Mastontien bussipysäkin vieressä sijaitseva betoniraunio on ainoa asia, mitä Ylöjärven suojeluskunnan ampumaradasta on jäljellä.
Ylöjärven Mastontien bussipysäkin vieressä sijaitsee tänä vuonna 100 vuotta täyttävä betoniraunio. Kyseessä on vuonna 1923 rakennetun Ylöjärven suojeluskunnan ampumaradan näyttösuojan jäänteet.
Vuosisata sitten rakennetusta ampumaradasta ei luonnollisesti ole jäljellä enää juuri mitään. Tien vieressä nököttävästä betonisesta näyttösuojastakin vain osa.
– Vuoden 1952 peruskartassa radasta näkyy 250 metriä, olen sen itse mitannut. Ampumarata kuitenkin jatkui sitä pidemmälle, se on aikanaan ollut 300 metrin pituinen rata, sanoo suojeluskunnan historiaan perehtynyt eläköitynyt maanviljelijä Mauri Långvik.
Radalla on viime vuosisadalla ammuttu nykyisen Ylöjärven Lidlin paikkeilta kohti näyttösuojan maalitauluja.
– Tuolla näyttösuojan takana on lyijyä aika paljon, koska kun luodit menivät tauluista läpi, ne päätyivät tuonne takana olevaan mäkeen, Långvik sanoo.
Suojeluskuntien ampumaradoilla iso merkitys Suomen historiassa
1900-luvun alkupuolella muodostuneet suojeluskunnat olivat aikansa selvästi suurin kansalaisjärjestö. Kyseessä oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jonka tehtävä oli suojella Suomea ulkopuoliselta uhalta.
Ylöjärvelle suojeluskunta alkoi muodostua vuoden 1917 loppupuolella, mutta virallisesti Ylöjärven suojeluskunta perustettiin vasta vuoden 1918 puolella.
Suojeluskuntatoiminta auttoi koko maassa suuresti kehittämään suomalaisten ampumataitoa. Myöhemmin myös suojeluskuntien järjestämä ampumakilpailutoiminta vilkastui, minkä vuoksi ampumaratoja rakennettiin yhä useampiin suojeluskuntiin.
Myös Pirkanmaalle rakennettiin suojeluskuntien toimesta lukuisia ampumaratoja. Niistä nykyisen Ylöjärven kunnan alueelle osuvat Ylöjärven suojeluskunnan ampumaradan lisäksi myös vuonna 1930 rakennettu Kurun ampumarata sekä Viljakkalan ampumarata, joka rakennettiin vuonna 1938.
Lopulta Suomen suojeluskunnat kuitenkin lakkautettiin vuonna 1944 välirauhan ehtojen mukaan, eikä nykyään 1900-luvun alkupuoliskolla suojeluskuntien rakentamista ampumaradoistakaan ole enää jäljellä kuin rapistuvia betoniraunioita. Suojeluskunnilla ja niiden rakentamilla ampumaradoilla oli kuitenkin aikanaan valtava merkitys Suomen historiassa.
– Ei Suomi olisi pärjännyt puna-armeijalle talvi- ja jatkosodassa niin hyvin tai tuskin ollenkaan, jos suojeluskunnissa ei olisi annettu kunnollista sotilaallista koulutusta, sanoo Långvik.
Jutussa on käytetty lähteenä Artturi Tienarin kirjaa Pirkan perintö (Pirkka-Hämeen sk. piiriesikunta, 1943)
