Henrikssonilla on myyntipaikka kotinsa yhteydessä Ylöjärvellä. Lisäksi hän on tuotteineen mukana Frantsilan Kehäkukan pihapiirissä toimivassa käsityökaupassa. Verkkokauppakin toimii jo täyttä häkää.
Nyt toukokuussa luonto on hehkeimmillään muotojensa, tuoksujensa ja väriensä kesäisessä asussa. Henriksson palaa neljän vuoden takaiseen syksyyn, jolloin hänen elämänsä historiankirjassa sivu vaihtui pysyvästi, kun pihapuut varisuttivat lehtensä värikkääksi matoksi maankamaralle.
– Jos lapsuuteni ajatukset olisivat nähneet päivänvalon, olisin hankkiutunut käsityöläiseksi. Toisin kävi. Kalevan lukion jälkeen suoritin Ikaalisten kauppaoppilaitoksen, ja ohjauduin jo kesätöiden kautta pankkimaailmaan.
Henrikssonin pankkiura vei kassatoimihenkilöstä yrityspankin asiakkuusjohtajaksi. Hän on kiitollinen ja tyytyväinen 34 vuotta kestäneeseen taipaleeseensa finanssitodellisuudessa.
– Käsityöt ovat olleet tavalla tai toisella koko elämäni ajan mukanani. Halu tehdä omilla käsilläni ei ole sammahtunut yhtään kertaa. Aina, kun perheeltäni tai päivätyöltäni ehdin, tartuin käsitöihin. Kangaspuut paukkuivat, kun kudoin esimerkiksi ryijyjä ja saaleja.
Henriksson kiittelee vuolaasti aviomiehensä tätiä, joka työskenteli Vilppulan käsityökeskuksessa neuvojana. Konkari istutti Henrikssoniin loimen luomisen ja kangaspuiden laittamisen taidot.
Halu oppia uutta johdatti Henrikssonin vuosiksi Tampereen Seudun Työväenopiston järjestämän aikuisten käsityön ja taiteen perustutkinnon suorittamiseen. Siinä hän paneutui erityisesti materiaaleihin. Urakka alkoi vuoden 2018 syksyllä, ja valmista tuli vuoden 2023 keväällä.
Makrameesolmeilu elää jälleen renessanssiaan, mutta se oli suuressa huudossa myös 1970-luvulla. Henrikssonia tekniikka on kiinnostanut niin paljon, että hän on opiskellut omatoimisesti sen salat. Makrameen taitaja onkin nykyään suosittu lajin kurssittaja. Seuraava hänen johtamansa ryhmä aloittaa tulevana syksynä Ylöjärvellä.
Myös lasityön mystinen maailma on tullut tutuksi Henrikssonille, joka teki käsityötaiteen perustutkinnon lopputyönsä tiffany-tekniikalla.
– Rohkeuteni karttui työvuosina. Varmuuttani vahvisti pitkäaikainen työskentelemiseni rahoitusmaailmassa ja yritysasiakkaiden keskuudessa. Näin erilaisten pienten ja keskisuurten yrittäjien ja yrityksien arkea.
Henriksson hymyilee, että hänestä tuli isona käsityöläinen ja yrittäjä.
Neljän viime vuoden aikana Henriksson on syventynyt uuteen työmaailmaansa. Kokemukset puhuvat selvää kieltä hänen tekemänsä muutoksen oikeellisuudesta.
– Koko pankkitoimiala loi nahkansa monta kertaa uudelleen minun kolmen pankkivuosikymmeneni aikana. Työrupeamani oli antoisa, mielenkiintoinen, opettavainen ja isossa kuvassa kaikella tavalla mieluinen. Elin läpi esimerkiksi pankkifuusioita ja toimintakulttuurin historiallisen digitalisoitumisen.
Henriksson sanoo, että pankkivuosina parasta olivat työkaverit ja asiakkaat sekä kehittyvä toimiala. Hänen pankkitaipaleensa alkoi Osuuspankki Yhteistuessa ja päättyi Tampereen Seudun Osuuspankissa eli OP Tampereessa.
– Olen työnantajilleni kiitollinen, koska ne mahdollistivat minulle monipuolisen tehtäväkierron. Tykkäsin käydä työssä.
– Jos en nyt tartu toimeen, sitten yrityksen käyntiin polkaiseminen jää kohdaltani ajatuksen asteelle. Näin pohdin eläkepäivieni lähestyessä. Sitten laitoin tuulemaan. Poltettu Oranssi on nyt täydessä vauhdissa.
Pankkikokemuksensa antamalla asiantuntemuksella Henriksson nauttii parhaillaan täysillä siemauksilla luovasta työstä, jossa hän näkee konkreettisesti kättensä jäljen.
– Päiväni ovat työntäyteiset ja monipuoliset. Erilaisten käsitöiden parista siirryn välillä puotipuksuksi tai verkkokaupan tuotekuvien ja -tietojen päivittäjäksi. Osallistun erilaisiin tapahtumiin tuotteineni.
Somettamisen Henriksson on sen sijaan uskonut Facebookin ja Instagramin ketterälle taiturille.
– Markkinointiin on valjastettava kaikki kanavat.
