Uusivuosi 2024 ja uudet tuulet. Yrittäjäpariskunta Jaakko ja Terttu Pirtinaho päättää elämäkerrassaan keskeisen luvun 31. joulukuuta 2023. Runsaat 38 vuotta kestänyt kauppiasura saa lopullisen pisteensä. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus antoisasta matkasta suomalaisen päivittäistavaramarkkinan ainutlaatuisessa kehityskaaressa 1980-luvulta 2020-luvulle. Pirtinahot suuntaavat nyt vireään eläkeläisten arkeen nauttien elämän pienistä asioista.
Jaakko ja Terttu Pirtinaho seisovat hämärtyvässä marraskuisessa iltapäivässä Elovainion liikekeskuksen pysäköintialueella. Heidän takanaan loistavat Villen Kaupan ja Tokmannin valomainokset. Veturi-mallisesta kalojen savustusuunista leijailee makuhermoja kutkutteleva tuoksu.
Pirtinahot sanovat, että uusivuosi tuo tullessaan yhden Ylöjärven suurimmista kaupanalan investoinneista. Pohjoismaiden johtava halpakauppakonserni, pörssinoteerattu Tokmanni tuplaa kauppatilansa 3 000:sta 6 000 neliömetriin Elovainiolla.
Vuoden 2017 keväällä ovensa avanneessa Elovainion liikekeskuksessa ja naapurina olevassa Kauppakeskus Elossa Pirtinahoilla on ollut avaintoimijan rooli. He ovat olleet edistämässä molempia mittavia hankkeita rakkaudesta lajiin eli kehittääkseen kotipaikkakunnan kaupallisia palveluja.
Jaakko Pirtinaho muistaa yhä kirkkaasti, miten Ylöjärven kunnanjohtajaksi vuonna 1995 tullut visionääri Pentti Sivunen linjasi tavoitteeksi paikkakunnan ulkopuolelle kääntyneiden ostosvirtojen palauttamisen kotikonnuille. Kyse oli silloin historiallisen voimakkaasti kasvaneen kunnan kaupallisten palveluiden saamisesta uudelle tasolle.
Pirtinaho soisi, että ihmiset taitaisivat laaja-alaisesti numeroiden oikeanlaisen lukutaidon. Hän viittaa kokonaisvaltaiseen kaupan alan kehittämiseen, jonka pääedellytyksenä on riittävä ostovoima. Jos kaupungin asukasluku kasvaisi ennustettavasti ja vakaasti muutamalla sadalla hengellä vuosittain, se sataisi myös kaupan laariin. Niin päivittäistavara- kuin erikoiskauppakin saisivat asiakkaansa.
Investori-yrittäjä odottaa, että Ylöjärven kaupunki takaa omilla toimillaan kasvun ja kehityksen avaimet. Niillä aukeaa tulevaisuus asumisen ja yrittämisen vetovoimaiseksi kaupungiksi. Kysymys on elinvoimasta, verotuloista, työpaikoista, investoinneista ja ihmisistä.
Jokainen kauppapaikka on ollut omanlaisensa
Mutalan Kauppa Oy:n Villen Kauppa merkitsi Terttu ja Jaakko Pirtinaholle paluuta juurille eli villin kaupan maailmaan. Vuoden vaihteessa Villen Kaupasta tulee osa Tokmannia. Mutalan Kauppa Oy jatkaa omaa matkaansa.
Pirtinahoista tuli K-Citymarket Ylöjärven ensimmäiset kauppiaat vuonna 2009, jolloin Kauppakeskus Elo avasi ovensa. He olivat kauppiaina vuoden 2017 alkuun saakka, jolloin ikäpykälät edellyttivät kauppapaikasta luopumista.
Valtakunnankuulun Kuljunkartanon ruokakauppiaina Pirtinahot hankkivat merkittävät kannuksensa. Lempäälän Kuljusta he siirtyivät legendaarisen nokialaisen Löytiksen kauppiaiksi. Siitä tuli heidän aikanaan K-Supermarket, ketjunsa lipunkantaja.
– Jokainen kauppapaikka on ollut kiinnostava ja antoisa.
Vaiheikas matka ruokakaupassa
Elovainion liikekeskuksen edustalla rinnatusten kaksi elämäntyöhönsä tyytyväistä ruokakaupan konkaria. Suurinäyttöruutuinen mainostaulu esittelee Villen Kaupan kovia päivän tarjouksia.
