Pirkanmaan pelastuslaitos juhlii 125-vuotista taivaltaan keskiviikkona, jolloin Suomen lippu nousee salkoon Pirkanmaan paloasemilla.
On kuljettu pitkä taival siitä, kun 1800-luvulla Tampereen kaupungin paloturvallisuudesta huolehtivat kaduilla kiertelevät palovartijat. He eivät olleet varsinaisia sammutusmiehiä, vaan tulipalojen sammutus oli kaikkien kaupunkilaisten velvollisuus. Vakituinen palokunta aloitti toimintansa 5. heinäkuuta vuonna 1898, jolloin Tampereen palolaitos perustettiin.
Vuonna 1994 Tampere, Kangasala ja Pirkkala aloittivat 1994 yhteisen aluepelastuslaitoksen. Nokia liittyi mukaan vuonna 2001. Ylöjärvi ja muut Pirkanmaan kunnat tulivat mukaan vuonna 2003.
Palokunnasta pelastuslaitokseksi
Vuoden 1898 heinäkuussa palokunta aloitti toimintansa Tampereella Puutarhakatu 6:ssa, josta se muutti vuonna 1908 nykyiselle Keskuspaloasemalle.
Palotoimi kehittyi hitaasti 1800-luvulla. Kaupunkiin hyväksyttiin palosäännöt ja hankittiin ruiskuja. Tuhoisat tulipalot eri puolilla Suomea osoittivat tulentorjunnan tärkeyden. Vuoden 1865 elokuussa tuhoutui suuri osa Tamperetta tulipalossa. Samana vuonna kaupunkiin perustettiin vakinainen palokomissio.
Vesijohdon rakentaminen 1880-luvulla ja VPK:n perustaminen vuonna 1873 tehostivat palontorjuntaa. Vakinaisen ammattimaisen palokunnan perustamista ehdotettiin 1891, mutta se toteutui vasta vuonna 1897. Tampereen vakinainen palokuntaan kuului alkuvaiheessa 22 miestä. Se
osoittautui pian hyödylliseksi, sillä nopeasti alkuvaiheessa sammutettu tulipalo oli paljon helpompi sammuttaa kuin jo liekkien valtaan joutunut rakennus.
Vakinainen palokunta aloitti toimintansa vuokrahuoneistossa Puutarhakadulla. Hyvin pian palokunnalle hankittiin oma tontti Satakunnankadun varrelta ja järjestettiin paloasemasta arkkitehtikilpailu, jonka voitti Wivi Lönnin ehdotus. Palokunnan oma talo valmistui syksyllä 1908.
Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi varoja joulukuussa 1907 sairaankuljetusvaunun hankkimiseksi, ja seuraavana vuonna ne sijoitettiin paloasemalle. Vuonna 1916 Tampereella oli lavantautiepidemia, joka työllisti palosotilaita.
Palokunta oli alkuvaiheessa varsin omavarainen ja lähes kaikki tehtiin itse. Hevosia käytettiin miehistön ja kaluston kuljetukseen 1920-luvulle asti. Ensimmäinen paloauto hankittiin 1924, ja pian niitä hankittiin lisää. Palolaitoksella tehtiin autoihin korien puu- ja raudoitustyöt. Palokunnan viimeinen hevonen myytiin vuonna 1937.
Ensimmäiset moottoriruiskut hankittiin 1920-luvulla. Moottoriruikun käyttäjän piti tuntea koneet ja siksi palokuntaan tuli teknisen alan työntekijöitä. Vuonna 1929 hankittiin ensimmäinen Chrysler-sairasauto ja vuonna 1932 Studebaker-sairasauto. Sairaankuljetuksia oli 1920-luvulla keskimäärin 420 vuodessa, mutta huippuvuonna 1937 jo 1 530 kappaletta.
Tampereen palokunta on kahdesti joutunut työskentelemään vaikeissa olosuhteissa. Vuonna 1918 palokunta toimi piiritetyssä kaupungissa ja sammutti tulipaloja punaisten vallan aikana. Kun valta vaihtui ja valkoiset saapuivat kaupunkiin, jatkoi palokunta toimintaansa. Vain kiivaimpien taistelujen ajan palokunta ei osallistunut tulipalojen sammutuksiin.
Talvisodan aikana 1939–1940 kova pakkanen vaikeutti toimintaa. Letkut ja ruiskut jäätyivät heti, kun veden virtaaminen loppui. Palokunta sammutti kaikkiaan 64 pommituksissa syttynyttä tulipaloa. Miehille työskentely oli rasittavaa, sillä paloja syttyi samanaikaisesti eri puolilla kaupunkia. Palokunta oli hajasijoitettu useaan eri paikkaan.
Jatkosodan aikana Tampereen palopäälliköksi tuli Einar V. Nurmi. Hän johti Tampereen palolaitosta kolmen vuosikymmenen ajan persoonallisella, täsmällisellä ja päättäväisellä tavalla. Hän oli kaupungissa tunnettu henkilö ja paloasemalla ehdoton johtaja. Palolaitoksen toiminta kehittyi Nurmen aikana runsaasti ja palopäällikkö vaikutti kehitykseen. Nurmen aikana ja myöhemminkin Tampereen palokunta oli kuuluisa nopeista lähdöistään.
Nurmi asui miehistön tavoin paloasemalla. Alkuvuosina palomiehet asuivat paloasemalla tai sen läheisyydessä. Vakinainen asuminen paloasemalla loppui vähitellen. Kaupungin kasvaessa eri puolille kaupunkia perustettiin paloasemia. Messukylässä toimi paloasema vuokratiloissa vuodesta 1947. Pispalaan rakennettiin oma paloasema vuonna 1957.
