Ylöjärveläinen Rami Salonen koki maaliskuun puolivälissä moottoripyörien legendaarisen Päijänne-ajon kovimmillaan, mutta hänen taistelunsa palkittiin komeasti C21-luokan voitolla.
Lauantaina 16. maaliskuuta keskisessä Suomessa satoi vettä oikein kunnolla, ja 88. kerran ajetun enduroklassikon pohjoislenkki muuttui todella pehmeäksi. Yöllä kylmeni, ja sunnuntaisen etelälenkin vaikeusastetta nosti välillä sankaksi yltynyt lumisade.
– Vaikeinta oli lauantain keli, se ei unohdu, Salonen naurahtaa.
Sisu Extreme -seuraa edustavalla Salosella ei ollut varaa isoihin virheisiin, sillä Iiro Jokitalo kaasutteli luokan kakkoseksi jäätyään runsaan 700 kilometrin matkalla vain 1.19,2 minuuttia. Tommi Parviainen hävisi 2.25,85, mutta muut jo yli puoli tuntia.
– En halunnutkaan tietää tarkkaa tilannetta, vaan keskityin omaan ajamiseen. Sunnuntaina huoltojoukot vihjaisivat, että nyt ollaan kärkikahinoissa, joten kannattaa painaa kaasua.
– Tässä lajissa keskittyminen täytyy pitää, kun voimat rupeavat loppumaan, muuten on koko ajan naamallansa. Nopein aika tulee, kun menee oman taitotasonsa mukaan.
”Päitsin” raskaus ei tullut Saloselle yllätyksenä, sillä hän oli osallistunut siihen ensimmäisen kerran viime vuonna sijoittuen saman luokan seitsemänneksi. Voiton vei tuolloin seurakaveri Aki Nenonen. Ensi keväänä on tarkoitus lähteä kokeilemaan, tärppäisikö kenties tiimin kolmattakin jäsentä, Mikko Katajistoa.
– On jo päätetty, että käydään ainakin läpipääsymitali kuittaamassa. Tänä kesänä ajamme todennäköisesti Kärme Kustaan partiokilpailun Hämeenlinnassa ja ehdottomasti seuramme järjestämän extremen Ellivuoressa, Salonen suunnittelee.
Unettoman yön jälkeen maastoon
Salosen keskittyminen oli tapissaan jo lauantaita vasten yöllä, jolloin uni ei tullut hetkeksikään silmään. Väliyönä sitä kertyi sentään yli kolme tuntia, vaikka adrenaliini virtasi veressä, ja energiavajetta oli kertynyt. Mustelmiakin oli hankittu.
– Oli kurvissa mänty, ja sarvi otti siihen kiinni….
Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna Asikkalasta, jonne palattiin yöksi. Viimeiset kolme erikoiskoetta ajettiin pimeässä, joten päivä venähti pitkäksi. Sunnuntaina suunnattiin etelään kohti Vantaalla sijainnutta maalia.
– Viime vuonna huoltoauto harhaili ensimmäisen päivän lopulla, ja kylmä iski. Nyt varusteet kastuivat litimäriksi, eivätkä kuivuneet yön aikana majapaikan saunassakaan, mutta sain sentään kuivan kerraston ja hanskat aamulla pukea.
– Toisena päivänä maaliin pääsyn odotus piti miehen hereillä. Kilpailun jälkeen uni maistui oikein hyvin!
Avauspäivänä kuskit saivat hengähtää ja ruokailla kunnolla kokoomatauolla. Muuten Päijänteen rytmi on armoton; normaalin liikenteen seassa ajettaville siirtymille ei varata yhtään ylimääräistä aikaa.
– Siinä ehtii heittää takin niskaan ja hotkaista vauvan pilttiä kypärän välistä.
Kaverit houkuttelivat kokeilemaan lajia
Saavutuksen arvoa lisää se, että Salonen kokeili enduroa ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten lajia jo harrastaneiden Nenosen ja Katajiston innostamana.
– Minulla oli jonkinlainen pyörä, ja ajattelin, että käydään vaan vähän ajelemassa, mutta totuus tuli julki: aika raskasta touhuahan se oli, Salonen tunnustaa.
Kokeilu tapahtui Takamaalla Rantalan radalla, jolla ajaminen on lähes extremeä.
– Olin aikoinani rällännyt pyörällä montulla, mutta taitoa minulla ei ollut ollenkaan, Salonen myöntää.
Nyt 35-vuotiaalla kokeilijalla oli fyysinen kunto kohdallaan, sillä hän harrasti nuorempana hiihtoa, melontaa ja jalkapalloilua.
– Piti jokin harrastus keksiä, jotta kunto pysyisi hyvänä, koska urheilusta ehti tulla pieni tauko. Sittenhän se löytyi, ja into on pysynyt.
– Oikein alkoi ärsyttää eka kerran jälkeen, joten kävin ostamassa pyörän ja rupesin treenaamaan sekä käymään kilpailuissa. Jotta into säilyisi ja tulisi käytyä ajamassa, pitää olla jokin tavoite.
Salonen liittyi Sisu Extremeen ja aloitti kilpauransa Ellivuoren kolmimiehisen partioajon voitolla. Lajipiirien hyvä henki teki häneen vaikutuksen.
– Vaikka ihan ummikkona menee tapahtumaan käymään, tulee heti kotoinen olo, ja kaikkiin kysymyksiin tulee neuvoja ihan varmasti, Salonen kiittelee.
– Hyvän seuran lisäksi meillä on Ylöjärvellä ajopaikat ihan lähellä. Neljä rataa on ihan keskustan lähellä ja vähän Kuruun päin Paulaniemen Veikon tosi monipuoliset radat.
Extreme-endurossa ajetaan niin vaativilla radoilla, että vauhti pysyy todella matalana, mutta lajitaidot kehittyvät. Siitä oli Saloselle paljon hyötyä Päijänteen reitin pahimmissakin paikoissa´.
– Pääsin niissä monesta ohitsekin. Ne ovat vahvuuksia itselleni.
Työhuolet unohtuvat pyörän päällä
Moottorit ja ajoneuvot ovat kuuluneet Rami Salosen elämään ihan pienestä pitäen hänen isoisänsä Atro Vuolteen autotalleilla pyörittäessä.
– Sormeni ovat olleet rasvassa, sillä olen päässyt ropaamaan aina.
Rami ajaa edelleen linja-autoja Atro Vuolle Oy:lle, jonka toimitusjohtaja hänen äitinsä Anne Salonen on, ja toimii myös maansiirtoliikeyrittäjänä Tamrahti-firmassa.
– Viemme mursketta ja multaa sekä elementtejä rakennustyömaille.
Hän suunnittelee pitävänsä enduron edelleen harrastuksena, joka tarjoaa paitsi fyysistä rasitusta, myös henkistä helpotusta mielessä pyörivien työasioiden vastapainoksi.
– Kun pistää kypärän päähän ja puhelimen taskuun, kukaan ei saa kiinni. On pimeä ja märkä metsä ympärillä, eikä kukaan häiritse! Salonen kuvailee.
Salosilla on kaksi urheilevaa lasta, joista 13-vuotias Elias jo aloittelee endurouraansa 85-kuutoisella KTM:llä. Myös pian 11 täyttävä Emilia viihtyy vauhdikkaiden ajopelien päällä.