Jaakko ja Terttu Pirtinaholla on takanaan 47 vuotta kestänyt avioliitto. Pariskunta on ollut yksissä tuumin kauppiainakin hulppeat 38 vuotta.
– Meillä on ollut aina selkeä työnjako. Terttu on vastannut suvereenisti kunkin kaupan arjen pyörittämisestä, minä taas olen ideoinut uutta sekä hoitanut sidosryhmiä ja verkostoja. Olen koettanut olla hereillä ja ajanhermolla toimialan kehityksessä, Jaakko Pirtinaho kertoo.
Pirtinahojen kauppiasura alkoi vuonna 1985 aprillipäivänä Mutalan kaupassa Terttu Pirtinaholle jo lapsuudesta tutussa ympäristössä. Perinteisen kyläkaupan valikoima oli persoonallinen, se oli luotu vastaamaan alueen ihmisten tarpeita ja odotuksia. Pinta-alaltaan pieni mutta sortimentiltaan riemunkirjava puoti opetti kuuntelemaan herkällä korvalla asiakkaita. Palvelualttius juurtui sosiaalisiin taitoihin. Ymmärrys vuorovaikutuksen kaikkivoipaisuudesta kaupan arjessa kirkastui.
– Menestymisen perustana on ollut se, että olemme ottaneet aina joutuisasti kaikki uutuudet valikoimiimme ja laittaneet ne näkyvästi esille. Etenkin television mahtiaikana asiakkaat halusivat heti saada käyttöönsä ruudussa näkemiään tuotteita.
Terttu ja Jaakko Pirtinaho kertovat, että heillä oli jo kaupan alkumetreiltä lähtien voimakas halu viedä alaa eteenpäin. He kuvaavat sitä tietojen ja taitojen näläksi, jota he ovat ruokkineet edistyksellisillä ja rohkeillakin päänavauksilla.
– Niin kotimainen kuin kansainvälinen elintarviketeollisuus on laukannut hirmuisin askelin eteenpäin parissa vuosikymmenessä. Vaihtoehdot moninkertaistuvat koko ajan.
Suomi on muuttunut rajusti neljässä vuosikymmenessä. Pirtinahot sanovat, että 80-luvulla kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista noin kolmannes käytettiin ruokaan. Silloin liha-ateriat olivat harvinaisia; niihin satsattiin tyypillisesti vain viikonloppuisin.
– Kauppiasaikamme alkuaikoina liha oli Suomessa todella kallista. Kala ja makkara olivat arvostettuja ja suosittuja peruselintarvikkeita. Gotler-, lauantai- ja sipulimakkarat olivat arvossa arvaamattomassa. Selkeä muutos lihan suosiossa tapahtui vuoden 1995 jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Mpnien elintarvikkeiden hinnat laskivat merkittävästi.
Pirtinahot herättelevät, etteivät tämän ajan runsauden sarviin tottuneet ihmiset voi edes ymmärtää kotimaista lainsäädäntöä ennen EU-aikaa; esimerkiksi ulkomaisten omenoiden tuonti Suomeen oli kielletty paitsi jouluksi.
– Siksi ulkomaisten punakylkisten ja suurikokoisten omenoiden saapuminen hedelmälaareihin oli kerta toisensa jälkeen suuri tapaus. Lain pointtina oli, että kotimainen omenasato oli saatu myytyä alta pois.
Kehityksen avaimet löytyivät
Ylöjärveläinen Kaiharin Kyläkauppa siirtyi Jaakko ja Terttu Pirtinaholle vuonna 1987. Riittävän lähellä Ylöjärven silloin rivakasti kasvanutta kuntakeskusta sijainnut kauppa tarjosi tuhannen taalan paikan.
Pirtinahot olivat tarkasti perillä kauppaa säädelleistä laista, joten he löysivät mahdollisuutensa sunnuntaiaukiolosta. Vähittäiskauppojen sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloaikoja koskevat rajoitukset poistuivat vasta vuoden 2016 alusta. Sen jälkeen elinkeinonharjoittaja on voinut itse päättää, milloin hän pitää liikkeensä auki, eikä poikkeuslupia aukioloon ole tarvinnut enää hakea.
Todelliseksi vetonaulaksi ja hittituotteeksi nousi keskiolut. Kun tieto Kaiharin Kyläkaupan sunnuntaiaukiolosta ja keskioluesta kiiri yli kuntarajojen, sunnuntaista muodostui vilkkaita kauppapäiviä.
