2020-luvun suomalaisten äimisteltäviksi arkistojen kätköistä kaivettiin Aamuyö, kello viisi -niminen teos, jossa mies raiskaa vaimonsa useaan otteeseen sadistisesti. Tuo kirjallinen tuotos auttaa kylläkin ymmärtämään, miten Waltari on pystynyt luomaan niin häikäilemättömän ja naisia halveeraavan hahmon kuin Gabriel henkisessä ja ruumiillisessa riistämisessään on.
Gabriel, tule takaisin kestää aikaa ruostumattoman teräksen lujuudella. Naisten naurattajia, katteettomien lupauksien antajia ja rahat vekottelevia onnenonkijoita on ollut maailmansivu ja on tulevaisuudessakin. Elämme parhaillaan kansainvälisten rakkaushuijareiden kulta-aikaa. Euronsa tuntemattomalle ihailijalle käsittämättömillä syillä lähettäneiden määrä kasvaa moninkertaisesti vuodesta toiseen. Turhan monella hellyydenjanoisella naisella ja miehellä on ärtyneet haavat nuoltavinaan ikioman Gabrielin ansiosta.
Waltarin vuonna 1945 julkaisema tragikomedia on selvästi saanut Panu Raipian tarttumaan kunnolla härkää sarvista, kun konkariohjaaja on pähkäillyt näkökulmiaan käsikirjoitukseen ja miettinyt roolihahmojen elämän realiteetteja menneiden vuosikymmenien Suomessa. Ajattelutyö on kannattanut tehdä, sillä lopputulos on palkitseva. Raipian ohjaus näyttää esimerkiksi sen, miten asema ja arvomaailma on klaarattu eri aikakausilla. Ohjaaja on tehnyt ison palveluksen sisällön ja sanoman päivittämisessä.
Waltarin teksti on räiskyvän värikästä ja ilmaisurikasta. Sanat sivaltavat, pysäyttävät ja halvaannuttavat. Ne huumaavat ja hurmaavat. Vanha totuus käy toteen: hetken hurmio on elämän turmio.
Kristiina Angerin roolin tekevä Kudjoi loihtii ruumiillisesta siroudestaan juuri sellaisen pienen ja hauraan naisen, jonka edustamien hyveiden pirstoutuminen tekee tismalleen niin riipaisevaa jälkeä kuin valo- ja videosuunnittelun taituri Jussi Kamunen kuvaa tehokeinoillaan. Kudjoi on herkkä tunteiden tulkki, jonka pieni ääni, eloisat silmät ja nukkemainen vartalo välittävät sokean rakastumisen mysteeriä ja kuolettavan pettymisen matalalentoa.
Kudjoin Kristiina konkretisoi petetyksi tulemisen murskaavan moukariniskun, joka merkitsee kohteelleen pientä kuolemaa tuntevana ihmisenä.
Sanna Majanlahti marssittaa näyttämölle Ulriika Angerin, jonka kohtalona on luopua periaatteistaan ja perheenpään auktoriteetista. Majanlahti vyöryttää koskettavalla tavalla tunteiden vuoristorataa, jonka heittelemäksi hän päätyy. Vanhimman siskon rooli on kirjoitettu perheen ja suvun maineen tinkimättömäksi suojelijaksi. Majanlahdella on taito kehollisesti kuvata sitä hetkeä, jossa järjen ääni vaikenee ja tunteet kaappaavat ihmispolon.
Matleena Junttanen tuo Railin roolissa näkyväksi nuoren naisen kasvutarinan, jossa huoltajilla on painavat viimeiset sanat jokaiseen asiaan. Waltari on kirjoittanut osan eloisaksi, omapäiseksi ja syväksi ihmistuntijaksi. Junttanen on todellinen piristysruiske, kun hän roolissaan ilmestyy näyttämölle.
Kaiken kaikkiaan nämä kolme naista muodostavat tämänkertaisen toteutuksen kivijalan. Heidän näyttelijäntyöllään kokonaisuus kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, sillä kaikkihan tässä esityksessä perustuu tunteiden hallintaan ja hallitsemattomuuteen. Ja tämän kaiken totuudenmukaiseen kuvaamiseen.
Salminen on lukenut Gabriel, tule takaisin -käsikirjoituksen uutta etsivin silmin, sillä hän todellakin marssittaa näyttämölle omintakeisen Gabrielin. Salmisen roolityö soveltuu luontevasti juuri meidän aikaamme.
Waltarin käsikirjoitus raipianismeineen antaa Gabrielille jopa pirullisen myrkyllisen kielen. Näissä sivalluksissa Salminen kunnostautuu oikein olan takaa.
Totuuden nimissä on tunnustettava, että aika ajoin näin Komediateatterin näyttämöllä Iso-Börjen. Katsojan kannalta lohdullista on se, että molemmat roolihahmot ovat rosvoja sanan todellisessa karuudessa.
Niukat lavasteet vaihtuvat kätevästi vuosikymmeneltä seuraavalle.
Puvut kertovat kantajansa asemasta ja arvosta.
Valot ja videot terävöittävät kohtalokkaita tuomioita.
Maskeeraukset korostavat ainutkertaisia ilonhetkiä ja repiviä surun vierailuja.
Komediateatteri kirjoittaa nimensä kotimaisen näytelmätuotannon historiaan omintakeisella esityksellään. Se alleviivaa tekstin harkittua päivittämistä.
