Veikko Paulaniemen rakentamilla radoilla viihtyvät kaiken tasoiset moottoripyöräkuskit.
– Eihän tällaista löydy mistään muualta lähitienoilta! Ei tarvitse polkua pitkin yrittää ajaa, vaan saa päästellä kunnon radalla.
Noin kuvailee nokialainen pitkän linjan enduroajaja Lauri Salonen Kurun Paulaniemen endurokeskusta, josta löytyvät baanat niin Salosen kaltaisille kilpakuskeille kuin vasta-alkajillekin.
– Parhaimmillaan täällä on touhunnut yhtä aikaa kuusi maailmanmestaria eri tehtävissä, mutta se on ihan A-ryhmän juttu, kun tänne tullaan koko perheellä, keskuksen perustaja ja ylläpitäjä Veikko Paulaniemi sanoo.
– Lähimaisemissa ei ole muita virallisia enduron harjoittelupaikkoja kuin tämä ja Reijo Karppisen Enduropuisto Ylöjärvellä. Lisäksi pidän Länsi-Teiskossa pienimuotoista rataa avoinna neljä tuntia viikossa.
Paulaniemen maine on kiirinyt lajipiireissä Pirkanmaan ulkopuolellekin.
– Taannoin täällä kävi vaasalainen pariskunta, joka kertoi lähteneensä kiertämään Suomen enduroratoja. Kuulemma tämä oli siihen mennessä paras.
Paulaniemi arvioi vakiokävijöiden määräksi parikymmentä, mutta satunnaisia treenaajia on melkoinen määrä. Lisää silti sopisi, ja hyvin mielellään ihan aloittelijoitakin.
– Meille ovat mopoilijatkin tervetulleita, sillä nykymopoilla pääsee kaikki ratamme läpi. Rekisteröidyllä mopolla pääsee ilmaiseksi kokeilemaan, normaalisti vitosen käyntikerta veloittava Paulaniemi rohkaisee.
– Enduro sopii myös tytöille ja naisille, joiden osuus kävijöistä onkin lisääntynyt. Tämä on loistavaa vastapainoa tietokoneen tai kännykän kanssa näpräämiselle, vaikka eniten meillä käy rakennus- ja sähkömiehiä, Veikko-isäntä tuumaa.
Usein luultua edullisempi harrastus
Veikko Paulaniemi on paljasjalkainen kurulainen, joka innostui moottoripyöräilystä 1960- ja 70-luvuilla, jolloin suomalaisen motocrossin kulta-aika alkoi moninkertaisen maailmanmestarin Heikki Mikkolan johdolla.
Linja-autonkuljettajana 43 vuotta enimmäkseen lähiliikenteessä työskennellyt Paulaniemi piti kunnostaan hyvää huolta ja kehittyi kuskina niin, että ajoi muutaman kerran läpi enduron kotimaisen kuninkuuskilvan, Päijänne-ajon.
Myös Paulaniemien kolme poikaa innostuivat moottoripyöristä. Kilpaa ajettiin kolme kautta, ja harrastus opetti Veikon mukaan kaikille paljon:
– Kun saa turvallisessa ja valvotussa ympäristössä päästellä ylimääräiset energiat pihalle, liikenteessä ei ole enää tarvetta näyttää muille.
Veikko kertoo, että useimmat kokeilijat kommentoivat ensikokemustaan Paulaniemessä tyyliin ”olipa aivan mahtavaa!” Niinhän siinä monesti käy, että omaa pyörää rupeaa tekemään mieli.
– Tämä ei ole niin kallista hommaa kuin moni luulee. Hyvän käytetyn pyörän saa parilla tonnilla, eivätkä varusteetkaan hirveästi maksa.
Myös leukaa kunnolla suojaavan kypärän ja saappaiden lisäksi tärkeimmät varusteet ovat polvi- ja hartiasuojat. Vähänkin vauhdikkaammin ajavista moni käyttää lisäksi niskasuojaa.
– Jos lapsella on mielessään jokin harrastus, vanhempien ei kannata ampua sitä alas, vaan mieluummin kannattaa tukea, auttaa ja ymmärtää, Paulaniemi tuumaa.
Kävijät osaavat käyttäytyä hienosti
Turvallisuudesta ei tingitä Paulaniemessä yhtään. Paulaniemi on yhdessä Pasi Piittalan ja kymmenien muiden vapaaehtoisten kanssa raivannut radat sellaisiksi, ettei pelätä tarvitse.
– Kuuden kilometrin lenkistä kaksi kilometriä on kaksisuuntaista, mutta siinä kohtaa vauhti on hidasta. Siellä, missä voi päästellä kovaa, yksisuuntaisuus ja sen merkitseminen on ensiarvoisen tärkeää.
– Kun rupesin vuonna 2000 rakentamaan näitä ratoja, päätin, että jolleivät kävijät osaa käyttäytyä, pistän paikan kiinni. Kertaakaan ei ole tullut ongelmia, hän kiittelee vieraitaan.
– Kun pelisääntöjä noudatetaan ja oikeita varusteita käytetään, moottoripyörä on turvallisempi liikuteltava kuin hevonen, Paulaniemi arvioi.
Hänellä riittää vertailupohjaa, sillä pari hevostakin Paulaniemessä on ollut sen jälkeen, kun Veikko Paulaniemi muutti sinne vaimonsa kanssa vuonna 1998.
Auki melkein joka päivä
Paulaniemi löytyy valtatie 65:n varrelta, 25 kilometriä Ylöjärven keskustasta Kuruun päin. Tulijaa tervehtivät ratakarttojen lisäksi kodat, joista isoimmassa on mahdollisuus grillata makkarat kaikessa rauhassa.
Kuuden kilometrin lenkin lisäksi tarjolla on kaksi helpompaa ja lyhyempää rataa, kivikkomäki sekä pyörän käsittelytaitoja ja tasapainoa kehittävä extreme-esterata.
Keskus on avoinna jouluaattoa ja -päivää, pitkäperjantaita sekä juhannusaattoa ja -päivää lukuun ottamatta arkisin kello 9–20, lauantaisin 9–18 ja sunnuntaisin 11–18. Ennakkovarauksia ei tarvita.
– Talvisin olemme auranneet lyhyen radan ja pitkän ovat käyttäjät avanneet pyörillä. Tavoitteena on, että ensi talvena pitkäkin aurattaisiin, Veikko Paulaniemi suunnittelee.
Hän kuuluu SISU Enduro -seuraan, joka järjestää CC-endurokilpailut Sastamalan Ellivuoressa 26.– 27. elokuuta.
