Otsikon lause on suora lainaus arvostetun psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Väite perustuu useisiin toisiaan tukeviin tutkimuksiin.
Suomessa lapsen kotihoitoa tuetaan vanhempainrahalla ja jos molemmat vanhemmat hyödyntävät omat lakisääteiset vapaansa, voivat he siirtää lapsen päivähoitoon viemistä hieman yli vuoden ikään.
Suomessa varhaiskasvatus on laadukasta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin. Siksi asia pitää ottaa vakavasti.
Suuressa ryhmässä pienellä lapsella ei ole vielä kykyä pitää puoliaan ja lapsi kokee tilanteet pelottavina. Hän joutuu selviytymään hoitopäivistä. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä. Optimaalista olisi, jos kodin ja päiväkodin ryhmän välissä olisi mahdollista toteuttaa oppimisvaihe esim. perhepäivähoidon kautta. Perhepäivähoitopaikkoja on kuitenkin vain rajattu määrä. Jos tukisimme lasten kotihoitoa ylimääräisellä Ylöjärvi-lisällä (kotihoidontuen kuntalisä), voisivat vanhemmat antaa mahdollisuuden lapselleen kasvaa rauhassa turvallisessa kotiympäristössä ja kehittää näitä ryhmätaitoja omaan tahtiin esim. avoimen varhaiskasvatuksen avulla.
Lempäälässä käynnistettiin kuntalisäpilotti elokuun alusta. Kysyin heidän kokemuksiaan sivistysjohtaja Nina Lehtiseltä. Lähtötilanteessa oli epäilijöiden määrä ollut suuri, mutta poliittinen tuki asialle oli löytynyt. Tällä hetkellä positiiviset kokemukset ovat kääntäneet epäilijöidenkin mielipiteet toiseen suuntaan. Päivähoidossa ei ole ruuhkaa ja ulkopuolisia kalliita päivähoidon sijaisia ei ole tarvinnut käyttää.
Kokeiluun otettiin noin 200 lasta. Tällä tavoin voitiin ennakoida kustannukset. Yleisimmät syyt pilottiin hakeutumisessa oli halu hoitaa itse lasta kotona ja kuntalisä mahdollisti kotiin jäämisen taloudellisesti. Moni koki myös, että lapsi oli vielä liian pieni varhaiskasvatukseen tai että perheen ja työelämän yhteensovittaminen oli haastavaa. Osan valintaan vakutti se, että oli vaikeaa saada varhaiskasvatuspaikkaa lähipäiväkodista. Vain 2,5 prosenttia vastasi, että oli muutenkin kotona esim. työtön.
Pääsääntöisesti lasta hoitaa kotona äiti, mutta noin kolmannes on vastannut, että molemmat vanhemmat vuorotellen. En näkisi tätä tasa-arvoa heikentävänä asiana vaan uskon puhtaasti, että suurella osalla kotiin jäävä vanhempi määräytyy taloudellisin perustein eli pienempi palkkainen jää kotiin. Voi johtua myös työnantajan joustavuudesta/joustamattomuudesta. Tarkempia tietoja voi käydä lukemassa Lempäälän kunnan sivuilta, josta löytyy ihan erillinen sivusto tähän aiheeseen liittyen.
Ylöjärvi-lisää on kritisoitu kustannuseränä. Mietitäänpä tätä vielä hetki. Toki se on kuluerä yhdessä sarakkeessa talousarviossa, mutta toisessa sarakkeessa se on säästö. Näiden summa ratkaisee. Lainaan lukuja Lempäälän laskelmasta: kustannus kunnalle 90 lasta varhaiskasvatuksessa 12 kuukautta, joista 85 prosenttia alle 3-vuotiaita, on 1 543 815 euroa. Lempäälä varasi talousarvioonsa kuntalisäpilotile tälle syksylle 210 000 euroa ja ensi keväälle 290 000 euroa. Lisäksi varhaiskasvatuksen sijaismenot ovat laskeneet. Näitä lukuja olisi mielenkiintoista kuulla tarkemminkin, koska useampi päättäjä on väittänyt asian olevan päinvastoin.
Kuntapäättäjien on mahdollista tehdä päätöksiä kuntalaisten tarpeita palvelemaan tai itseasiassa se juuri on heidän tehtävänsä! Kuntaliiton sivuilla mainitaan kuntalaisten osallisuuden edistäminen, avoin viestintä ja vuorovaikutusmahdollisuudet. Lempäälän kokemukset kuntalisäpilotista olivat juuri tämän kaltaisia. Pilotti on tuonut asukkaat lähemmäksi virkamiehiä ja päätöksentekoa mm. erilaisten kyselyiden kautta, jotka pilottiin liittyvät. Näin palveluiden kehittäminen on luontevaa ja se lisää yhteisöllisyyttä.
Lopuksi vielä heille, jotka murehtivat Suomen taloutta ja naisten eläkekertymää: Eläkeikärajan nostaminen pidentää automaattisesti työvuosien määrää. Eläkettä kertyy suuremmalla kertoimella viimeisinä työssäolovuosina, kun taas lapsen saanti ajoittuu niihin alkupään työvuosiin. Jos Suomessa keskimääräinen lapsiluku on tänä päivänä 1,5 lasta naista kohden (ja tämäkin vielä laskusuunnassa) ja vanhempainvapaat on mahdollista puolittaa puolison kanssa, niin naisen tulotason kehitykseen tai eläkekertymään tällä asialla tuskin on suurta vaikutusta.
Uutisissa puhutaan päivittäin nuorten pahoinvoinnista, aggressiivisuudesta, rikoksista ja päihteiden käytöstä jne. Kirjoitukseni alussa siteerasin lastenpsykologin kirjaa, jossa mainittiin, että lapsen stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin. Olisiko nyt aika panostaa tähän arvokkaaseen hetkeen ja tukea lasten kotihoitoa?
Leena Risku
varavaltuutettu, kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen (kesk.)