Tulipalojen sammutuksessa tuli 1940-luvun lopulla käyttöön yhtenäisen suorasuihkun lisäksi hajasuihku eli sumusuihku. Vaahtosammutus ja kemialliset sammutusaineet tehostivat erilaisten kemikaalien sammutusta. Paineilmalaitteiden käyttöönotto 1950-luvulla mahdollisti savusukelluksen. Konetikkaiden avulla palokunta saattoi huolehtia toiminnasta myös korkeissa kerrostaloissa. Palotarkastusten ja ennaltaehkäisyn merkitys lisääntyi.
Vuonna 1950 palokunnalla oli käytössään viisi sairasautoa. Sairaankuljetukset myös lisääntyivät huomattavasti, keskimäärin niitä oli 20 vuoroa kohti. Pelastustoiminnan merkitys on koko ajan kasvanut. Palokunta huolehti sairaankuljetuksesta jo 1900-luvun alussa. Potilaiden kuljetukseen on tullut mukaan erilaisia ensiapu- ja hoitotoimenpiteitä. Palokunta huolehtii pelastussukelluksesta ja öljyntorjunnasta. Tampereella alkoi kunnallinen nuohoustoiminta 1920. Väestönsuojelu tuli osaksi pelastustoimea vuonna 1989.
Hälytysjärjestelmät ovat muuttuneet suuresti. 1900-luvun alkupuolella paloaseman tornissa tähystävä palomies havaitsi usein tulipalon. Jo vuonna 1898 palokunta sai palolennättimen, jonka palokellot sijoitettiin eri puolille kaupunkia. Puhelimen merkitys hälytyksen tekemisessä korostui, vaikka puhelin oli pitkään harvinainen. Palokunnan oman viestinnän kannalta radiopuhelimen käyttöönotto 1950-luvulla oli ratkaiseva muutos. Hälytyspuhelimet korvasivat 1960-luvulla palokellot. Hälytysten vastaanotto siirtyi 1970-luvulla aluehälytyskeskuksiin. Tampereen aluehälytyskeskus huolehti 2000-luvun alussa koko Pirkanmaan hälytysten vastaanottamisesta. Se siirtyi vuonna 2004 uuden lain mukaisesti valtion hoidettavaksi.
Kuntien välinen yhteistoiminta pelastustoimen järjestämisestä lisääntyi 1990-luvulla. Tampere, Kangasala ja Pirkkala aloittivat 1994 yhteisen aluepelastuslaitoksen, johon tuli vuonna 2001 Nokia mukaan. Laki määräsi kuntien välisen yhteistoiminnan pakolliseksi vuoden 2004 alusta. Tampere oli taas edelläkävijä ja Pirkanmaan kunnat aloittivat ensimmäisenä Suomessa yhteisen Tampereen aluepelastuslaitoksen toiminnan
jo vuoden 2003 alussa.
Tampereen aluepelastuslaitoksen aloittaessa vuonna 2003 kuului siihen 34 kuntaa. Vuonna 2013 nimi muutettiin Pirkanmaan pelastuslaitokseksi. Vuonna 2022 Pirkanmaan pelastuslaitokseen kuului 23 kuntaa, joiden alueella se huolehti onnettomuuksien ennaltaehkäisystä, pelastustoiminnasta ja varautumisesta poikkeusoloihin. Pelastuslaitoksella oli myös yhteistoimintasopimus ensihoidosta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Pelastuslaitos tuotti ensihoitopalveluja Tampereella, Nokialla, Pirkkalassa, Lempäälässä, Valkeakoskella, Vesilahdella, Akaassa ja Ylöjärvellä.
Vuoden 2023 alusta Pirkanmaan pelastuslaitos kuuluu osana Pirkanmaan hyvinvointialueeseen, Pirkanmaan pelastuspalvelut jakaantuvat toimialueisiin, joita ovat onnettomuuksien ehkäisyn ja siviilivalmiuden toimialue, pelastustoiminnan toimialue, ensihoitopalvelujen toimialue sekä resurssien ja jatkuvuudenhallinnan toimialue. Suurin muutos hyvinvointialueelle liityttäessä oli ensihoidossa, jossa ensihoidon palvelujen järjestämisen lisäksi pelastuspalvelut nyt myös tuottaa ensihoidon palveluja. Pirkanmaan pelastuspalveluja johtaa pelastusjohtaja Mika Kontio.
Pirkanmaalla on yhteensä 61 paloasemaa, joista 16 on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Henkilöstöä on noin 700. Tämän lisäksi pelastuslaitoksella on noin 120 toimenpidepalkkaista palomiestä sekä yhteistyösopimus alueen 47 VPK:n kanssa. Näiden hälytysosastossa on noin lähes 900 jäsentä.
Vuonna 2022 pelastuslaitoksella oli yhteensä 66 342 tehtävää, joista pelastustoimentehtäviä oli 9 032 ja ensihoidon tehtäviä 57 310. Valvontasuoritteita oli kaikkiaan 24 652 ja turvallisuusviestinnällä tavoitettiin noin 100 000 ihmistä.
125-vuotisen taipaleen aikana nykyisen pelastuslaitoksen tehtävien pääpaino on muuttunut. Tulipalojen sammutuksesta on siirrytty onnettomuuksien ehkäisyyn. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat turvallisuusviestintäja koulutus, paloturvallisuuden itsearviointi, palotarkastukset, rakenteellinen paloturvallisuus, kemikaalivalvonta ja omatoiminen onnettomuuksiin varautuminen. Nyt sairaankuljetuksesta on siirrytty ensihoitoon ja ensihoitopalvelut järjestetään ja tuotetaan yhdessä pelastuspalvelujen kanssa.
Keskuspaloaseman palomuseo on avoinna yleisölle keskiviikkoisin 5.7. – 9.8. klo 13 – 16.
