Viime kesästä lähtien keskustelu vanhojen metsien suojelusta on ollut tavallistakin vilkkaampaa. Vanhojen metsien lajistossa tapaa veikeitä elämänmuotoja. Monet niistä ovat sellaisia, joiden tunnistaminen vaatii optisia apuvälineitä ja vankkaa ammattitaitoa.
Elämän monimuotoisuutta tutkivat löytävät toistuvasti uusia yhdisteitä, joille on käyttöä lääketieteessä. Käytössämme olevista lääkkeistä lähes kolmasosa on kopioitu luonnon lääkekaapista. Näistä suurin osa on lähtöisin kasveista, mutta enenevässä määrin löytyy myös mikrobeista ja muista elämänmuodoista käyttökelpoista materiaalia. Omista metsistämme tavataan yhä uusia mahdollisuuksia. Voi sanoa, että jokainen laaja tutkimusprojekti tuo tällä saralla uutta tietoa.
Vanhassa metsässä samoilleet ovat varmasti joskus tavanneet kirkkaan keltaista möhnää, joka kattaa tulitikkuaskin kokoisen alueen sammalta. Paranvoi kuuluu limasieniin. Mitä enemmän tutkijat ovat käyttäneet aikaansa limasienten havainnointiin, sitä enemmän on pieniä ihmeitä paljastunut. Itse asiassa niin paljon, etteivät ne enää mahdu perinteiseen sieni-, eläin- ja kasvikuntajaotteluun. Puhutaan amebamaisista eliöistä.
Ensimmäinen limasieniin liittyvä ihme on se, että ne liikkuvat. Sieni kasvattaa ulokkeita, joita kutsutaan valejaloiksi. Toinen ihme on se, että ne osoittavat älykkyyttä toimissaan. Limasieni liikkuu löytääkseen ravintoa. Tämä vaatii suunnistustaitoa. Ne osaavat myös hakeutua kosteaan suojapaikkaan.
Japanissa yliopistotutkija keksi ottaa Tokion kartasta kopion, johon oli merkitty vain keskustan ja 36 kaupunginosan metroasemat. Kopion päälle asetettiin limasieni ja kunkin metroaseman kohdalle kaurahiutale. Nälkäinen sieni aloitti vaelluksen. Verisuoniston kaltainen rihmasto etsi reittiä. Jos samalle asemalle osui kaksi rihmastonpätkää, niin pidemmän matkan kulkenut vetäytyi pois. Sieni oli löytänyt kaikki asemat 26 tunnin kuluttua. Kun kopion päälle asetettiin Tokion metrokartta, voitiin todeta, että sienen reitinvalinnat olivat täsmälleen samat kuin insinöörien aikoinaan!
Metsässä hitaasti liikkuva limasieni on alttiina monenlaisille vaaroille. Metsänpohjalla on matoja, pöpöjä ja ilkeämielisiä hyönteisiä. Limasieni käyttää kemiaa puolustautuakseen. Tähän mennessä löydetyn arsenaalin koko on noin sata yhdistettä. Nämä aminohapot ja monen muun tyyppiset alkuaineiden kombinaatiot torjuvat loisia ja bakteereja.
Tämä kolmas ihme tuottaa syöpäsolujen kasvua ehkäiseviä aineita, samaten antibiootteja ja monia muita yhdisteitä, joille on lääketeollisuudessa käyttöä. Limasienistä on löydetty myös täsmälääkkeeksi sopivaa staurosporiinia, joka on lääke unitautiin. Mitähän vielä löydetään?!
Monimuotoisuutta pursuavat ympäristöt tuottavat valtavan elämänkirjon lisäksi paljon kemiaa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana ovat syövän tutkijat oppineet ymmärtämään, miten tauti toimii ja etenee. Luonnon tuottamille yhdisteille löytyy nyt uutta käyttöä. Koralliriuttojen elämänmuodoista on aivan viime aikoina löydetty ennestään tuiki tuntematonta potentiaalia syövän hoitoon.
Taudeista puhuttaessa ei sovi ohittaa infoähkyä ja digitaalisen pikaviihteen aiheuttamaa elämysaddiktiota. Nämä pandemiat tuottavat jatkuvasti kasvavaa ahdistuneisuutta. Paras lääke edeltä mainittuihin vaivoihin löytyy vanhasta metsästä. Muutaman tunnin metsälorvailu ilman puhelinta tuottaa positiivisia terveysvaikutuksia, sekä keholle että mielelle.
Puhe vanhojen metsien suojelun tärkeydestä ei siis ole tuulesta temmattua. Toiveikas ajattelu ei ole ratkaissut ongelmaa. Metsälajistomme hupenee jatkuvasti. Ylöjärvellä on valtion omistamia metsiä, joissa voi vielä tavata paranvoin ja sudenmaidon kaltaisia limasieniä. Annetaan näille luonnon laboratorioille mahdollisuus jatkaa kasvuaan. Emme voi tietää, mitä kaikkea niiden kätköissä edelleen piilee.
TIMO JÄRVENPÄÄ
Kolumnisti on Suomen luonnonsuojeluliiton Ylöjärven yhdistys ry:n puheenjohtaja
