Hilkka-Liisa Iivanainen on jo tehnyt mittavan työn dramatisoidessaan Juha Itkosen romaanin näytelmäksi. Ihmeitä kaikki on pieni suuri teos. Iso siksi, että teksti tarjoaa koskettavan sisällön ja riipaisevan sanoman kokoillan esitykseksi.
Myös ohjaus on Iivanaisen vastuulla. Hän kuljettaa hersyvästi tarinaa kodin ja lääkäreiden vastaanottojen ja sairaaloiden välillä. Iivanaisen sisällölliset korostukset ja painotukset ovat kuin äänekkäitä huutomerkkejä.
Iivanainen onnistuu ohjauksessaan pitämään esityksen kiitettävästi koossa. Kärryiltä eivät putoa nekään, jotka eivät itse ole tätä maailmaa kokeneet.
Tuskinpa Itkonen Ihmettä kaikki -romaania kirjoittaessaan ajatteli saati ounasteli, että teos päätyy vielä jonakin kauniina päivänä näytelmäksi. Nyt romaani on saanut uudenlaisen tulemisen ja elämän.
Näytelmä istuu täydellisesti Suomeen, jossa on herätty kaikkien aikojen vauvakatoon. Trendi on kestänyt jo 15 vuotta. Naiset synnyttävät ensimmäisen pienokaisensa varsin korkeassa iässä. Kokonaishedelmällisyysluku on alhaisimmillaan satoihin vuosiin.
Ihmeitä kaikki tarjoaa perusteltuja vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin. Näytelmä avaa niin uranaisen kuin humanisti-isän ajatuksenkulkua äitiydestä, isyydestä, vanhemmuudesta, parisuhteesta, perhe-elämästä sekä myös isovanhemmuudesta.
Äitiys ja isyys – vanhemmuus ei ole vain vaaleanpunaista sadunhohtoista elämää, jossa kaikki asiat soljuvat eteenpäin ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan.
Vanhemmat voivat kohdata yhdessä mutta eri tavalla raskauden keskeytymisen tai sen keskeyttämisen tuskan. Ikonen kuvaa tällaisen tapahtumaketjun raatelevuuden, mikä jättää aina ihmiseen syvän haavan ja lopulta ainakin arven.
Näytelmässä eletään kauniisti hetkiä, joissa haikara kertoo tulevasta vierailustaan. Miten merkityksellistä se onkaan, että tuhiseva nyytti on hedelmöittämisestään lähtien odotettu ja rakastettu. Kun ilouutinen tuplaantuu, että tulossa onkin kaksoset. Miten tieto kahdesta vauvasta mullistaakaan odotuksen ja lähitulevaisuuden! Elämänkulku tuokin odottamattomasti keskoset, äidin turvallisesta kohdusta ennenaikaisesti maailmaan pöllähtävät ihmistaimet.
Ihminen on luotu tuntemaan ja reagoimaan tunteisiinsa. Ikonen kuvaa koko perhekunnan tunnemaailmoita ansiokkaasti. Niihin kuuluvat ylipursuvat onnenhetket ja maanrakoon tainnuttavat vastoinkäymiset sekä jaksamattomuus ja voimattomuus.
Näytelmän sanoma on terävä. Se on herkistävä ja puhutteleva.
Ilona Pukkila on mestarillinen naiseuden, aviopuolison, uraohjuksen ja äitiyden kuvaajana. Pukkila on sataprosenttisesti läsnä näyttämöllä. Hän loihtii uniikit tunnelmat niin ruusutarhaan kuin ohdakepeltoon, joita elämä tarjoilee.
Äitiys on kokonaisvaltaista, ja sen näkyväksi tekemisessä Pukkila on lahjakas. Rakkaus on hyvä liima, ja sitä Pukkila käyttää suorastaan nerokkaasti hyväkseen.
Pukkila jää Ihmettä kaikki -kantaesityksestä lähtemättömästi Roosan osassa kansakunnan kestomuistiin. Taidokas roolin haltuun ottaminen ja sen tulkitseminen. Bravo!
Toni Harjajärvi on A-luokan kaliiperiä Lauri Laaksosena, arkana ja herkkänä isänä. Vaikka suomalaiset miehet kansainvälisestikin verrattuina heittäytyvät ja omistautuvat vahvasti isyyteen, uudenlainen elämänvaihe on kuitenkin aina kirjoittamaton sivu jokaisen miehenkin elämässä. Harjajärven Laaksonen nostaa ansiokkaasti esille kysymykset miehen osallisuudesta ja riittävyydestä.
Tampereen Teatterin näytelmään valjastama videointitekniikka ansaitsee perustellut kiitokset siitä, että kaikki katsojat kohtaavat kasvoista kasvoihin niin näyttämöllä olevan äidin kuin isän tunteet, jotka selkeimmin ovat luettavissa heidän kasvoiltaan.
Harjajärvi valjastaa koko persoonansa ja ruumiinsa perheenpään, isän arkeen.
Näytelmä onnistuu kuvaamaan ainutlaatuisella herkkyydellä Roosa Laaksosen pohdintaa Jumalasta ja uskosta. Hän saa keskustelukumppanikseen Turusen esittämän inhimillisen sairaalapastorin.
Näiden kolmen kovan ammattilaisen – Turusen, Hakulisen ja Lilienkampfin – ansiosta näytelmään virtaa runsaasti uskottavia sivuhenkilöitä.
Frenckell-näyttämö todistaa jälleen kerran yhtä suurta tapausta suomalaisessa teatterin historiassa. Tampereen Teatteri on ottanut ohjelmistoonsa teoksen, jolla ei kosiskella suurta yleisöä. Näytelmä on merkittävä puheenvuoro vauvojen ja lapsiperheiden Suomesta. Juha Itkosen näytelmäksi sovitettu romaani puhuu kuuluvasti kansakunnan avainasiasta: vauvoista ja lapsiperheistä.
Näytelmä on kunnianosoitus myös maailmankuululle keskoshoidolle, joka Suomessa on kiistattomasti omassa luokassaan. Kunnioittava kiitos siitä, miten näytelmän tekijät ovat perehtyneet esimerkiksi keskosten teho-osaston henkilökuntaan ja siellä annettavaan korkeatasoiseen hoitoon.
Perheemme toisen asteen opiskelijapojat pitivät esitystä mielenkiintoisena ja arvostivat erityisesti äidin ja isän roolisuorituksia.