Käsityöläinen Henriksson elää käsityöläisen hektistä arkea, jossa pärjätäkseen asioiden on tapahduttava prikulleen oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan. Hän arvostaa Soppeenmäessä olevan työhuoneensa rauhaa, jossa hän pystyy uppoutumaan nykyiseen leipäpuuhunsa. Kokemaan tunteen, että lähden työhön ja vastaavasti tulen kotiin.
– Villat on lähetettävä ajoissa kehräämöihin, sillä niillä voi olla vuodenkin toimitusaika.
– Kasvit on poimittava juuri silloin, kun ne ovat parhaimmillaan lankojen värjäysvärejä varten.
– Sesonkeina on oltava valmiina riittävästi tuotteita, jotta tarjolla on tarpeeksi myytävää.
– Villapaidan kutomiselle on varattava tarpeellinen määrä tunteja.
– Koronavuodet tekivät suuren palveluksen niin lampaiden kasvatukselle kuin käsityöharrastuneisuudelle. Pandemia johti Suomessa suoranaiseen villabuumiin, joka jatkuu edelleen.
Henriksson kiittelee aikojen kohentumista ja tapojen viisastumista, sillä nyt maassamme ei arvokasta villaa mene hukkaan.
Ylöjärveläiskäsityöläinen tietää, mitä tarkoittaa ”oma maa mansikka, muu maa mustikka”.
– Hankin villat omapaikkakuntalaiselta maanviljelijältä Ville Paulaniemeltä Korpulan tilalta. Siellä päkäpäät keritään perinteiseen hyvään tapaan keväisin ja syksyisin. Ahvenanmaanlampaiden villa tulee Saarijärveltä Keski-Suomesta. Texel-lammastila on puolestaan Ikaalisissa kotimaakunnassa. Villa on puhdistettava ennen kehräämöön lähettämistä.
Villalankojen värjääminen on oma taiteen ja tieteen lajinsa. Tänäkin keväänä Henriksson kulki luonnossa poimien muun muassa nokkosen, voikukan ja koivun lehtiä sekä ruttojuuren kukintoja. Lepän kävyt ja peltokanankaali pääsevät myös hänen vakkaseensa.
– Syksymmällä sienimetsät kutsuvat. Haussani ovat silloin esimerkiksi verihelttaseitikit, männynsuomuorakkaat ja samettijalat.
Värjäämiskeittäminen tapahtuu kookkaan muuripadan äärellä. Siinä on monenlaista vaihetta kastelemisista keittämisiin ja uittamisista huuhtelemisiin.
– Niin värien tekeminen kuin värjääminen ovat tarkkuutta vaatia tehtäviä. Siinä on jännitystäkin. Aina, kun ollaan tekemisissä luonnon raaka-aineiden ja materiaalien kanssa, lopputulos on arvoituksellinen.
Henriksson sanoo, että käsityöläinen tekee varsin paljon rakkaudestaan lajiin.
– Jos laskisin kaikki tunnit ja niille palkan, kukaan ei ostaisi lankojani eikä niistä valmistamiani tuotteita.
Henrikssonin repertuaariin kuuluvat myös korut.
– Ne ovat hyvin luonteva tuoteperhe, koska käytän niiden valmistuksessa kierrätysmateriaaleja, kuten aikansa palvelleita hopea-aterimia.
Henriksson ihastelee, miten lusikka tai haarukka voikaan saada uuden ja mielenkiintoisen käyttötarkoituksen.
– Kierrätysajatteluuni kuuluu myös villojen ja lankojen hyödyntäminen.
Kädentaitaja turvautuu korujen valmistamisessaankin makrameetyyliin.
Elämme jutuntekohetkellä historiallista hellepäivää. Neuloja tietää, että tikkuripaidan erikoisuus on sen viileys kuumalla ja vastaavasti lämpö kylmällä.
– Se on todella vuosisatojen saatossa jalostunut perinneneule, jota etenkin kalastajat ovat suosineet.
Henriksson iloitsee, että hänen puikoillaan on valmistunut komeita tikkuripaitoja.
Kangaspuut ovat olleet Henrikssonin elämässä hänen lapsuudestaan asti. Käsityöläinen arvostaa kangaspuiden monipuolisuutta. Sen avulla voi kutoa niin ryijyjä kuin huiveja, saaleja, liinoja sekä mattoja.
Hämeenkyröstä Käsin -Puotihuoneen yrittäjät muodostavat Henrikssonille yhteisön, jossa hän hengittää samanhenkisten ihmisten kanssa samanlaista ilmaa.
– Fundeeraaminen, aivoriihi ravitsee luovuutta. Näin näkevät myös uudet tuoteideat päivänvalonsa.
Henriksson viihtyy niin yksin kangaspuidensa äärellä kuin suuren yleisön piirittämänä käsityökaupassa.
– Esimerkiksi täällä Frantsilan Kehäkukassa vanhat puurakennukset luovat viihtyisyyttä.
Henriksson on käynyt Tallinnassa kuuluisilla Martin markkinoilla. Menemällä hivenen etäämmälle näkee lähemmäksi. Virolaiset tunnetaan taidokkaista käsitöistään, ja käsityöläisyys on Virossa merkittävä tärkeä toimiala.
MATTI PULKKINEN
