VIISI TÄHTEÄ: Taru Sormusten Herrasta ruokkii toivoa sekä mielen- ja sielunrauhaa

Risto Korhosen esittämä Klonkku jätti muistiini pysyvän jäljen Tampereen Teatterin ja Tampere-talon Taru Sormusten Herrasta -fantasiassa. Nero näyttelijä antaa kasvot niin hyvälle kuin pahallekin, sillä läpeensä pahan sisältä löytyy pala hyvääkin. Maailman klassikon kantaesitys on erityisesti näyttelijäntyön, musiikin ja esillepanon juhlaa. Antamani viisi tähteä ovat timanttisia, niin huikea tamperelaisten kulttuuri-instituutioiden historiallisen yhteistyön hedelmä on.
24.08.2024 13:45

YLEISÖN vuoden mittainen odotus palkitaan ruhtinaallisesti. John Ronald Reuel Tolkienin Taru Sormusten Herrasta saa kansainvälisestikin ainutlaatuisen tulkinnan Tampere-talon Isossa salissa. Tekijöiden antamat ennakkolupaukset täyttyvät sataprosenttisesti. Kantaesityksen kutsuvierastilaisuudessa puhuneen pormestari Kalervo Kummolan ajatuksiin ennennäkemättömästä ja -kokemattomasta spektaakkelista on helppoa yhtyä.
Risto Korhonen on jälleen kerran paljonvartijana. Hän tekee avainroolin Klonkkuna. Kuva: Maria Atosuo

Viimeisen päälle hiottua nelituntista esitystä on nautinto seurata, vaikka tarina keskeytyykin kahden väliajan tähden. Jokainen kolmesta osiosta muodostaa eheän kokonaisuuden, joten tarinan kerronnan ja juoksutuksen selkäranka säilyttää jännitteensä.

Korkeatasoisen teatterin ystävät ovat tottuneet Tampereen Teatterin loistokkaisiin suurproduktioihin sen kodikkaassa ja intiimissä kotisalissa. Tampereen Teatteri ottaa nyt Tampere-talon Ison salin suvereenisti haltuunsa. Livekuvaajat huolehtivat onnistuneesti siitä, että roolihahmojen ilmeet ja kehonkieli välittyvät kivenmuotoisilta näytöiltä taaempanakin istuville teatterivieraille.

Taru Sormusten Herrasta avaa räjähdysmäisesti teatterin pääkaupungin syyskauden. Ainutlaatuinen toteutus kirkastaa entisestään Tampereen mainetta kotimaisen teatterimaailman pyhättönä. 250 alan ammattilaisen rutistus tarjoaa koettavaa kaikille aisteille. Satsaukset houkuttavat yleisöä myös ulkomailta. Tolkienin ystäväjoukko on laaja ja uskollinen.  

Maailman suurena klassikkona Tolkienin Taru Sormusten Herrasta löytää tekstillään ja sanomallaan vastakaikua eri kulttuureissa kaikkina aikoina. Juuri nyt ihmisiä puhuttelevat englantilaisen kirjailijan toivon ja rauhan teemat, joille kymmenien sotien, kriisien ja katastrofien arkitodellisuudessa on huutava tarve.

Tämänkertainen toteutus pohjautuu arvostetun suomentajan Kersti Juvan käännökseen. Sami Keski-Vähälän dramatisointi ammentaa uskollisesti Tolkienin vivahteikkaista ilmaisuista ja herkullisista kielikuvista. Sanalla on merkitys ja voima.

Ohjaaja Mikko Kanninen on ollut isossa vastuussa ja loputtomasti yksityiskohtia vilisevän laajan aineiston kokoajana. Hän on onnistunut tehtävässään kiitettävästi. Erityismaininnan ansaitsee Kannisen rytmittelytaito; hän malttaa jättää sijaa hengähtämiselle. Jossakin toisessa teatterissa tällainenkin teos suurella todennäköisyydellä hukutettaisiin tekniikan loputtomiin mahdollisuuksiin ja korviasärkevään äänisaasteeseen. Kanninen arvostaa Tolkienin luomaa maailmaa ja siellä vallitsevia arvoja.

NÄYTTELIJÖIDEN harteilla on sulava kokonaisuus ja tunteisiin uppoava lopputulos. Tässä roolituksessa tehtävät on kantaesityksen kokemuksella jaettu oikeille kyvyille. Esitys on harvoin niin kypsä ensi-illassaan kuin Kannisen paimentama Taru Sormusten Herrasta oli. Varmasti jokainen produktioon osallistuva ammattilainen nauttii mukanaolostaan. Tämä tuntemus välittyy vahvasti katsojalle.   
Ville Majamaan Gandalf kantaa läpi neljätuntisen esityksen. Kuva: Maria Atosuo

Risto Korhonen osoittautuu jälleen kerran ketjun ratkaisevan tärkeäksi lenkiksi. Korhonen tekee Klonkun roolin syvällä sydänverellään. Miten ammattilainen ottaakin näyttämön haltuunsa, ja miten hän tulee iholle! Näytelmällä on sanomansa, ja sen olennaista osaa Korhonen sanoittaa ja kuvittaa.

Gandalfin osan tekevän Ville Majamaan aura karismoineen herättää laajaa kunnioitusta. Hänen harkitseva ja minimalistinen ilmaisunsa korostaa roolihahmon vastuullisuutta ja viisautta. Rooli on keskeisyydessään mittava, ja Majamaa vie sen alkumetreiltä loppuviivoille mestarillisesti maaliin.

