TTT:n kaikki kolme Webberiä nähneenä nyt Suurella näyttämöllä Suomen kantaesityksensä saanut School of Rock on toteutukseltaan ehdottomasti paras. Jo torstaisessa ensi-illassa salintäyteinen yleisö palkitsi näyttelijät ja muusikot voimakkailla aplodeilla sekä kannustavilla huudahduksilla. Tiivis tunnelma nousi monta kertaa kattoon.
School of Rock -koulu on tehnyt tehtävänsä. Rooleihin valitut 7-12-vuotiaat lapset opiskelivat musikaalikomediassa tarvittavia taitoja runsaan vuoden päivät ja ovat nyt rokkaamisen mestareita. Korkeatasoisessa opetuksessa tulevat tähdet treenasivat laulamista, soittamista sekä tanssimista ja vuorosanojen esittämistä.
Tämä musikaalikomedia on valtavan suuri rutistus. Nyt synnytetty tempaa mukaansa ja pitää otteessaan. Voima kumpuaa innostuneista ja lahjakkaista taiteilijoista – vasta-alkajista ja konkareista. Seula on ollut tarkka, kun rooleja on miehitetty. Koossa on vahva ketju.
Esitys saavuttaa teatterille olennaisen kun esiintyjät kohtaavat kasvotusten yleisönsä. Nyt puhutaan spektaakkelista. Sellaisen luomiseen tarvitaan lukuisten eri alojen huippuosaajien näkemyksellistä työpanosta.
Vauhdikkaasta menosta vastaa vahva orkesteri, jota ensi-illassa johti kapellimestarina Tony Sikström. Mukana ovat kosketinsoittimet, kitarat, nokkahuilut, basso sekä rummut ja perkussiot. Ja rooleissa olevat lapset laulavat ja taituroivat oikeasti instrumenttiensa kanssa.
Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2003. Parissa kymmenessä vuodessa koi ei ole syönyt eikä ruoste raiskannut teoksen ideaa. Vuodesta 2015 lähtien School of Rock on valloittanut maailmaa Webberin musikaalikomediana. Yhdeksän vuotta sitten Broadwayltä alkanut voittokulku saavuttaa parhaillaan Suomenniemeä, kun teos on nyt TTT:n ohjelmiston kärkenä.
Voiko esitys osuakaan parempaan hetkeen ja otollisempaan maaperään! TTT:n entinen johtaja Otso Kautto haistoi jo vuosia sitten suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen kiristyvästä ilmapiiristä, mitä kulttuurin ja taiteen saroille on koittamassa. School of Rock on tyrmäävä vastaisku luovia aloja vihaaville tahoille.
Musikaalikomedia marssittaa näyttämölle lapset, joiden maailma on avoin kaikelle mahdolliselle. Teoksessa nostetaan tajuntaamme koulutuksen, ajattelun, luovuuden, sivistyksen, monikulttuurillisuuden, harrastamisen, taiteen ja moniarvoisuuden teemoja. Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä jopa uskalletaan ristiä kädet ja huutaa Jumalaa avuksi rukoilemalla.
TTT:n School of Rock on herättävä. Entäpä jos lapset eivät saisikaan käyttää lahjojaan, ja jos heillä ei olisikaan ainutkertaista mahdollisuutta olla mukana tekemässä suomalaisen teatterihistorian timanttia?
Tarinan päähenkilönä Dewey Finninä taituroi Jaakko Wuolijoki. Rooli on kuin räätälöity pellavapäiselle Wuolijoelle, joka on näyttelijän ammattinsa ohessa muun muassa tamperelaisen rockyhtye Täplän laulaja-kitaristi. Hän vastaa myös biisien kirjoittamisesta yhtyeen toisen solistin Timo Järvensivun kanssa.
Wuolijoki on Finnin osassa todellisella maratonilla mutta satasen juoksijan tempolla, Hänen maailmassaan kaikki on rockissa. Miten lennokkaasti hän repliikkinsä heittelekään! Miten mies syttyykään, kun ollaan hänen omimmalla vahvuusalueellaan! Wuolijoki tempaisee lapset mukaansa ja siipiensä suojaan. Paljon vartijaksi uskotun Wuolijoen rahkeet kestävät niin henkisesti kuin ruumiillisesti.
Arvossa pidetyn Horace Green Schoolin määrätietoisena rehtorina Rosalie Mullinsina nähdään Anne-Mari Alaspää. Hänen erityisosaamisensa tanssi, akrobatia, miekkailu sekä kosketinsoittimet näkyvät tiukkaotteisen ja nutturapäisen yksityiskoulun johtajan rivakoissa otteissa. Alaspään hopeisena soiva kirkas ääni Yön kuningattaren aariassa on nero oivallus kuvata aristokraattista maailmankuvaa.
Torstaisessa kantaesityksessä lapsiesiintyjinä taituroivat Lucas Aidoo (Mason), Jerry Holm (Freddie, rummut), Alma Järvensivu (Summer), Miitu Järvinen (Shonelle), Miisa Kivimäki (Marcy), Viola Käki (Tomika), Ukko Nieminen (James) , Konsta Okkonen (Matthew), Matias Penttilä (Lawrence, kosketinsoittimet), Iiris Riekki (Sophie), Ben Rossi (Zack, kitara), Eevi Salo (Katie, basso) ja Wilbert Savolainen (Billy).
Tämä upea lapsinäyttelijöiden joukko elää todeksi rockin ideologiaa siitä, että jokainen voi olla juuri sellainen kuin haluaa. Samuel Harjanne kirjoittaa käsiohjelmassa työstään ja tuloksistaan lasten parissa. Hänen jokainen huomionsa ja kiitoksensa konkretisoituu esityksessä. Näyttämöllä on monilahjakkaita ja itseensä luottavia lapsia. Palo taiteen tekemiseen roihuaa. Tie teatterin mystiseen maailmaan on avoinna.
Entäpä arvostetun koulun opettajainhuone ja siellä parveilevat kansankynttilät? Karrikoinnille ei ole sijaa, kun kuvataan elämästä vieraantunutta arkea sääntöjä ja ennakkoluuloja täynnä olevassa suljetussa piirissä.
Vapaudentuulet suorastaan ujeltavat, kun valeopettaja Finn harjoituttaa luokkaansa omilla persoonallisilla metodeillaan. Luokka puhkeaa loistoonsa, kun he pääsevät rockin suurelle areenalle.
School of Rock on elämänmakuinen musikaalikomedia, jossa tarkastellaan avarin silmin brittiläistä yhteiskuntaa. Tiukan hierarkian kuningaskunnassa uskalletaan nyt kyseenalaistaa herrat ja rouvat. Se on jotakin maassa, jossa leimakirves on iskenyt lähtemättömästi säätymerkin satojen vuosien ajan.
Puvut, kampaukset sekä naamioinnit kertovat taidokkaasti ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta.
Katsojankin rock-jalka tömistää kiihtyvään tahtiin.
Tampereen Työväen Teatterilla on nyt kassamagneetti, joka houkuttaa myös nuoria runsain joukoin teatterin ainutlaatuiseen kokemusmaailmaan. Siitä kunnia kuuluu erityisesti kaikkensa antaville lapsitaiteilijoille.
