Elokuun lopulla tuli vietettyä pitkästä aikaa kaveripäivää. Ei sen parhaan kaverin kanssa, mutta ehkä sittenkin tärkeimmän. Nimittäin luonnon kanssa, kun oli Suomen luonnon päivä.
Meille suomalaisille luonto on niin lähellä kaikkine kauneuksineen, ettei sitä oikein aina huomaakaan. Se on niin tärkeä kaveri, ettei sitä osaa kaivata ennen kuin sen kadottaa tai joutuu siitä erilleen. Se on mukana ihan kaikessa mitä teemme: ruuassa, juhlissa, puheissamme, taiteessa ja liikunnassa.
Välillä tämä kaveri on rasittavakin ja siihen menee hermot, kun lunta tupruttaa päivätolkulla, on viiltävän kylmä myteri tai sataa monta päivää putkeen juuri kun se odotettu loma on alkanut.
Jokaisella meillä on luonnon kanssa ihan omat juttumme. Luonnon kanssa tulee tutuksi ikihongan humina, lintujen laulu ja öiset äänet, aaltojen pauhu ja lähimetsän antimet. Joku meistä etsii marjoja ja sieniä, toinen seikkailua, kolmas rauhaa ja rentoutumista. Kyllä näin kirjavaa ja monipuolista kaveria kannatti juhlia.
Itselläni on, ikävä kyllä, vielä valitettavan paljon Suomen luonnon kauneutta ihastelematta. Lapissa olen käynyt kerran pari talvella, mutta ruska-aikaan sinne haikailen kovasti. Itä-Suomen maisemat ovat myös jääneet valitettavasti paitsioon. Kolin upeista maisemista voisin vaikka aloittaa. Turun saaristo olisi aika lähellä, mutta sekin on edelleen käymättä. Tässä tulee jo huono omatunto, kun miettii mitä kaikkea kaunista on jäänyt itseltäni näkemättä ja kokematta.
Luonnon monimuotoisuus tarjoaa monenlaisia hyötyjä, joita en arkipäivässäni välttämättä edes tule ajatelleeksi. Luonto antaa esimerkiksi puhtaan juomaveden, monipuolisen ravinnon ja monet lääkeaineet. Luonto on myös tärkeä taloutemme kivijalka.
Nykyisin ymmärrän kyllä, onneksi, entistä paremmin myös luonnossa liikkumisen moninaisia hyvinvointivaikutuksia. Luonnon virkistyskäyttö tarkoittaa yhtälailla aktiivista luonnossa liikkumista kuin passiivisempaa palautumista ja rentoutumista.
Itseäni ällistyttävät sellaiset asiat, jotka saavat kokemaan itsensä pieneksi. Ihmiseen verrattuna suuren mittakaavan luonto onkin yksi varmimmista paikoista tuntea ällistystä ja ihastusta.
Luonnossa kulkiessani en lakkaa koskaan ihmettelemästä sen monipuolisuutta. Tarkkasilmäisille kulkijoille ja poluilla pysähtyjille suomalainen luonto on todellinen aarrearkku. Ja kaikki tämä on syntynyt ilman tietokoneita, valtavia tutkimuksia ja tekoälyä. Luonto ei ole kiirehtinyt, mutta kaikki on saatu silti aikaan.
Kiitos kaveri, oli upeaa viettää päivä kanssasi. Otetaan ensi vuonna uusiksi.