Useita vuosia sitten olin erään pariskunnan takana kaupassa. Nainen katseli vielä ostoskärryään ja sanoi topakasti miehelleen, että ”olet Martti ottanut aivan vääränlaisen leivän. Tässä on kuituja alle 5 prosenttia. Sitä pitää olla ehdottomasti yli 6 prosenttia. Vie tämä leipä heti takaisin hyllyyn ja tuo sieltä runsaskuituinen leipä”.
Katselin omaa ostoskoriani ja huomasin, että korissani oli tuo samanlainen leipä. Piilotin leivän naisen katseelta korin pohjalle muina miehinä. Kotiin päästyäni aloin tarkemmin syynäämään, mitä leivän tuoteselosteessa oikein sanotaan. Leivän muovipussissa oli tekstiä kuin pienessä novellissa. Oli rasvamäärät, hiilihydraatit, kuidut, proteiinit ja ties mitä. Ja kaunis tarina koko leivän historiasta.
Kiinnostuinkin sitten toden teolla leivän kuiduista. Aloin lukea kuiduista kaikenlaista tietoa, suorastaan ahmin sitä. Teki mieleni lähettää tuolle rouvalle oikein kaunis kiitoskortti, joka sai minut näin kiinnostumaan tästä aiheesta. Nyt tiedänkin sitten ”kaiken ” ravintokuidusta. Mitä on ravintokuitu? Mistä saan ravintokuituja? Missä ravintoaineissa on eniten kuituja? Miksi minun kannattaa syödä kuituja? Paljonko kuituja minun olisi tärkeä syödä? Mitä tarkoittaa runsaskuituinen elintarvikkeissa? Mistä tuotteista en saa ollenkaan kuituja? Miten lisään kuituja ruokavaliooni?
No, tieto lisää tuskaa. Kun olen esimerkiksi kyläilemässä, tekee mieleni kysyä, että näytäpä kuule se leipäpussi mistä leivän otit, että paljonko siinä leivässä on oikein kuituja? Onneksi olen pystynyt pitämään mölyt toistaiseksi mahassani ja siten vierailukutsut kohdallani eivät ole vielä loppuneet.
Itse asiassa kuituja on niin monessa ravintotuotteessa, että aika mestari saa olla, jotta niitä ravinnossaan pystyy täysin välttämään. Lihassa ja kalassa ei kuituja tietenkään ole, mutta tosi harva syö pelkästään näitä ruokia.
Entäpä sitten kalorit? Kuinka monta kaloria minun pitäisi syödä? Kysymys toistuu toistumistaan ja usein elämäntapamuutosta koskevissa artikkeleissa ja keskusteluissa. Keskustelu kaloreista on mielestäni kuitenkin harhautunut pahasti sivuraiteille. Kaloreita pyritään aina laskemaan, säästämään kuin kuluttamaankin, jotta painonhallinta onnistuisi. Kalorimittarit ranteissa kertovat kulutuksestasi ja jos kalorinkulutus ei täytä toiveitasi, ahdistus lisääntyy. On tehtävä heti pidempi iltalenkki.
Nyrkkisääntöhän kuuluu: Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot. Kaloreihin suhtaudutaan usein jopa pelonsekaisin tuntein, kuin ne olisivat jokin hirveä asia, joita tulee liikaa. Mutta ruoan kalorit ovat meille kuitenkin välttämättömiä. Sanoihan Tuntemattoman sotilaan Hietanenkin: ”Mä en ymmärrä mitään sellasista kaloreista, mutta mun suoleni ymmärtää, että niitä on helkkarin vähän.”