Ella Mettäsen Frodon kohtalokkuus on henkeäsalpaavaa. Eikä Antti Tiensuun esittämä Sam jää yhtään heikommaksi. Molemmat löytävät koskettavasti hobittien olemuksen.

Kaikki 25 näyttelijää vastaavat siitä, että Tarina Sormuksen Herrasta saa puhutella meitä armon vuonna 2024. Henkilögallerian rikkaus on ratkaiseva voimavara. Joka hahmolla on merkittävä tehtävä.

Teatteri NEO ja Sorin Sirkus rikastuttavat esitystä erityisosaamisellaan. Ne ovat tässä kokonaisuudessa kultaakin arvokkaampia.

SÄVELTÄJÄ Tuomas Kantelinen osoittautuu löydöksi hänen luomansa musiikin ansiosta. Kantelisella on ollut poikkeuksellinen tehtävä, jonka taituri on tinkimättömästi toteuttanut. Koko esityksen ajan seurasin musiikin synnyttämiä mielikuvia ja ajatuksia.

Kantelisen laaja sävellystyö avaa omalla nerolla tavallaan Tolkienin maailmaa. Silloin, kun sanat eivät riitä, musiikki tulee kiitolliseksi avuksi.

Onneksemme Mansessa on Tampere Filharmonia, maailmanluokan sinfoniaorkesteri, joka kapellimestari Ruut Kiisken johdolla vastaa siitä, että musiikki koskettaa. Miten tyylikkäästi musiikki myötäilee ja tukee sanallista ilmaisua. Tällaisessa esityksessä katsoja ja kuulija ymmärtää elävän, aidon musiikin uniikkiuden.

Musiikkiin on satsattu monella tavalla, ja se palkitsee lopputuloksessa.

LAVASTEET, puvut, maskit, valot, videot ja äänet antavat viime silauksen mestarilliselle Taru Sormusten Herrasta -toteutukselle. Kantaesityksessä täysi katsomo ihaili viimeisen päälle vietyä esillepanoa. Ja syystä.
Puuparta herättää niin fyysisellä olevaisuudellaan kuin syvällisillä mietteillään. Hänelle äänensä antaa Esko Roine. Elina Rintala (vas.) tekee kääpiömäisen fikuratiivisen roolin Gimlinä. Ville Majamaa loistaa Gandalfina. Antti Reini on vahva ja väkevä Aragorn. Lasse Viitamäki säväyttää Legolasin osassa. Elisa Piispanen taituroi Merrinä ja Annuska Hannula Pippininä. Kuva: Mikko Karsisto

Marjatta Kuivasto on ikoninen lavasteiden loihtija. Taru Sormusten Herrasta on tarjonnut mestarilavastajalle haasteen, jonka toteuttaminen johdattaa katsojat mystiseen Tolkienin luomaan maailmaan. Ratkaisut ovat älynväläyksiä, jotka toimivat luontevasti näyttämöllä ilman häiritseviä pysähdyksiä tai siirtoja.

Valoilla, videoilla ja äänillä täydennetään maltillisesti Taru Sormusten Herrasta -saagaa. Joonas Tikkanen ja Hannu Hauta-aho ovat erityisalojensa huippuosaajia, jotka oivaltavat kohtuuden ja oikeamittaisuuden merkityksen. He eivät hukuta näyttämöä tekniikan ihmeellisen maailman suomiin mahdollisuuksiin.

Näyttämökuva kaikkine tehosteineen johdattaa meidät satumaisiin toisiin maailmoihin. Toteuttajat ovat alansa kärkeä.

Pirjo Liiri-Majavan pukusuunnittelu vaatettaa Tolkienin hahmot niiden ominaispiirteiden mukaisesti. Liiri-Majavan näkemyksellisyys edustaa runsaudensarvea, jossa materiaalit, värit ja muodot ovat kunniassaan.

Tolkienin hahmojen koskettavuus kumpuaa maskeista ja peruukeista. Jonna Lindströmin luonnikas työ välittyy hahmojen paljon puhuvista habituksista.  

Käsillä on kokonaisvaltainen näyttämöteos, joka johdattaa katsojan levolliseen mielentilaan. Esitys ruokkii kokonaisturvallisuuden tunnetta. Se lujittaa mielen ja sielun sisäistä rauhaa. Sanoma ja sisältö opettavat hyväksyvää suhtautumista vaikeuksien kohtaamiseen.

Kantaesitystä seurasi moni pirkanmaalainen kansanedustaja. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen ylisti tamperelaisten kulttuuritoimijoiden yhteistyötaitoa ja osaamista. Ikonen painotti nyt istuvan hallituksen ymmärrystä kulttuurin yhteiskunnallisesta ja kansallisesta merkityksestä.

Taru Sormusten Herrasta nostaa esille lukuisia elämänviisauksia ja ihmiskunnan lainalaisuuksia. Toivottavasti ne löysivät tiensä myös päättäjien tietoisuuteen.

Tuliaisinani oli varmuus toivosta ja usko maailman rauhasta. Tolkienin sanoittamina.

Erityisen upea käsiohjelma mahdollistaa palaamisen teoksen sanomaan ja sfääreihin.