Saavatko köynnökset peittää rakennuksen seinät? Voivatko puut kasvaa talon välittömässä läheisyydessä? Onko kukka- ja perennapenkkien paikka kivijalkojen juuressa? Entäpä pensaat, sallitaanko niiden röyhistellä seinustojen suojassa? Sastamalainen kuntotarkastaja ja suunnittelija Niko Palonen muistuttaa, että asiassa on useampia oppikuntia. Kuusi rakennusalan koulutusta hankkinut asiantuntija liputtaa sen puolesta, ettei rakennusta koristeltaisi kasveilla, vaan sen annettaisiin olla omana itsenään rakennuspaikallaan.
Kuntotarkastaja-suunnittelija Niko Palonen keskittyy työssään vain 1950-luvulla ja sitä ennen rakennettujen rakennusten kuntoon sekä kunnostamiseen.
Palonen on hankkinut monipuolisen koulutuksen tunnistaakseen vanhojen rakennusten todellisuuden. Hän on restaurointirakentamisen artesaani, rakennuskonservaattori, restaurointikisälli, rakennusinsinööri, restaurointimestari, rakennusterveysasiantuntija ja HTT tavarantarkastaja.
– Koulutushistoriani keskittyy vanhoihin rakennuksiin ja niiden rakenteisiin, vaurioihin ja kunnostamiseen. Olen aiemmin työskennellyt muun muassa Vanhan Rauman maailmanperintökohteen neuvonta-arkkitehtina sekä korjausneuvojana ja Nakkilan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa restaurointikisällien opettajana. Siellä olen opettanut esimerkiksi vanhojen rakennusten kuntotarkastusten suorittamista sekä rakennusten vaurioitumismekanismeja ja kunnostamista, Palonen kertoo.
Palonen on valmistautunut perusteellisesti tähän haastatteluun. Hän on muun muassa koonnut ottamistaan valokuvista kattavan kavalkadin, jonka turvin hän näyttää, mitä kasvit voivat aiheuttaa erilaisille rakennuksille. Asiantuntija korostaa, että rakennettua ympäristöä on pidettävä jatkuvasti tarkalla silmällä vaivihkaa vaanivilta vaaroilta ja uhkilta.
– Hyötykasvillisuus on oma lukunsa, ja niillä on oma suunniteltu paikkansa pihapiirissä. Hedelmäpuut ja marjapensaat kuuluvat asiaan. Samoin ryytimaat ja perunapellot.
NIKO PALONEN ei itse koristelisi rakennusta yltä päältä erilaisilla kasveilla.
– Oikein sijoiteltuina puut tuovat viihtyisyyttä pihapiiriin. Ne voivat tarjota myös auringonpaisteella ja helleolosuhteissa tervetullutta katvetta.
Palonen ei istuttaisi eikä antaisi puiden kasvaa rakennuksen välittömässä läheisyydessä. Hänen mukaansa turvallinen nyrkkisääntö on, että puun on oltava täysikasvuisuutensa mitan etäisyydellä rakennuksista.
– Näin vältytään esimerkiksi pahoilta rakennusvaurioilta puun kaatua rojahtaessa myrskyssä.
– Kun puu on liian lähellä rakennusta, vesikatto altistuu sammalin kasvulle. Lisäksi puun tuottamat roskat, kuten lehdet, neulaset ja oksat, tukkivat rännit ja syöksytorvet. Puut aiheuttavat helposti myös erilaisia kosteusrasituksia.
– Oksat voivat raapia kattoa suojaavan maalikerroksen pois, jolloin myös peltiä suojaava sinkkikerros on vaarassa. Kun ongelma etenee tarpeeksi pitkälle, niin peltikatto alkaa ruostua.
Palonen muistuttaa, että ison puun juuret rikkovat helpostikin rakennusten perusrakenteita. Ne voivat täyttää myös tietynlaiset viemäriputket ja salaojat.
– Kannatan kunnollisia turvavyöhykkeitä. Miettisin ja harkitsisin perusteellisesti, ennen kuin iskisin istutuskuokan tai pistolapion terän maahan. On täysin eri juttu istuttaa pihamaalle pienikasvuinen omenapuu kuin valtavaksi kasvava kuusi.
Palonen herättelee tiedostamaan myönteisen seikan. Suuret lehtipuut kuivattavat rajusti maata. Esimerkiksi isolla koivulla on valtaisat juuristot. Näin kellarit ja ryömintätilat pysyvät periaatteessa kuivempina, kun iso lehtipuu poistaa tehokkaasti vettä maaperästä.
– Suomalaiset innostuivat isosti tuijista 1980-luvulla. Sen jälkeen niitä on istutettu ahkerasti varsin lähelle rakennuksia.
Palosen mukaan köynnöksetkään eivät ole niin vilpittömiä kuin ne monella julkisivulla näyttävät olevan. Hän muistuttaa, että monet köynnökset suoltavat kasvustoja, jotka valtaavat esimerkiksi vintti- ja kattorakenteita.
– Vaikkapa tiilikatolle rynnistäessään köynnöksillä on niin valtava voima, että ne saattavat liikutella kattotiiliä. Näin altistutaan vesivahingoille.
– Oma tupa, oma lupa, Palonen teroittaa.
PUUTARHURI EVITA Aattela Tammerpihat Oy:stä on samalla linjalla, että rakennuksen välittömässä läheisyydessä puille on jätettävä niiden tarvitsema kasvutila. Hänen mukaansa normaaleille pienille puille riittävä turvaetäisyys on puolenkymmentä metriä.
– Turvaetäisyys riippuu siitä, minkä kokoiseksi mikin puu kasvaa.
Aattelan mukaan turvallisesti ja oikein tontille sijoitetut puut toimivat hyvin katveen luojina ja suojina. Hän korostaa, että kunkin puulajin kohdalla on varmistettava oikeanlainen kasvumaaperä, valon oikea määrä sekä tuulen kestävyys.
– Pihapiirissä on hyvä tarkastella olevaa puukantaa, ja miten sitä voi laajentaa. Puita ei pidä istutella täysin sokkona. Suunnitelmallisuus on tärkeää. Näin puut saadaan niille sopiville oikeanlaisille paikoille, joissa on kullekin lajille sopivat olosuhteet.
Puutarhuri muistuttaa, että köynnöskasveja varten on olemassa turvallisia kehikoita ja säleköitä.
Aattela painottaa, että pihapiirissä olevia kasveja on seurattava. Esimerkiksi vaurioitunut puu tarjoaa kasvualustan sienille ja bakteereille.
– Pienikasvuiset pihapuut, kuten kirsikka- ja omenapuut, ovat aina turvallisia, ja ne tuottavat kukkaloistollaan suurta iloa.
– Haapa on kovin yllätyksellinen puu. Jos sen joutuu kaatamaan, puu on ahkera tuottamaan juurivesoja. Samoin pajusukuiset puut.
Aattela kannustaa tutustumaan puulajeihin ennen kuin hankkii mitään.
– Jollekin voi tulla yllätyksenä esimerkiksi lehtikuusen neulasten valtava määrä eli haravoinnin tarve.
Aattela korostaa, että puut, pensaat, perennat ja kukkaset ovat oikein laitettuina pihan kaunistus ja ilontuoja.
MATTI PULKKINEN
