Kesä, ihana vuodenaika, jota kaipaa talvella jäisillä teillä liukastellessaan. Sen soisi olevan aikaa, jolloin nautitaan siitä, että ei tarvitse pukea paljon, kaikki on jotenkin kevyempää. Ladataan akkuja vääjäämättä tulevaa pimeää kautta varten. Ei kesässä muuten mitään erikoisempaa ole, tai ei ainakaan ollut ennen, vuodenaika toisten joukossa. Muistelen menneitä aikoja, joiden perään on tietysti hassua haikailla, mutta niissä oli hyvää tietynlainen rentous.
Kesän alussa oli etukäteen tiedossa ehkä yksi tai kaksi jonkinlaista matkaa, kesäretkeä tai sukulaiskäyntiä. Muuten vaan elettiin. Loma oli aikaa, jolloin ei tarvinnut lähteä joka päivä jonnekin. Tietysti, kun maatalossa asuttiin, oli loma-aikanakin pakolliset, karjaan, peltotöihin ja kasvimaihin liittyvät työt tehtävänä, mutta oli vapaa-aikaakin, ainakin iltaisin. Valoisaa riitti eikä ollut nettiä aikaa viemässä.
Kun ajattelen nykyihmisen elämää kesäisin, tuntuu, se on useasti jonkinlaista pakollista suorittamista. Kesää pitää VIETTÄÄ, ihan kuin se ei muuten kuluisi. Tutuilta kysellään, että minne aiotte tänä kesänä mennä ja mitä muuta tehdä. Sosiaalinen media pursuaa kuvia kaikista käydyistä paikoista. Ehkä se herättää joissain kateutta ja matkustushalukkuutta.
Suorittamista on kotioloissakin, sekin, että pitää pihansa nurmikon lyhyenä. Tuntuu, että useat ajavat sen joka viikko. Ei ole pelkoa, että siili piiloutuisi pihanurmeen. Eikä tarvitse myöskään katsella omassa pihassa kukkivia päivänkakkaroita tai harakankelloja. Oma pihamme lienee joukossa jonkinlainen häirikkö. Ruoho niitetään viikatteella, kun voikukat ovat kukkineet. Sen jälkeenkin niitto on valikoivaa. Päivänkakkaroita, apiloita, kissankäpäliä, harakankelloja ja puna-ailakkeja kukkii meillä pitkin pihaa. Ajattelen aina myös naapurin mehiläispesiä. Pihaamme ahkerat medenkerääjät ovat tervetulleita, kunhan eivät tule parvena savupiippuun.
Tämän kesän juhannus, jussi, mittumaari, mikä nimi kullekin on enemmän mieleen, tuli ja meni. Soisin, että kaikilla olisi mennyt turvallisesti. Historiasta kyllä näkyy, että joka vuosi muutaman tie päättyy joko keskikesän viettopaikoille matkustettaessa tai sitten sitä valoisinta aikaa vietettäessä. Se on tavattoman surullista ja niin hirvittävää ihmiselämän tuhlaamista.
Monella hartaasti odotettu kesäloma alkaa juuri juhannuksesta. Joskus loman alku voi aiheuttaa stressiä. Ja voi käydä niinkin, että ensimmäisenä loma-aamuna herää kurkku kipeänä ja siinä menee kesäflunssassa ensimmäinen lomaviikko. Sekin on koettu. Silloin koko loma vähän lässähtää, jos se on buukattu täyteen tekemisiä. Nykyisin työaikojen orjuutuksesta vapaana ei ole suuria suunnitelmia. Ilmojen haltijalta toivotaan suopeutta niin, että päivällä paistelisi pilvien lomasta ja sateet tulisivat mieluummin yöaikaan.
No, kesä kuluu kunhan tästä alkuhässäkästä taas päästään. Se loppu meneekin omalla painollaan marjastusten, sienestysten ja muun sadonkorjuun merkeissä.
ARMI SAARELA
