmöstään ja meren jäätyminen voi mennä myöhäiseksi. Myös kovat tuulet lisäävät alkutalvella meren virtausta ja tämä estää meren jäätymistä. Tästä huolimatta talvi tulee lopulta vuoren varmasti.
Eläimet ja kasvit ovat oppineet selviytymään jäätävän talven haasteista satojen ja tuhansien vuosien kokemuksella. Vaikka luonto on talvella kuolleen oloinen, niin silti elämänlanka palaa mutta pienemmällä liekillä kuin kesällä.
Lajeilla on monet keinot selvitä pitkän talven yli. Puut saavat suojaa kaarnasta ja kuoresta. Kuori suojaa puuta niin jäätymiseltä kuin kuivumiselta. Puulle on haasteellisempaa selvitä keväästä kuin itse talvesta. Keväällä tuulet ja lisääntynyt auringonpaiste kuivattavat puuta. Sen sijaan puiden juuret ovat turvassa niin kauan kuin lunta riittää suojaamaan juuria pakkasilta.
Kovien pakkastalvien jälkeen paljastuvat talven aiheuttamat tuhot luonnossa aivan eteläisintä Suomea myöten. Varsinkin eteläisen Suomen jalopuut kuten vaahtera ja tammi ovat hyvin alttiita talven tuhoille. Sen sijaan Venäjän taigametsien suunnalta Suomen valloittanut kuusi on varsin karaistunut talven kylmälle. Todella kylminä talvina kuusien ja jalopuidenkin silmut voivat paleltua ja seuraus on, etteivät kuuset tee lainkaan käpyjä. Myös jalopuut jättävät kukinnan väliin. Lehtipuut voivat lehtiä vain osittain ja puihin jää lehdistä tyhjiä oksia.
On tunnettua että kanalinnut kuten teeri ja riekko hakeutuvat lumen sijään kieppiin turvaan saalistajilta ja pakkasilta. Tosin kanalinnut eivät kaivaudu yleensä kuin 10-15 senttimetriä lumen alle. Tällöin ne pystyvät varsin tarkan kuulon avulla lehahtamaan lentoon vaaran, kuten ketun tullessa liian lähelle.
Myös monet tutut pikkulinnut kuten talitiainen, punatulkku ja urpiainen käyttävät lunta hyödyksi. Osa linnuista syöksyy suoraan oksalta kieppiin. Osa taas hautautuu lumeen lyhyen kävelyn jälkeen. On arveltu, että lumeen syöksyvät lajit ovat enemmän turvassa kuin maasta kaivautuvat. Syöksyessä hangelle ei jää jälkiä, joita pedot voivat seurata.
Myös nisäkkäät hyötyvät lumen suomasta turvasta. Suurin osa Suomen kymmenistä nisäkkäistä selviää talvesta sen kummempia keinoja käyttämättä. Osa taas on horroksessa ja osa puoliksi lumen alla ja päällä. Pikkunisäkkäät viihtyvät paljon hangen alla suojassa kylmältä ja pedoilta. Mikäli jo alkutalvesta sataa kunnon kerros lunta, voivat pikkunisäkkäät kuten myyrät ja sopuli aloittaa lisääntymisen. Varsinainen lisääntymisaika on kuitenkin kesällä.
Jos poikastuotanto alkaa jo alkutalvella, pystyvät talvella syntyneet poikaset tekemään omia poikasia jo ennen seuraavaa kesää. Hiirillä, myyrillä ja päästäisillä on talvella ravinto vähissä. Osa on hamstrannut syksyllä siemeniä ja muuta ravintoa pesiinsä. Ravintoon kuuluu myös monenlaisia jäkäliä ja sammalia kuten karhunsammalia ja kynsisammalia.
Myös kasvit tarvitsevat hangen suojaa kylmää vastaan. Monet kasvit eivät varista lehtiä syksyllä ollenkaan. Varsinkin karuilla kasvupaikoilla kasvavat lajit kuten kanerva, puolukka, variksenmarja, käenkaali ja karpalo eivät karista lehtiään. Nämä kasvit kasvavat usein niin karuilla kasvupaikoilla, ettei siellä riitä ravinteita kasvattaa lehtiä keväällä. Eli lehdet ovat lumien sulettua kasveilla jo valmiina. Kasvit vaihtavat lehtiä yksitellen ja pitkällä aikavälillä. Myös sammalet säilyttävät vihreytensä lumen suojaamana.
Suomen kasvisto on sopeutunut elämään äärioloissa viettäen talvella siestaa. Talvi on hallitseva vuodenaika ja talvi on pidempi kuin muut vuodenajat. Lajisto elää silloin säästöliekillä ja osittaisessa unessa.
