Ylöjärven Uutisissa (5.7.2023) oli Eero Jauhiaisen kirjoittama mielenkiintoinen lehtijuttu Ylöjärven Suojeluskunnan ampumaradasta. Tässä hieman lisätietoa sekä ampumaradasta että sen vieressä olleesta suojeluskunnan urheilukentästä.
Suojeluskuntien valtakunnallisessa toiminnassa urheilu otettiin varsinaisesti vuoden 1920 kesällä suojeluskuntien työohjelmaan. Suojeluskuntien yliesikunta jakoi myös satoja apurahoja urheilukenttien rakentamiseksi maaseudulle. Lisäksi julkaistiin urheilukenttäin rakentamista koskeva kirjanen.
Paikallispäällikkö Korpi kirjoitti vuonna 12.8.1922 Suomen Sotilas -aikakauslehteen sivun jutun otsikolla Oma urheilukenttä Ylöjärven Suojeluskunnalle. Maanviljelijä Kalle Mikkola lahjoitti suojeluskunnalle jo vuoden 1921 keväällä noin kahden hehtaarin suuruisen maa-alueen ampumarataa ja urheilukenttää varten.
Pohjois-Hämeen Vartio -lehdessä kirjoitettiin 30.8.1923 seuraavasti: ”Kenttä, joka sijaitsee lähellä kirkonkylää, korkealla mäellä keskellä metsää, on ollut suuritöinen. Kaksi kesää on siinä ahkerasti työskennelty ja valmistuu se luultavasti tämän vuoden kuluessa, jos toivossa oleva avustus saadaan (kenttä saatiin kuntoon syksyllä 1923). Juoksuradalle, joka tulee 300 metriä pitkäksi, on talkootyöllä tänä talvena vedetty sadoittain kuormia savea. Tämä on suuri saavutus sillä savea ei ollut saatavissa lähempää kuin noin 3 kilometrin päässä kentältä. Saven ajoon oli eräänäkin päivänä saapunut neljättäkymmentä hevosta ja huolimatta lumiräntäsateesta, joka liotti saven, sujuivat työt hyvin ja kuorma kuorman jälkeen saapui kentälle. Jäätynyt savi irrotettiin kantopommeilla, mikä suuresti edisti kuormien tekoa ja vähensi tungosta savenottopaikalla.”
300 metrin ampumarata sijaitsi Soppeenmäessä suurin piirtein Erkontien-Seijantien paikkeilla ja näkyy vuonna 1953 painetussa peruskartassa. Radalla pystyi ampumaan yht´aikaa vain kolme miestä. Urheilukenttä, 250 metriä, oli aivan ampumaradan vieressä. Kuten Eero Jauhiainen jutussaan kertoi, tänä päivänä ampumaradasta on muistona ainoastaan hieman betonisia näyttösuojan rakenteita.
Innokkain ampuja radalla oli Soppeenmäessä vuonna 1915 syntyneen Esko Katajiston mukaan kenties kirkonkylän kansakoulun opettaja ja Ylöjärven suojeluskunnan paikallispäällikkö Toivo Merikoski. Katajisto seurasi pikkupoikana kun Merikoski tuli pyörällään kesäaikaan lähes joka päivä ampumaan. Joskus mukana oli neljäkin kivääriä ja niitä Merikoski kokeili vuorotellen. Merikoski oli myös Ylöjärven riistanhoitopäällikkö 1930-luvulla ja Ylöjärven Erämiesten perustajajäseniä vuonna 1951.
Suojeluskunnan paikallispäällikkö ja myöhemmin aluepäällikkö oli 1920- ja 1930-luvulla reservin luutnantti Otto Tynkkynen, pidetty suojeluskuntalainen ja kouluttaja. RUK:n hän kävi vuonna 1926. Hän sai sotilaskoulutuksen Preussin Kuninkaallisessa 27. jääkäripataljoonassa ja toimi Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirissä yli 15 vuotta vuosina 1922–1937.
Kuollessaan Tynkkysen sotilasarvo oli jääkärikapteeni. Tynkkynen meni avioon pengonpohjalaisen Elvi Linnea Intin kanssa vuonna 1934. Elvin vanhempi veli oli maanviljelijä Paavo Intti. Suojeluskuntien organisaatiossa aluepäällikön (vastasi pataljoonaa tai rykmenttiä) alaisena olivat paikallispäälliköt, kuten T. Merikoski.
Esimerkiksi 27.4.1924 ampumaradalla ammuttiin 150 metrin matkalla kivääriammunta, jonka paras oli Kalle Pietilä, 37 pistettä (Aamulehti 30.4.1924). Suojeluskunta järjesti 2. syyskuuta 1928 kello 15 ampumaradalla I ja II -luokan ampujille kilpailut koulu- ja kenttäammunnassa. Lopuksi oli myös konepistooliammuntaa ja mahdollisesti myöskin pienoiskivääriuusinta (Aamulehti 30.8.1928). Vuoden 1935 joulukuussa ampumaradalla pidettiin talkoot sotilasotteluradan tekoa varten (Pohjois-Hämeen Vartio 1.11.1935).
Erinomainen muisteluhistoriikki vanhasta Soppeenmäestä on Esko Katajiston kirja Lapsuuteni Soppeenmäki, jota voi lukea joko Leija-kirjastossa tai jonka voi ostaa Ylöjärvi-Seurasta.
RISTO KESSELI