Ensimmäinen kysymys: Miksi näiden pitää olla yöeläimiä, niin kuin lepakot? Päiväsaikaan on seesteistä. Joko ketään ei näy, tai sitten joku maleksii hyvin rauhallisin liikkein jääkaapille tai vessaan. ”Joku” on tässä tapauksessa joko tyttäreni tai joku hänen ystävistään. Eteisessä olevista kengistä päättelen, ketä kaikkia meillä on.
Kahdeksan jälkeen illalla tämä ikäluokka alkaa herätä eloon. Siinä kohtaa, kun minä keski-ikäisenä alkaisin jo mielelläni levittää kasvonaamiota naamalleni ja vetää pimennysverhoja makuuhuoneen ikkunan eteen.
Säätämistä. Kaikkien kengät ovat kadonneet eteisestä. ”Ollaan Ylöllä”, vastataan kyselyyn sijainnista. Okei. Kohta alkavat viestitse saapuvat kyselyt siitä voiko se, tämä ja tuo tulla meille yöksi. Nämä järjestelyt aloitetaan yleensä vasta kymmenen jälkeen. Siinä kohtaa, kun haluaisin maata sängyllä kuunnellen meditaationauhoitetta tai rauhoittavaa panhuilumusiikkia.
Vastaan, että sopii, mutta simsalabim, vähän ennen yhtätoista suunnitelma on muuttunut, ja omani haluaisi sittenkin mennä kaverilleen yksi. Aloitetaan kaveripiirin vanhempien välinen viestittely siitä, sopivatko nuorison suunnitelmat kaikille. Koska miksi meistä kukaan haluaisi nukkua?
Toinen kysymys: Voiko näille syöttää pelkkiä pakasteita? Jos varaudun ystävysten yökyläilyyn ja teen valtavan määrän ruokaa, useimmiten suunnitelma onkin muuttunut, ja teinin teiniä ei näy missään. Tai sitten koko lössi saapuu, mutta ovat juuri käyneet mäkissä. Päädyn syömään jääkaapissa nahistuneita kananrintoja yksin koko viikonlopun.
Jos taas jääkaapissa on jotakuinkin puoli purkkia kermaa, ketsuppi ja kaksi oliivia, koko kaveriporukka muuttaa meille viikonlopuksi asumaan. Pakastepitsat ovat ihana asia, mutta toisaalta haluaisin kovasti työntää karkkien, mäkdonaldsin ja energiajuomien välissä edes jotain ravitsevampaa evästä näiden lautasille.
Kolmen Y:n kaava, Ystävyys, Yökyläily ja Ylöllä on ihastuttava konsepti, nuoruus on ihana konsepti ja spontaanius vasta ihanaa onkin. En haluaisi pilata mitään näistä laatimalla lukujärjestyksiä ja ruokalistoja. Haluaisin vain, että joku siirtäisi vaivihkaa näiden mussukoiden sisäisen kellon samaan aikaan omani kanssa. Ja ehkä asentaisi heihin paikantimet tai jonkinlaisen implantin, jolla voisin lukea heidän ajatuksiaan. Ei. Ei tuota viimeistä. Se voisi olla puhtaasti pelottavaa.
