Karhelaislähtöinen Terhi Teiskonlahti työskentelee maailmalla kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten parissa ja taistelee epäoikeudenmukaisuutta vastaan: ”Joskus tunnen voimattomuutta”

Ylöjärven Uutisten kolumnistina on aloittanut karhelaislähtöinen Terhi Teiskonlahti, joka kirjoittaa tekstejään suoraan Kiinan ja Intian välistä Nepalin Kathmandusta. Annetaan Teiskonlahden esittäytyä ja kertoa, mitä hän tekee juuri Nepalissa.
Karhelaissyntyinen Terhi Teiskonlahti työskentelee Kathmandussa Nepalin hankehallinnon asiantuntijana Suomen Lähetysseuralla.  (Kuva: Mimosa Hedberg)

Hei Terhi ja lämpimästi tervetuloa YU:n kolumnistiksi! Tätä haastattelua teemme nyt etäyhteydellä, minä Ylöjärvellä, sinä Kathmandussa Nepalissa. Miten olet sinne päätynyt ja millaista työtä teet?

– Olen tehnyt vuodesta 2021 kehitysyhteistyötä Suomen Lähetysseuran kautta Nepalin hankehallinnon asiantuntijana. Työalue keskittyy Länsi-Nepaliin, joka on maan vähiten kehittynyttä aluetta. Olen ollut täällä myös aiemmin, vuosina 2013–2017.

– Nyt työn piirissä ovat muun muassa naiset ja niin kutsuttuihin alakasteihin kuuluvat. Kastilaitos on täällä lakkautettu lain mukaan, mutta järjestelmä on edelleen voimissaan. Esimerkiksi sukunimestä voi usein päätellä erityisesti yläkastiset.

– Lisäksi työskentelen entisten maaorjien sekä vammaisten ihmisten ja sellaisten ihmisten kanssa, joilla on mielenterveyden haasteita.

 

Tavoitteenanne on parantaa näiden nepalilaisten ihmisten oikeuksia ja elämää ruohojuuritasolla. Miten tätä työtä toteutetaan käytännössä?

– Koulutus on yksi konkreettinen asia. Koulutamme ihmisiä esimerkiksi parantaaksemme heidän elinkeinoaan. Opetamme myös ilmastokestäviä viljelymenetelmiä, joilla ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin vastataan maanviljelyn kohdalla.

– Haliyat eli entiset maaorjat vapautettiin orjuudesta täällä vuonna 2008, mutta heillä on edelleen surkeat ja köyhät olosuhteet. Monella on jäänyt saamatta maat, jotka heille luvattiin orjuuden lakkauttamisen aikana. Meillä on käynnissä hanke, jossa teemme ihmisiä tietoiseksi heidän tilanteestaan ja esimerkiksi maista, joita osa heistä ei ole saanut.

– Samaan aikaan yritämme vaikuttaa päättäjiin ja lakiin, eli puutumme rakenteisiin, jota kautta systeemiä saadaan muutettua ja voidaan vaikuttaa useamman ihmisen elämän paranemiseen.

Kenttämatkalta Länsi-Nepalissa lokakuussa 2021. (Kuva: Mimosa Hedberg)

Työskentelet siis kaikista haavoittuvimmassa osassa olevien ihmisryhmien parissa. Millaista elämä esimerkiksi entisillä maaorjilla on?

– Viimeksi viime syksynä kävin yhdessä maaorjien yhteisössä. He elivät joutomaalla joen rannalla ja asuivat hökkeleissä. Ongelma on, että jos he kehittävät paikkaa, niin maan omistaja äkkiä kiinnostuu siitä ja häätää nämä ihmiset toisaalle. Muutaman asunnon alta oli maa sortunut ja vienyt kodit mennessään.

– Maaorjat tekivät päiväpalkkatyötä, esimerkiksi peltotyötä tai työtä rakennuksilla, jotta saisivat edes sen päivän riisiannoksen perheelle. Se oli todella kädestä suuhun -elämää ja vaikutti ihan kaikkeen, muun muassa siihen, pystyvätkö lapset käymään koulussa. Moni lapsi aloittaa koulun, mutta jos perheen tilanne on tiukka, niin vanhimmat lapset joutuvat menemään töihin.

