Kuulin muutama vuosi sitten termin normienpurkutalkoot. Se kuulosti heti mielessäni kuin enkeliurkujen soitolta: ”Pelastaja saapuu.”
Ei saapunut. Tai en tiedä, onko joku huomannut arjessaan normien ja säännösten vähenemistä? Omaan elämääni ainakin tuntuu tupsahtavan joka vuosi jokunen uusi pykälä lisää noudatettavaksi.
Hevosten pitopaikkarekisteri. Hanki pitopaikkatunnus. Merkitse jokaisen hevosen liikkeet ylös, mistä pitopaikasta tuli ja mihin meni, yli yön kilpailureissuista lähtien. Tämä voi olla vaikka ruutuvihko, mutta kunhan se nyt vaan on. Voidaan näin jäljittää eläinsairauksia, koska ihmisethän ovat niin tyhmiä, etteivät itse pandemian puhjetessa enää muista missä heidän hevosensa pari viikkoa sitten oli.
Koirarekisteri. Toinen, koska yksi ei riitä. Jos koira on Kennelliiton rekisterissä kaikkine mahdollisine suku- ja terveystietoineen, se täytyy rekisteröidä vielä Ruokaviraston rekisteriin. Sen voi ilmoittaa ihan millä tahansa nimellä, rodulla ja iällä, kunhan keksii sille sirunumeron, jota kukaan muu ei ole vielä rekisteriin ilmoittanut.
Tämänkin rekisterin avulla kuulemma jäljitetään eläinsairauksia, minkä lisäksi se myös vähentää pentutehtailua. Logiikka ei aukea minulle millään tasolla. Mainittakoon, että myös monirotuisen koiran voi rekisteröidä Kennelliittoon sirunumeroineen, eli mitään uutta tämä Ruokaviraston rekisteri ei käsittääkseni byrokratiatarjottimelle tuonut.
Espoolaisrouvan whippet ja lapinmiehen pystykorva täytyy siis olla merkittynä kahteen eri rekisteriin, eikä hevonen saa matkustaa kotitalliltaan metriäkään ilman, että sillä on passi matkassa.
Ja tavallaan mikäpä siinä sitten, jos meillä ei ole isompia murheita tässä maassa kantaa kuin… Niin joo, mutta hetkinen! Meillähän taitaa olla esimerkiksi paperittomia ihmisiä täällä aika paljon. Ihmisiä, jotka elävät yhteiskunnan ja sen tarjoaman avun ulkopuolella. Ihmisiä jotka ovat sen takia varsin haavoittuvassa asemassa.
Sittehän meillä on vastaanottokeskuksista joku satanelkyt Venäjältä tullutta turvapaikanhakijaa hukassa, mihin lie menneet ja ketä kiinnostaa? Pääasia, että hevosten sijainnit on vihkossa ja vihko pidetään tallessa vielä kolme vuotta sen jälkeen, kun hevonen on kuollut.
Kyllä. Tiedän, että Maahanmuuttovirasto ja Ruokavirasto ovat eri virastoja ja nämä eivät liity toisiinsa mitenkään. Paitsi sen kautta, että näihin pykäliin ja säädöksiin ja niihin liittyviin järjestelmiin ja päivityksiin ja valvontaan käytetään ihan oikeaa rahaa ja ihan oikeita työtunteja. Sen lisäksi, että tavallisilta ihmisiltä alkaa lähteä järki kaikkien direktiivien kanssa, niin tämän byrokratian pyörittäminen on ihan hirveän kallista ja aikaa vievää.
Niin sitä kai minä mietin tässä, että olisiko sitä rahaa ja työtunteja mahdollista siirtää sieltä kissarekisterin valmisteluvaliokunnasta ja muista maalaisjärjen lopullinen surma -työryhmistä ihan vaikka vaan hetkeksi sellaisiin kohteisiin, missä toimenpiteitä todella tarvitaan ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi?
Että jos jostain vähän purettaisiin, niin voitaisiinko johonkin muualle sillä rahalla rakentaa? Mitä sinä mietit?
