Käynti Keijärven rannassa aamutuimaan avaa kummasti silmät ympäristön saastumiselle. Miksi edes olla huolissaan maailman valtameristä ja niissä alati laajenevista valtavista muovipyörteistä, roskiin tukehtuvista kilpikonnista tai muovipusseihin hukkuvista kaloista, kun oma uimaranta on niin ruokottomassa kunnossa? Ja kenen jäljiltä? Jonkun meistä.
Rannalla on sinne unohtuneiden muovilelujen kavereina tupakantumppeja, muovipulloja, litistettyjä tölkkejä, hampurilaiskääreitä, pizzapakkauksia, tupakansytyttimiä, vaatteita, kenkiä ja pyyheitä, vaikka Keijärven uima- ja virkistyspaikkojen välittömässä läheisyydessä on useita roskiksia.
Jos jaksaa kantaa paketillisen A le Coqia rantakalliolle, luulisi että ei vaadi hirmuista ponnistusta viedä tölkkien muovikäärettä roskiin. Mutta totta se on, kääre on liian raskas. Samoin tyhjät tölkit. Nyt ne kelluvat järvessä pienten silkkiuikunpoikasten seassa rantakaislikossa. Toivotan uikuille onnellista elämää. Ehkä se jää hieman normaalia lyhyemmäksi, jos mahalaukku ei satu kestämään järvivedestä nieltyjä muovin palasia. Ehkä tämänkin evoluutio korjaa?
Entä rannalle jääneet vaatteet? Niitä säilytetään kaupungin puolesta jonkun aikaa. Ne heitetään pois, jos kukaan ei tule hakemaan. Vaatteilla ei todennäköisesti ole kovinkaan paljoa tunnearvoa, mutta onko niillä omistajilleen edes rahallista arvoa? Kaupastahan niitä saa, uusia vaatteita. Hikipajoissa lapsi- ja aikuispakkotyövoimalla tuotettuja vaatteita vieläkin halvemmalla. Who cares?
Joku on myös rakentanut Räikän rantaan kauan kaivatut wc:t. Ne ovat mukavasti aivan rantaviivan lähellä – että kenenkään ei tarvitsisi hädän hetkellä vaeltaa tuskallisen kauas asioimaan. Mutta. Vuorokauden hämärimpinä tunteina niitä sotketaan ja hajotetaan. Vessanpöntöt tungetaan täyteen paperia. Ulostetta löytyy aamulla mistä sattuu.
Mitä sitten? Kyllä Joku siivoaa ja Joku Toinen korjaa. Siksihän me maksamme kunnallisveroa, että on Joku, joka huolehtii siitä, että minun välinpitämättömyyteni tulos tulee näkymättömäksi.
Kaupungin työntekijät käyttävät paljon työaikaansa roskien keräämiseen, ilkivallan jälkien korjaamiseen ja sen ennaltaehkäisyyn. Jos he voisivat käyttää tuon ajan johonkin muuhun meitä kaikkia hyödyttävään ja iloa tuovaan asiaan, niin mitä se voisi olla? Olisiko siivoamiseen, korjaamiseen ja ennaltaehkäisyyn käytetylle ajalle ja rahalle sittenkin jotain muuta käyttöä?
Mitä jos ranta jätettäisiin viikoksi pariksi siivoamatta? Huomaisiko kukaan vai huutaisiko some vihaisena kaupunkia apuun: Miksi Joku ei siivoa?
Kuka meistä haluaa upottaa varpaansa lasinsiruja vilisevään hiekkaan ja maata nurmella kaljalta tuoksahtavien tölkkien ja mätänevien pizzanpalasten ympäröimänä?
Kiitos kaupungin työntekijöille, että jaksatte jokaisena työpäivänä kerätä roskia laiskojen ja välinpitämättömien ihmisten jäljiltä, vaikka puhtaus on oikeasti meidän jokaisen vastuulla.
Tiesitkö muuten, että tupakantumppi on muovia eikä maadu luontoon – ikinä.
Lue myös: Ulostetta mankelissa ja pesulaudat järvessä – Matonpesupaikat erityisen ilkivallan kohteena Räikällä