Etenkin kesäisin Ylöjärvi tuli tutuksi jo pikkukillinä, sijaitsihan mummolani Takamaalla.
Tietysti noista useasti serkkujen kanssa vietetyistä lämpimistä kesähetkistä on jo tovi, mutta kesäylöjärveläinen olen vahvasti tänäkin päivänä.
Ilolla voin todeta, että vanhempieni pian parikymmentä vuotta sitten hankkima kesämökki Ylöjärven Kyöstilässä on itselleni kovin mieluinen.
Ehkä lempipaikkani koko maailmassa.
Suvenakin vietin siellä aikaa perheeni kanssa enemmän kuin varsinaisessa kodissani Tampereella.
Itse artikkelin päätähti on kuitenkin Ylöjärven Yrittäjät ja heidän hieno merkkipaalunsa. Asiaan siis!
No, tähän ajanjaksoon mahtuu monta juttukeikkaa, yrittäjäpersoonaa sekä tarinaa, joissa allekirjoittaneen Mazdan navigaattoriin tuli valituksi osoite jostain päin Ylöjärven entistä kuntaa ja nykyistä kaupunkia.
Nimenomaan koska lehtemme olemassaolon syynä eli perimmäisenä ajatuksena oli ”Yrittäjyyden ilosanoman edistäminen”, eli muun muassa yrittäjänä toimimisen tunnetuksi tekeminen myös muille kuin yrittäjille, koimme yhdessä silloisten päätoimittajien kanssa parhaaksi keinoksi tämän mission toteuttamiseen oikeiden yrittäjien ja yrittäjätarinoiden metsästämisen. No, Ylöjärvellä heistä ja niistä ei totta tosiaan ollut puutetta. Toimiihan nykyisen Ylöjärven kaupungin alueella edelleen kolme itsenäistä paikallisyhdistystä – ja mikä ilahduttavinta, varsin aktiivista sellaista.
Itse kirjoittamieni lehtijuttujeni myönteisestä vaikutuksesta joko yrityksen tunnettuuteen tai liiketoimintaan oli aina mukava kuulla. Erityisen hienoa oli nostaa esiin yrittäjiä ja yrityksiä, jotka eivät muuten paljon huomiota mediassa saaneet. Juuri niitä riviyrittäjiä, joiden työtä harvoin nostetaan esiin pakollisten juhlapuheiden sijaan missään toisaalla – ainakaan säännöllisesti.
Tästä syystä lehtemme sisältöpolitiikan ydinohjeeksi otettiinkin se, että kun juttu päädyttiin tekemään, mentiin siinä aina astetta syvemmälle joko yritykseen tai yrittäjään, usein molempiin. Tästä syystä lehdessämme olevat artikkelit olivatkin yleensä pitkänpuoleisia. Olimmekin siis oikeastaan sanomalehtipaperimuotoon painettu aikakausilehti.
Uniikki julkaisumme, joka siis ilmestyi minulle tutussa muodossaan viimeisen kerran joulukuussa 2022, oli levikiltään suorastaan valtava. Meidän aviisiamme painettiin aina 150 000 kappaletta. Jonkinlaista vertailukohtaa antanee se, että esimerkiksi Kauppalehden, joka sentään on valtakunnallinen julkaisu, paperilehden levikki oli jo vuonna 2016 laskenut vajaaseen 50 000:een. Tarjolla oli siis melkoisen mukava määrä näkyvyyttä yrityksille, joista juttuja harvemmin tehtiin.
Normaalia oli myös, että jäsenmäärältään suuremmista yhdistyksistä, joita siis Ylöjärven Yrittäjätkin edustivat, tehtiin vuosittain juttuja moninkertainen määrä. Uskaltaisin näin hihaheittona väittää, että kaikkiaan kirjoitin Ylöjärveltä vuoden aikana vähintään kuusi juttua. Jo tällä logiikalla minulla lienee kertynyt oman pestini aikana vähintään seitsemisenkymmentä artikkelia ylöjärveläisistä yrittäjistä ja yrityksistä. Todennäköisesti oikea määrä on huomattavasti suurempi, mutta nykyisin itselleni tutulle ydinvoima-alalle tutulla metodilla suosin tässä konservatiivista arviota.
Takuulla kumpainenkin myös hulppeita esimerkkejä siitä, miten pitkälle – aina maailmaa myöten – laadukasta suomalaista osaamista voidaan päästä viemään. Itse asiassa jokaisen kunnan lisäksi myös jokainen valtio kaipaisi lisää juuri samanlaisia tarinoita.
Ylöjärven elinkeinoelämälle leimaa antava piirre on muutenkin se, että toisin kuin esimerkiksi naapurikunta Nokialla, joka on rengas- ja paperitehtaineen ollut perinteisestikin suuryritysten valtakuntaa, on Ylöjärvi hyvin vahvasti pk-yritysten aluetta.
Rohkenen sanoa, että tähän Ylöjärvellä on luotu hienot puitteet myös poliittisten päättäjien yritysmyönteisellä asenteella sekä paikallisen elinkeinoyhtiön etupainotteisuuteen pyrkivällä työllä. Ei taida olla ihan sattumaa, että Ylöjärven lukio on juuri yrittäjäpainotteinen opinahjo.
Tietysti puheenjohtajat Ylöjärven yrittäjäyhdistyksissä ovat reilussa vuosikymmenessä vaihdelleet, mutta heistä joka ikisen kanssaoli ilo tehdä yhteistyötä. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Anne Juhola, Anu Meuronen sekä Teuvo Hakanen – kaikki pitkän linjan yrittäjiä ja yrittäjäaktiiveja.
Ällistyttävällä tarmolla yhdistyksiään vapaaehtoistyönä johtaneet puheenjohtajat olivatkin oiva kanava juttuvinkkien, eli siis kiinnostavien yrittäjien ja yritysten löytämiseen omilta seuduiltaan. Ja koska he kaikki hoitivat pestinsä esimerkillisesti, useampi oli jo ennen yhteydenottoanikin kaivanut minulle valmiiksi listan, mistä valita. Kuten todettua, ylöjärveläispuheenjohtajisto on läpi vuosien ollut todellakin tehtäviensä tasolla.
Ja tästä esitän edelleen syvän kiitokseni. Ilman tätä toimivaa yhteistyötä olisin joutunut käyttämään huomattavasti suuremman määrän tunteja erinäistä listojen läpikäymiseen, ja takuulla moni vinkkinä saatu stoori olisi jäänyt julkaisematta.
Äärettömän erityisen kiitoksen ansaitsee tietysti myös koko Pirkanmaan Yrittäjien pitkäaikainen nokkamies Veikko Kiili. Vaikka hänen yrityksensä löytyykin Mouhijärveltä, Kiilin kotikunta on Ylöjärvi – kuinkas muuten. Veikko luotsasi järjestöä läpi hyvällä menestyksellä maksimaaliset kuusi vuotta.
Tosiaan Veikko jos kuka oli ajamassa aidosti sydämensä pohjasta yrittäjien ja yrittäjyyden asiaa. Ei ollut liian pientä yrittäjien tilaisuutta tai juhlaa, etteikö Veikko olisi sinne lähtenyt, olipa kyseessä sitten maakuntamme eteläisin, itäisin, läntisin tai pohjoisin kolkka. Tällaista johtamista oli hieno seurata!
Toivotan omasta puolestani onnea vireälle kuusikymppiselle sekä ponnekasta ja yritteliästä jatkoa Ylöjärven Yrittäjille myös tulevaisuudessa!
VILLE KULMALA
