Tallinnan lukuisat kirkot kiinnostivat Ülle Guninia jo silloin, kun hän oli lapsi. Pyhäköt säilyttivät mystiikkansa Guninin elämässä aina vuoteen 1991 saakka, jolloin Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi. Tämän jälkeen kansalaisten ei tarvinnut pelätä KGP:tä eikä mustalle listalle joutumista uskonnon harjoittamisen takia. Gunin muistaa tarkasti neuvostoajasta sen, ettei uskonnoista, kirkoista, seurakunnista, Jumalasta, rukoilemisesta – ylipäänsä hengellisistä asioista voinut puhua avoimesti eikä luontevasti. 26-vuotiaana Gunin kastettiin Pyhän Hengen kirkossa, jonka hän oli tunnistanut omaksi hiljentymisen, rukouksen ja palvelemisen paikakseen. Nyt Gunin on jo neljättä nelivuotiskauttaan kotiseurakuntansa neuvoston puheenjohtajana. Se on hänelle kutsumustehtävä.
50 VUOTTA
Ülle Gunin tietää, millaista on elää ateistisessa yhteiskunnassa, jossa uskonto ja kirkko on syrjäytetty yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä.
Vuonna 1974 syntynyt Gunin muistaa jo lapsuudessaan tunteneensa vetoa Tallinnan kirkkoja kohtaan, mutta niiden ovet pysyivät hänelle kiinni.
Gunin kertoo, ettei uskonnoista puhuttu sanakaan kouluissa. Sen sijaan oli tarjolla pioneeritoimintaa.
– Kristinusko oli vaiettu asia. He, jotka uskoivat, harjoittivat uskontoaan ja hengellisyyttään omassa elämänpiirissään siitä numeroa tekemättä. Kansalaiset välttelivät jumalanpalveluksiin sekä ylipäänsä seurakuntien toimintaan osallistumista, koska joku saattoi nähdä ja ilmiantaa havaintonsa viranomaisille. Se saattoi tietää elämän vaikeutumista, kuten ongelmia työpaikoilla.
Kun Viro vapautui neuvostovallasta ja julistautui uudelleen itsenäiseksi vuoden 1991 elokuussa, uskontokunnat saivat uudenlaista toimintatilaa. Ortodoksit, evankelisluterilaiset ja roomalaiskatoliset sekä lukuisten muiden suuntien yhteisöt virkosivat elämään, ja niiden paikallisseurakunnat alkoivat toimia aktiivisesti.
Gunin muistaa tarkasti oman etsikkotiensä. Hän tutustui muun muassa Olevisten kirkkoon, Tuomiokirkkoon sekä Jaanin kirkkoon, mutta ne eivät kutsuneet hengellisen kodin etsijää suojiinsa.
– Kun tulin ensimmäisen kerran Pyhän Hengen kirkkoon, sen penkillä istuessani ja hiljentyessäni tunsin sydämessäni, että juuri tämä pyhäkkö on minun oikea paikkani. Sittemmin kohtasin kirkkoherra Jan Kiivitin, josta tuli myöhemmin Viron evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa. Keskusteluissamme Kiivit kertoi tunteneensa sukuani. Sen monet jäsenet olivat aikoinaan olleet kirkon helmoissa ja kuuluneet nimenomaan Pyhän Hengen kirkon seurakuntaan. Äitini ja isäni oli vihitty avioliittoon tässä Herran huoneessa.
Gunin sanoo, että 1300-luvulla rakennettu pyhäkkörakennus puhutteli häntä yksinkertaisuudessaan ja vaatimattomuudessaan. Mystistä kirkkosalia kaunistavat goottilaisen puunveistotaidon suurenmoiset luomukset sekä Raamatun keskeisiä kertomuksia kuvaavat maalaukset aurasivat hänelle polun armollisen Jumalan tykö. Lyypekkiläismestari Bernt Notken valmistama alttarikaappi on ylentänyt satojen vuosien ajan kirkkovieraiden mielet taivaan valtakuntaan, niin Gunininkin ajatukset.
Jan Kiivit kastoi lopulta 26-vuotiaan Guninin Pyhän Kolminaisuuden päivänä eli helluntain jälkeisenä sunnuntaina vuonna 2000.
– Se oli elämässäni suuri päivä ja käänteentekevä etappi. Pyhän kokeminen säilyy ajatuksissani koko elämäni ajan.
Gunin muistuttaa, että hän on kohdannut elämässään Jumalan suojeluksen monta kertaa. Hän on muun muassa pelastunut kahdesta pahasta auto-onnettomuudesta.
