Tämä ajatus on erityisen ajankohtainen, kun tarkastellaan suomalaista vanhustenhoitoa tänä päivänä. Ikääntyneiden ja erityisesti muistisairaiden ihmisten hoivapalvelut ovat olleet alimitoitettuja ja niitä on karsittu minimiin, vaikka juuri heidän hoivansa tarve on kasvanut.
Nykyinen ajattelu, jossa ympärivuorokautista hoivaa ja kotihoitoa vähennetään, ei ole kestävä ratkaisu. Pikemminkin se siirtää kustannuksia muualle ja pahentaa tilannetta entisestään.
Liian vähäiset vanhuspalvelut näkyvät konkreettisesti esimerkiksi Taysin Acutan ruuhkautumisessa. Vanhukset, joilla ei ole varsinaista ensihoidon tarvetta, päätyvät sairaalaan, koska heille ei ole tarjolla muuta paikkaa.
Yhteisöllinen asuminen ja kotihoito eivät riitä vastaamaan vanhusten moninaisiin tarpeisiin. Erityisesti muistisairaat ovat vaikeassa asemassa. Tässä tilanteessa ympärivuorokautinen hoiva on inhimillinen välttämättömyys.
Säästöjä ei tehdä vähentämällä vanhustenhoitoa, vaan lisäämällä sitä järkevästi ja kustannustehokkaasti. Kotihoidon määrää on lisättävä, mutta myös ympärivuorokautista palveluasumista on tarjottava entistä enemmän, erityisesti muistisairaille.
Samalla perhehoito ja omaishoitajien tukeminen palkkioita nostamalla ja erilaisia tukimuotoja lisäämällä tarjoavat ratkaisuja, jotka voivat estää kalliita ja tehottomia sairaalahoitojaksoja. Perhehoito on halvempaa kuin ympärivuorokautinen hoito.
Omaishoitajien palkkioiden nostaminen ja heidän palvelujensa kehittäminen tukisivat heidän jaksamistaan, mikä siirtäisi ympärivuorokautisen palveluasumisen tarvetta, mikä taas säästäisi.
Päätöksenteon tulisi aina perustua tieteelliseen tietoon. On olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että oikea-aikainen ja asianmukainen hoito ei ainoastaan paranna ikääntyneiden elämänlaatua, vaan myös säästää yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että moniammatillinen omaishoitoperheiden tukeminen tuo merkittäviä kustannussäästöjä. Myös esimerkiksi FINGER-toimintamalli on todettu sekä muistisairauksien ehkäisyssä että kustannusten säästämisessä tehokkaaksi – muistisairauden puhkeamisen siirtäminen viidellä vuodella vähentäisi dementian esiintyvyyden puoleen. Liikunnallinen ryhmäkuntoutus säästää palvelujen kokonaiskustannuksia.
Vanhustenhoidossa on tärkeää muistaa, että säästöt eivät synny siitä, että karsimme hoivapalveluista, vaan siitä, että investoimme ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin toimiin.
Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan lisääminen sekä perhehoidon ja omaishoitajien vahvempi tukeminen on juuri se tieteellisesti todistettu ratkaisu, joka vähentäisi kokonaiskustannuksia ja parantaisi sekä vanhusten että heidän läheistensä hyvinvointia.
Kaiken päätöksenteon tulee pohjautua tieteelliseen tietoon, ei lyhyen aikavälin säästöpaineisiin. Tämän hetken päätöksenteko on mennyt aivan päinvastaiseen suuntaan.
Hanna Holma
Aluevaltuutettu ja aluevaaliehdokas (kesk.)
Kangasala