– Kyllä se oli jännä oivallus meillä tuo sunnuntaiaukiolon hyödyntäminen. Kaiharin Kyläkauppa sai todellisen piristysruiskeen. Asiakkaita saapui sadankin kilometrin päästä.
Pirtinahot kirjoittivat ennakkoluulottomuudellaan merkittävän luvun kylä- ja päivittäistavarakaupan historiaan.
– Nykyään ihmiset eivät juurikaan muista aikaa, jolloin he eivät olisi päässeet sunnuntaisin puhumattakaan isoina juhlapyhinä kauppaan. Tai sitä, ettei lonkeroa tai olutta voinut napata mukaansa huoltoasemalta.
Sunnuntaiaukiolon seurauksena kuluttajien ostoskäyttäytyminen on muuttunut: asiointi on jakautunut seitsemälle vuorokaudelle. Pirtinahot huomauttavat, ettei sunnuntaiaukiolo yleisesti lyönyt heti taloudellisesti leiville. Kokonaiskulutusmäärä ei juurikaan kasvanut. Sunnuntaista varttui kaupallisesti merkittävä päivä vuosikymmenessä.
Pirtinahot toteavat, että kaupat sijoitetaan nykyään logistisesti ja liikenteellisesti otollisille paikoille. Kauppojen myymäläkoot ovat kasvaneet, ja niiden valikoimat ovat laajentuneet.
– Vähittäiskaupan murros on merkinnyt vähäväkisten alueiden kaupallisten palveluiden supistumista. Kylillä olevat kaupat ovat nyykähtäneet yksi kerrallaan.
– Seuraavassa aallossa kellot ovat soineet kioskeille.
Kyläkauppojen erioikeus pitkiin aukioloihin viivästytti lähipalveluiden katoamista. Tästä Pirtinahot kiittävät tuolloisen valtiovallan viisautta.
Markkinointiin on satsattava
– Kaupan on otettava ilmatila suvereenisti haltuunsa, Jaakko ja Terttu Pirtinaho teroittavat.
Monta kertaa uudenlaisen kauppapaikan avaamisessa mukana ollut kauppiaspari tunnustaa mainonnan ja markkinoinnin elintärkeyden. Pirtinahot tietävät myös perinteisen sanomalehtinäkyvyyden voiman.
– Jos ei muuta, niin ruokakaupan on muistutettava olemassaolostaan!
Kun televisiomainonta eli kultakauttaan 1990-luvulla, Kaiharin Kyläkaupan mainokset pyörivät TV:ssäkin.
– Ruudun maaginen vaikutus tuli konkreettisesti tutuksi. Kyläkaupan imago kirkastui ja suuri yleisö tuli tietoiseksi toisenlaisesta kauppapaikasta.
Pirtinahot muistavat lähtemättömästi tempauksen, joka sai heidät itsensäkin pelon valtaan.
– Suomi valmistautui viettämään itsenäisyytensä 75. juhlavuotta. Me yhteistyökumppaneidemme kanssa kerrottiin töllöttimessä, että lahjoitamme sota- ja rintamamiesveteraaneille 75 markan arvoisen lahjakortin kauppaamme. Kampanja herätti valtakunnallisen huomion. Jälkikäteen oivalsimme, että täräytyksemme oli kuin tykillä olisi ammuttu varpusta.
– Jouduimme tuona tempauspäivänä laittamaan monta kertaa kaupan ovet kiinni, kun tulijat eivät kerta kaikkiaan mahtuneet sisälle. Muuan vakioasiakkaamme äityi kyselemään kasvaneessa jonossa: ”Miksi emme pääse omaan lähikauppaamme?” Ihmisiä tuli pitkien matkojen päästä linja-autolasteittain.
Kahvin vetovoima on vastustamaton
Suomalaisen kahvihammasta pakottaa koko ajan. Jaakko ja Terttu Pirtinaho tietävät, että myymälä saadaan täyteen, kun kahvitarjous on riittävän kova.
Asian todellisuudesta kertoo se, että Pirtinahot ovat satsanneet Nokian Löytiksen K-Supermarketissa ja Ylöjärven K-Citymarketissa Mersun hinnan sisäänheittokahviin.
Pirtinahot tuntevat myös asiakaskahvitusten vetovoiman. Heidän mukaansa kahvikupposelle tuleminen on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa asiakkaat tapaavat toisiaan.
MATTI PULKKINEN