– Jumalan käsi on auttanut minua.
Gunin pitää suuressa arvossa sitä, että hänen lapsensa ja lastenlapsensa ovat saaneet kasteen ja ovat kirkon jäseniä.
Työtä seurakunnan hyväksi
Ûlle Gunin on ollut vuodesta 2008 lähtien Pyhän Hengen seurakunnan neuvoston puheenjohtaja. Hänellä on parhaillaan menossa tehtävässä neljäs nelivuotiskausi. Viron evankelisluterilainen kirkko on jo palkinnut Guninin kolmannen luokan ansiomerkillä.
– Yksin en ole tehnyt mitään. Kirkkoherra Gustaf Piir on kaikessa tekemisessä keskeisessä roolissa. Lisäksi meillä on seurakuntaamme ja kirkkoamme rakastavia jäseniä, työntekijöitä sekä vapaaehtoisia, joiden panoksella on merkittävä osa. Tämä jos mikä on yhteistyötä.
Gunin toivoo saavansa seurakunnan jäseniltä valtakirjan vielä viidennellekin kaudelle. Vaalit pidetään ensi vuoden alkupuolella.
Puheenjohtajavuodet ovat tarjonneet Guninille antoisaa ja mielenkiintoista tekemistä. Työssä kehitetään seurakunnan toimintaa, seurakuntalaisten elämässä mukana kulkemista. Jumalanpalvelukset ovat kuitenkin kaiken keskiössä.
Keskiaikaisen kirkon ylläpitäminen on keskeinen osa työtä. Guninin puheenjohtajakaudella on entisöity ja korjattu kirkkorakennusta monella tavalla. Suuri urakka on ollut esimerkiksi lyijylasihanke, jossa kansainvälisesti arvostettu taiteilija Dolores Hoffmann kaunisti historiallisen pyhäkön ikkunat. Pyhäkön julkisivuja korjattiin pari vuotta sitten.
Parhaillaan käynnissä on virolaisen mestarin August Terkmannin vuonna 1929 rakentamien urkujen korjaaminen. Työn uskotaan olevan valmis tämän vuoden syyspuolella. Guninin mukaan uuden elämän saavien urkujen kunniaksi järjestetään lähitulevaisuudessa juhlakonsertti.
– Kiitän kaikkia tamperelaisia ja ylöjärveläisiä lahjoittajia, joiden taloudellinen panos on ollut seurakunnallemme merkityksellinen.
Guninin katseet ovat jo urkujen satavuotisjuhlissa, joita vietetään puolestaan vuonna 2029.
– Iloitsen, että yleisö pääsee säännöllisesti maanantai-iltaisin kuulemaan urkumusiikkia. Konsertit ovat erittäin suosittuja.
Ystävyystoiminta keskeinen voimavara
Kirkkoherrojen Antero Honkkilan ja Jaan Kiivitin käynnistämällä ystävyysseurakuntatyöllä on vielä vuosikymmenien jälkeen iso merkitys niin Pyhän Hengen seurakunnalle kuin Ylöjärven seurakunnalle.
– Seurakunta on minulle toinen koti. Iloitsen siitä, että minulla on tällaiset turvasatamat kotona Tallinnassa ja Suomessa Ylöjärvellä.
Gunin korostaa, että ystävyysseurakuntaelämässä merkittävintä on ihmisten välinen vuorovaikutus, kanssakäyminen. Pyhänhengenseurakuntalaisten ja ylöjärveläisten yhteistyö on jatkunut yhtäjaksoisesti sen alkumetreiltä lähtien.
– Ystävyys saa kasvot arjen tekemisessä.
Guninin mukaan ystävyysseurakuntien yhteinen toiminta eri työmuodoissa on palkitsevaa. Esimerkiksi rippikoululeirit johdattavat nuoria yhteen. Ystävyydellä on jatkumo.
Seurakuntien kuorot tekevät tuloksellista yhteistyötä. Kesäkuussa tallinnalaiset ja ylöjärveläiset laulavat Viljannin Kirkkopäivillä. Heidän osallistumisillaan Tallinnan Laulujuhlille on jo pitkät perinteet. Jos kaikki menee suunnitellusti, ystävyysseurakuntalaiset nousevat porukalla myös ensi vuonna maailmankuululle laululavalle Piritassa.
Gunin rakastaa laulamista. Hän kuuluu seurakuntansa kamarikuoroon.
– Olen opiskellut lapsuudestani saakka viulunsoittoa. Se on harrastukseni.
Ülle Gunin täyttää 50 vuotta 11. toukokuuta.
MATTI PULKKINEN