 

Työssäsi näet monenlaisia pysäyttäviä ihmiskohtaloita. Mikä saa sinut jaksamaan?

– Se, että toivoo oikeudenmukaisempaa maailmaa ja omalla työllään voi vaikuttaa tähän. Kun näkee, että miten huonosti tai epäoikeudenmukaisesti joillakin ihmisillä on asiat, niin se saa jatkamaan.

– Joskus tunnen voimattomuutta. Erityisesti muutokset rakenteissa ovat hitaita, pikavoittoja ei ole. Se, että koko yhteiskunta muuttuu, ei ole nopea prosessi. Joskus mietin, että myös Suomi oli 1900-luvan alussa torpparijärjestelmineen hyvin eriarvoinen yhteiskunta, ja tähän on tultu.

– On hienoa, kun näkee, että asiat muuttuvat ja menevät eteenpäin ja että ihmisillä on toivoa ja tulevaisuuden suunnitelmia.  Vierailin mielenterveyskuntoutujien paikassa, jossa oli alkanut vertaistukiryhmä. Siellä kolmella naisella oli selkeät suunnitelmat, miten he haluavat perustaa päiväkeskuksen mielenterveysongelmista kärsiville, jotka eivät pärjää kotonaan. Sillä aikaa heidän perheensä pääsisivät käymään töissä.

 

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

– Lähdin ulkomaille kehitysyhteistyön pariin ensimmäisen kerran alle 30-vuotiaana. Opiskelin silloin TTY:llä ja kävin Sri Lankalla kehitysyhteistyöhankkeessa harjoittelussa. Se kokemus oli sellainen, joka imaisi mukaansa. Ajattelin sen jälkeen olla Suomessa, mutta työpaikka löytyikin Tadžikistanista. Sille tielle jäin.

Terhi Teiskonlahti Nepalin Kaukolännessä. (Kuva: Mimosa Hedberg)

Mitä teemoja käsittelet tulevissa kolumneissasi?

– Ensimmäinen kolumni yleinen, ja kirjoitan siinä, mitä teen täällä ja mitä ongelmia Nepalissa on. Myöhemmissä kolumneissa käsittelen elämää ja työtä täällä. Melkein viikoittain on sattumuksia ja tilanteita, jotka eroavat elämästä Suomessa.

Lue myös: Kehitysyhteistyöllä apua kaikista haavoittuvaisimmille: sen avulla ihmiset nousevat köyhyydestä, kokevat tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista

Nepali on yksi eniten ilmaston lämpenemisestä kärsinyt maa. Miten tämä näkyy?

– Lämpötilat on ruvenneet nousemaan etenkin Etelä-Nepalissa. Sateet tulevat väärään aikaan ja kestävät pidempään. Tämä aiheuttaa maanvyörymiä ja tulvia, joissa ihmisten sadot tuhoutuvat. Myös erilaiset kasvituholaiset ovat yleistyneet, ja esimerkiksi maanviljelijät joutuvat pohtimaan uusien lajien ja eri siemenlajikkeiden käyttöä.

– Yksi hiljattain tapaamani maanviljelijä kertoi, etteivät he voi enää kuumimpaan aikaa työskennellä päivisin, kun lämpötila on niin korkea. Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, tämä tulee vaikuttamaan myös siihen, voiko alueella työskennellä tai asua päivisin.

– Nepal on haavoittuva maa ja luonnonmullistuksille altis. Vuonna 2015 täällä oli suuri maanjäristys, jonka takia noin 9000 ihmistä kuoli. Edelleen tänne odotetaan supermaanjäristystä ja uhkakuvia siitä on ollut. Ei ole montaa viikkoa, kun oli viimeksi maanjäristys, jonka kyllä tunsi.

Himalaja halkoo Nepalia. Nepalissa sijaitseekin peräti kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta. (Kuva: Terhi Teiskonlahti)

Podetko koti-ikävää?

