Ruusujen ystävä Pentti Säynäväjärvi tunnetaan kauniista puutarhastaan. Tässä jutussa hän antaa Ylöjärven Uutisten lukijoille vinkkejä pensasruusujen kasvatukseen.
Innostus kasveihin juurtui Säynäväjärveen jo lapsena, jolloin hänen perheensä asui Säynäväjärven äidin siskon yläkerrassa Lielahdessa. Tätiään hän kuvailee oli puutarhaihmiseksi.
Säynäväjärvi kuvasi kasveja rippikouluikäisestä asti, jolloin hän sai ensimmäisen kameransa. Kasviharrastus levisi filmirullalta omalle tontille Hietasmäessä reilut 50 vuotta sitten.
Ruusuinnostuksen sinetöi omakotiyhdistyksen retki Korpijaakkojen maa- ja ruusutilalle Hämeenkyröön vuonna 2010.
– Siellä innostuin niin, että liityin Suomen Ruususeuraan.
Tämän jälkeen Säynäväjärvi on käynyt visiitillä Korpijaakon luona vähintään kerran kesässä, ja saanut tältä juurivesojen lisäksi paljon tietoa ruusuista ja niiden kasvattamisesta.
– Ruusu on hieno kukka. Siihen ensin hurahtaa ja sitten rakastuu, Säynäväjärvi tietää.
Rakkaus ruusuihin on poikinut hänen pihaansa uskomattoman määrän, yli 150 eri ruusulajia. Hän saakin nauttia kesällä eri ruusujen väreistä ja tuoksuista, kiulukoista eli ruusunmarjoista sekä vielä syysväreistäkin.
Säynäväjärvi on Suomen Ruususeura ry:n jäsen ja toimii vetäjänä Pirkanmaan paikallisyhdistyksessä. Paikallisyhdistys retkeilee kesäisin eri puolilla Suomea puutarhoilla ja puistoissa.
Lue myös: Pentti Säynäväjärvi on 70 ruusun mies – ”Ruokahalu kasvoi syödessä”
Lyhyt oppimäärän pensasruusujen kasvatukseen
Pensasruusut ovat helppohoitoisia ja talvenkestäviä. Pihassa ne vaativat suojausta ainoastaan niitä rouskuttavilta rusakoilta. Säynäväjärvi on tosin huomannut, että juhannusruusun tyyppiset piikikkäät pimpinellaruusut ovat säästyneet nälkäisiltä pitkäkorvilta.
Lajikkeet on numeroitu kasvuvyöhykkeiden mukaan. Pirkanmaa on kolmosvyöhykettä. Säynäväjärvi kertoo kuitenkin istuttaneensa menestyksekkäästi myös muiden vyöhykkeiden ruusuja, sillä myös kasvupaikan mikroilmasto vaikuttaa ruusun viihtyvyyteen.
Pensasruusuja on monia eri lajikkeilta. Yksi tunnetuimmista on juhannusruusu. Muita pimpinellaruusuihin kuuluvia pensasruusuja ovat esimerkiksi syvänpunainen Tove Jansson, roosanpunainen poppius sekä kesäkuussa kukkiva juhannusmorsian, joka on juhannusruusua kerratumpi ja hieman värikkäämpi.
– Ne ovat sellaisia aivan varmoja. Ne ovat kaikki kotimaisia ja niillä on pitkä perinne. Ne kukkivat vain kerran ja edellisen vuoden versioilla. Eli jos ne menee leikkaamaan, niin ne eivät sinä vuonna kuki.
– Sitten on ruusuja, jotka uusivat jonkin verran kukintaansa. Ne kukkivat kerran, mutta sitten ne tekevät vielä myöhemminkin kukkia.
Tällaisia ovat rugosa-ryhmän ruusut, esimerkiksi Säynäväjärven pihassa komeileva kolmemetrinen, lähes piikitön, roosanvärinen Thérese Bugnet. Ryhmän ruusut saa kukkimaan pitkään ja nuortumaan vanhoja versoja karsimalla.
– Sitten kolmas ryhmä on kotimaisia suunnilleen 2000-luvulla markkinoille tulleita.
Tähän ryhmään kuuluu suomalaisia puistoruusuja, joilla on pirteitä nimiä kuten Loiste, Ilo, Sointu, Syke ja Lumo.
Sekä rugosa- että kotimaiset puistoruusut kukkivat sekä uusilla että vanhoilla versoilla ja ovat näyttäviä. Ne ovat tyypillisesti myös tautivapaita.
Ei paahteeseen
Ruusuille kannattaa valita kasvupaikaksi valoisa, mutta ei suoraan paahteinen paikka.
– Kun on oikein paahteinen kesä, niin kukinta menee nopeasti ja värit haalistuvat hyvin helposti.
Sillä ei ole väliä istuttaako ruusut keväällä vai syksyllä.
Kasvualustaksi pensasruusuille sopii kuohkea saven, hiekan ja kompostimullan sekoitus, joka läpäisee vettä.
– Istutuskuopaksi teen semmoisen 50 kertaa 50 senttimetriä syvän montun. Kuoppaan ei saa jäädä vettä, koska se tuhoaa juuret. Jos on vähänkin kosteampi paikka, niin kannattaa tehdä kohopenkki, semmoinen 15–20 senttiä viisitoista nurmikon yläpuolelle.
Säynäväjärvi kertoo, ettei pahemmin kastele ruusuja enää sen jälkeen, kun ne ovat juurtuneet.
– Näin keväällä voi antaa typpeä sisältävää lantaa, mutta ei missään tapauksessa enää juhannuksen jälkeen. Joskus elokuun alussa voi antaa syyslannoituksen niin, että kasvit ehtisivät kunnolla käyttää ravinteen ja niistä tulee talvenkestävämpiä. Jos silloin antaa typpeä, niin kasvu jatkuu ja niistä tulee heikkoja talvea vastaan.
Jos maaperä on kostea, se pitäisi salaojittaa, sillä muuten ruusujen juuret jäätyvät talvella.
Säynäväjärvi on huomannut, että ruusujen lannoitus hevosen lannalla joka toinen vuosi on hyväksi sekä kukille että maalle.
Säynäväjärven ruusu- ja puutarhaan (Takamaantie 16) voi tutustua avoimissa puutarhoissa 16. kesäkuuta kello 12–17.
Lisätietoja puistoruusuista ja niiden kasvatuksesta: www.ruususeura.fi
