Ylöjärven Urheilijoiden Miro Mäkinen kirkasti kolmen edelliskesän pronssejaan kullaksi ja hopeaksi alle 17-vuotiaiden SM-kilpailuissa Lempäälässä.
Perjantaina Mäkinen juoksi jo kolmannen kerran 100 metrin palkintokorokkeelle kakkossijallaan, ja sunnuntain 200 metriltä napsahti sitten uran ensimmäinen Suomen mestaruus.
– Ihan odotetusti meni, ja tyytyväinen olen, kun pystyin ehjiin juoksuihin, Mäkinen tuumasi tyynesti.
Hän teki onnistuneen ratkaisun valitessaan 100 ja viime kesän pronssimatkansa 400 metrin välillä. Satasen alkuerä kulki hitaahkon lähdön jälkeen jo 11,32:een, ja finaalissa kello näytti Miron uran toiseksi parasta aikaa 11,21, eli hän jäi 0,04 sekuntia ennätyksestään.
– Alkuerässä ohittelin muita aika lopussa, mutta finaalissa lähtöni onnistui hyvin. Voittoon minulla ei ollut mitään asiaa, Mäkinen tunnusti.
Mestaruus meni odotetusti Viipurin Urheilijoiden Kalle Hirvelle, joka juoksi lievässä myötätuulessa peräti 10,88. Pronssin otti Lempäälän Kisan Aatu Vaittinen ajalla 11,34.
Urheilijat sai kaksi nuorta finaaliin, kun nivusvaivojen kanssa kamppaillut Elias Sireni sijoittui alkuerien vertailussa seitsemänneksi ajallaan 11,57.
Loppukilpailussa se olisi tuonut seiskasijan, mutta Sireni viipyi matkalla 11,78 sijoittuen kahdeksanneksi. Hän myönsi, että alkueräjuoksu oli paljon terävämpi.
– Sain siinä selvästi paremman lähdön. Finaalissa ei ollut samanlaista räjähtävyyttä. Voin olla tyytyväinen siinä mielessä, että nivunen on haitannut melkoisesti harjoittelua, Sireni myönsi.
Toukokuun lopussa hän pinkoi ennätyksensä 11,42, mutta pystyi sen jälkeen juoksemaan vain yhden kilpailun ennen SM-Lempäälää. Näillä näkymin kausi jää lyhyeksi, sillä Urheilijat ei saane joukkuetta SM-viesteihin.
Vauhtikestävyys ratkaisi kaksisatasella
Sunnuntaina Miro Mäkinen voitti 200 metrin alkueränsä ajalla 22,93, jota nopeammin kukaan ei juossutkaan.
– Se tuntui aivan tehottomalta juoksulta, ja pelkäsin, etteivät etureidet kestäisi toisen juoksun maitohappoja kolmen tunnin päästä. Menin tauolla jäähallin viileyteen palauttelemaan, Mäkinen kertaa.
Finaalin alun hän myöntää ottaneensa varman päälle, ja loppusuoralle kaarruttaessa kärjessä juoksi vielä monta poikaa lähes rinta rinnan.
Esbo IF:n Rado Lindberg antoi viimeisillä kymmenillä metreillä kovimman vastuksen, mutta Mäkisen vauhtikestävyys takasi mestaruuden ajoin 22,79–22,93 Vaittisen yllettyä taas pronssille.
Tuulimittari näytti suoralla 2,2 sekuntimetrin miinuslukemia. Miron ennätys on kuukausi sitten Tampereella lievään myötätuuleen juostu 22,66.
– Varmasti hyödyin siitä, että olen juossut nelisatastakin. Päästyäni maksimivauhtiin jaksoin hyvin loppuun asti, Mäkinen arvioi.
Kulta ja hopea takaavat kaiken järjen mukaan Mäkiselle paikan alle 18-vuotiaiden Ruotsi-otteluun. Suomen edustuspaidan pukeminen kiinnostaakin häntä kovasti, sillä se ei toteutunut vielä heinäkuisissa EM-kilpailuissa Jerusalemissa.
– Maaottelu on ollut yksi kesän päätavoitteistani. Jonkin verran minun piti koota itseäni, kun en päässyt Jerusalemiin, mutta sitten rupesin vain reenaamaan loppukesää varten, Mäkinen myöntää.
Hän aloitti pari viikkoa sitten rakennusalan ammattiopinnot Nokialla. Ala ei ole fyysisesti helpoimpia kilpaurheilijalle, mutta Mäkinen uskoo opiskelun ja juoksemisen yhdistämisen onnistuvan.
Harjunmaa loikki pronssille
Tampereen Pyrintöä edustava haavistolainen Eelis Harjunmaa ponnisti toisena vuonna peräkkäin kolmiloikkamitalin. Viime kesän hopean rinnalle tuli nyt pronssi viimeisen kierroksen hypyllä 12,92, joka syntyi 1,4 sekuntimetrin vastatuuleen.
Seurakaveri Santeri Haapamäki voi kullan 13,73:lla, ja hopealle nousi Kristiinan Urheilijoiden Johannes Jokela päätöskierroksen 13,24:llä.
Harjunmaa venyi kaikilla kuudella hypyllään pidemmälle kuin neljänneksi 12,67:llä sijoittunut Porvoon Akilleksen Alec Ekblom.
Harjunmaan lyhyin hyppy kantoi 12,76 ja toiseksi pisin 12,88. Sivulajissaan pituudessa Harjunmaa sai vain kaksi mitattua, joista neloskierroksen 598 toi kahdeksannen sijan.
– Askelmerkki oli loikassa paljon paremmin kohdallaan, ja loikkatekniikkanikin on parantunut tänä kesänä selvästi. En kuitenkaan saanut pankin räjäyttänyttä hyppyä, ja vähän jäi harmittamaan, kun Jokela meni ohi viimeisellään, Harjunmaa tuumasi.
– Nyt unohdan vähäksi aikaa hyppäämisen. SM-viestien jälkeen oli tarkoitus kymmenotella, mutta lähdenkin seurojen Euroopan cupiin Espanjaan, jos minut sinne valitaan, hän suunnitteli.
Iida Kujanpään käteen jäi 100 metrin aitojen ja kuulan kuutossijat sekä pituuden karsinnan 13. tila. Aitojen alkuerässä Kujanpää pinkoi 14,69 ja paransi finaalissa 14,65:een, mutta mitali jäi 0,25 sekunnin päähän 1,2 metrin vastatuulessa.
Kuulaa Kujanpää työnsi viimeisellään 13,10, kun pronssiin olisi vaadittu 14,48 eli viisi senttiä Kujanpään ennätystä vähemmän. Pituuskarsinnan 511 toisella, pitkän yliastutun jälkeen, jätti vain kahden sentin päähän finaalista.
Ylöjärveläisittäin Lempäälästä jäi hampaankoloonikin, sillä 400 ja 800 metrille ilmoittautuneelta Konsta Uutteralta ei täysivauhtinen juoksu vielä onnistu koronan jäljiltä.