Työmatkalla Nepalin syrjäseudulla pysähdymme pienen ja vaatimattoman ravintolan eteen. Työkaverin kysymys, mitä otamme ruuaksi, on lähinnä retorinen, sillä saatavilla on vain yhtä ruokalajia, joka on nepalilaisten perinneruokaa dal bhatia. Tämä on mausteista linssikeittoa (dal), höyrytettyä riisiä (bhat) ja lisäksi joko vihannes- tai lihacurrya ja usein myös eräänlaista chutneyta eli maustetahnaa. Vihannescurryssa on yleensä perunaa ja kukkakaalia vähän muhennoksen tyyppisessä muodossa.
Työmatkat olivat aikoinaan osasyynä siihen, miksi minusta tuli kasvissyöjä. Etenkin kuumina aikoina kasvisruoka saattaa olla hyvä vaihtoehto välttää ruokamyrkytyksiä, joita välttää mielellään pitkillä työmatkoilla. Tästä syystä syön reissuissa myös ainoastaan kypsennettyä ruokaa, vaikka usein lautasen reunalla on tuoretta kurkkua ja porkkanaa muun ruuan seurana.
Kasvissyönti on Nepalissa melko normaalia, sillä kaikki nepalitkaan eivät syö lihaa uskonnollisista, kulttuurillisista tai muista syistä. Osalla ei ole varaa syödä lihaa juuri koskaan ja useat keskiluokkaisetkin syövät liharuokia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tämä kaikki on tehnyt kasvissyönnistä varsin tavallisen valinnan, jota ei kummeksuta. Toista oli Afganistanissa, jossa kasvisruoka saattoi hyvinkin sisältää kanaa.
Dal bhatia nepalilaiset syövät parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, alkaen aamupalasta. Paikallisissa majoituksissa onkin aamiaisella aina saatavilla riisiannos, mikä tuntuu itselleni turhan tuhdilta aamulla, mutta useimpien nepalilaisten päivä ei lähde käyntiin ilman kunnon dal bhat -annosta. Onneksi saatavilla yleensä on myös nepalilaista leipää rotia ja masala-mausteseoksella maustettua munakasta.
Lyhyen odottelun jälkeen ruoka tuodaan pöytään teräksisillä lautasilla, joissa on omat kolot eri ruokalajeille. Nepalit syövät ruokaa usein käsin kaataen linssikeiton riisin sekaan. Itse saan lusikan pyytämättä. Ruokaan kosketaan ja sitä ojennetaan muille vain oikealla kädellä, sillä vasenta kättä pidetään epäpuhtaana. Puhtaussäädösten vuoksi ruoka syödään omilta astioilta, eikä jo aloitettua annosta jaeta enää muiden kanssa.
Kesken ruokailun ravintolan henkilökunta tulee useampaan kertaan lisäämään eri ruokalajeja lautaselle, mikäli ne ovat päässeet loppumaan. Itse kieltäydyn, sillä aluksi tullut annos on riittävän täyttävä. Lautasten tyhjennyttyä on aika vielä maksa annokset. Hinta ruualle on yleensä noin kaksi euroa vähän riippuen paikasta. Jatkamme matkaa vatsat täynnä kohti seuraavaa dal-bhat ateriaa.