– Joskus etenkin läheisiä on ikävä. Toisaalta ystäviäni asuu eri mantereilla, joten olen tottunut, että joku tärkeä ihminen on aina eri maassa. Ja usein työ ja elämä vie mennessään. Jouluksi tulen Suomeen.

– Suomesta kaipaa kuitenkin sujuvuutta. Kaipaan myös puhdasta ilmaa. Täällä ilmansaasteita aiheuttavat liikenne, tehtaat ja metsäpaloista tuulen mukana tuleva savu. On aikamoinen kontrasti, että täällä on hienot vuorimaisemat, mutta sitten Katmandun yllä on musta savuverho. Toimistossa ja kotona on oltava ilmanpuhdistimet.

 

Kerro joku nippelitieto Nepalista ja Kathmandusta.

– Himalajan vuoristo halkoo Nepalia ja täällä sijaitsee kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta. Sellainen, mitä me suomalaiset täällä sanoisimme vuoreksi, on nepalilaisille vain kukkula. Vuoria ovat ne, joissa on ympäri vuoden lumipeite.

– Kathmandusta puhutaan Kathmandun laaksona, jossa on kolme kaupunkia vierekkäin. Täällä on viime tiedon mukaan 1,5 miljoonaa asukasta. Kathmandu ei ole mikään sykkivä Bangkok. Kaupat menevät kahdeksalta kiinni, jolloin kadut hiljenevät.

Kuva on otettu Li-Birdin hankkeesta, jossa dalit/haliya-kylän viljelijänaiset tapaavat. (Kuva: Mimosa Hedberg)

Olet työskennellyt myös Afghanistanissa. Millaista elämä siellä oli?

– Lähdin juuri ennen Covidin alkamista ja palasin 2021 alkuvuodesta. Tein myös siellä kehitysyhteistyötä ranskalaisessa järjestössä EU:n, YK:n ja Norjan ulkoministeriön rahoittamissa hankkeessa.

– Elämäni ja työni Nepalissa on vapaampaa ja turvallisempaa verrattuna Afghanistaniin. Katmandussa voin liikkua melko vapaasti, myös pimeällä. Kabulissa olit vähänkuin  kotisi vanki, sillä liikkuminen oli rajoitetumpaa. Oli pommiuhkaa ja kidnappausuhkaa, jotka piti ottaa koko ajan huomioon ja jotka vaikuttivat jokapäiväiseen elämään. Ennen Talebanin valtaan astumista esimerkiksi ministereihin ja armeijaan kohdistui isoja uhkia. Liikenteessä kuskimme jättäytyi aina jälkeen, jos edessä meni esimerkiksi armeijan auto, jotta mahdollisen pommi-iskun sattuessa meillä olisi tarpeeksi etäisyyttä.

– Mutta jotenkin siihen tottui ja siellä elin myös arkea samalla kuitenkin tiedostaen, että tilanne on todella haavoittuvainen. Yhteen aikaan jossain päin Kabulia räjähti pommi joka aamu. Puoli vuotta lähtöni jälkeen tilanne maassa muuttui radikaalisti Talebanin otettua vallan.

– Tuttujani työskentelee Afganistanissa edelleen, ja voisin vielä jonain päivänä palata sinne. Se on hirveän mielenkiintoinen ja kaunis maa, jossa on kivoja ihmisiä. Työnteko vain on tosi haastavaa siellä tällä hetkellä.

 

Fakta: Terhi Teiskonlahti, 41

  • Työskentelee kehitysyhteistyössä Kathmandussa Suomen Lähetysseura Nepalin hankehallinnon asiantuntijana.
  • On ollut kehitysyhteistyön parissa töissä Tadzhikistanissa, Afganistanissa ja Nepalissa sekä Suomessa.
  • Koulutukseltaan diplomi-insinööri ja valtiotieteiden maisteri kehitysmaatutkimuksessa.
  • Koti Tampereella. Viettää kesiä ja lomia lapsuudenkodissaan Karhella.
  • Kirjoittaa kolumneja työstään ja elämästään Nepalissa.
  • Harrastaa lukemista sekä lenkkeilyä.