Viime päivinä keskusteluissa on noussut esille Viljakkala-neuvostoa koskevat muutoksen. Itsekin pidän eräitä asioita muutoksen tarpeessa, mutta perusnäkemykset lienevät kuitenkin kohdallaan.
Tuen Tapio Lieskon näkemystä suunnitteilla olevasta luottamushenkilöorganisaatiosta. Toivon, että päättäessään mahdollisista muutoksista, kaupunginhallitus huomioisi muun muassa alueen historialliset näkökohdat.
Viljakkala on kuulunut satoja vuosia Kyrön pitäjään. Kun Ylä-Satakunnan kunnat vuonna 1641 erosi Kyrön pitäjästä, jäi Viljakkala vielä yli kahdeksi vuosisadaksi Hämeenkyröön. Vaikka yhteistyö, ennen kaikkea Hämeenkyröstä johtuen, ei kovin auvoista ollutkaan, säilyi kuntien välillä tiivis yhteistyö muun muassa terveyspalvelujen osalta. Henkilökohtaisilla suhteilla oli tietenkin myös suuri merkitys.
Viljakkala on aina ollut itsenäinen ”oman tien kulkija”. Silloinkin, kun kunta toimi läheisessä yhteistyössä Hämeenkyrön kanssa, Viljakkala koettiin tasavertaisena ja sen päätöksiä kunnioitettiin.
Kun alussa totesin, että joitain muutoksia Viljakkala-neuvoston toimintaan toivoisin, kysymys koski paikallisten toimijoiden toimintaa. Toivon, että neuvosto ottaisi erääksi tehtäväkseen näiden, noin kymmenen seuran, toiminnan yhdistämisen. Kun sama henkilö on usean seuran hallituksessa, yhdessä toimien saataisiin synergiaetuja, mitä monet seurat tarvitsevat.
Kun keskusteluissa mainittiin myös muun muassa Takamaa, Mutala ja Vahanta, pidän tärkeänä, että ilman hallinnon yksipuolista päätöstä, mahdollisista muutoksista kysyttäisiin näiden asukkaiden mielipiteitä.
Totean vielä, että kun lehtiartikkelissa väheksytään edellä mainittujen neuvostojen vaikuttamismahdollisuutta, ja että vaikuttaa voidaan myös suoraan viranhaltijoihin, henkilökohtaisilla suhteilla on suuri merkitys.
Kauno Perkiömäki
Inkula
