Urpiainen on eloisa lintu ja liikkeellä lähes aina. Pesintäaikaan tämä eloisa lintu hieman rauhoittuu mutta ei aivan kokonaan silloinkaan. Urpiaiset nimittäin pesivät usein kaksi kertaa kesän aikana.
Urpiainen on pohjoisen ilmaston lintu ja viihtyy parhaiten Lapin perukoilla, jossa suurin osa Suomen urpiaisista pesii ja elää. Suomessa tavattava urpiainen on hieman suurempi kuin Manner-Euroopassa elävät urpiaiset.
Toisinaan myös pohjoisen lintulajit jäävät pesimään eteläiseen Suomeen. Varsinkin viileinä keväinä muun muassa järripeippo ja urpiainen saattavat pesiä aivan eteläisessäkin Suomessa. Ilmaston lisäksi myös ravintotilanne vaikuttaa suuresti siihen, jäävätkö linnut pesimään eteläiseen Suomeen.
Urpiainen tekee usein myös toisen poikueen, mutta on havaittu että linnut lentävät tällöin tekemään toisen pesinnän Pohjois-Suomeen. Urpiaisen kannat vaihtelevat vuosittain suuresti ravintotilanteen mukaan. Urpiaisen tärkein ravintokasvi on matala vaivaiskoivu ja urpiainen pesiinkin mielellän aapasoiden reunametsissä.
Toisinaan pesä on katajassa, mutta linnut käyvät ruokailemassa soilla kasvavilla vaivaiskoivuilla siemeniä etsimässä.
Pesä saattaa olla kätketty myös taitavasti matalan vaivaiskoivu varvikon sekaan. Karuimmilla ja puuttomilla seuduilla erityisesti pohjoisimmassa Lapissa pesä saattaa olla myös maassa muun muassa kiven kupeessa, mutta tällöin kyseessä on useimmiten tundraurpiainen.
Pohjoisilla aapasuoseuduilla urpiaisen naapureina pesivät usein pohjansirkku, pikkusirkku, punakylkirastas ja pajulintu, jotka viihtyvät muun muassa soiden reunamilla olevilla pajukoilla.
Urpiaiset viihtyvät toistensa seurassa niin talvisin kuin kesäisinkin, jolloin ne pesivät väljissä yhdyskunnissa muun muassa erilaisissa pensaikoissa. Lapissa urpiaisen pesän näkee usein tunturikoivun oksan haarassa, eteläisessä Suomessa pesä on tavallisesti katajassa, kuusessa tai männyssä – yleensä havumetsässä.
Tundraurpiaisten pieni määrä urpiaisparvissa kertoo, että todennäköisesti suurin osa linnuista talvehtii pohjoisilla pesimäseuduillaan. Tundraurpiaisella on useita alarotuja muun muassa grönlannissa ja Pohjois-Amerikassa. Tundraurpiainen on lähes normaalin nimirodun näköinen, mutta sen yleisilme on vaaleampi. Tunrdaurpiaisia voi hyvin havaita myös eteläisessä Suomessa talvella. Tosin näissä talvisissa urpiaisparvissa on tavallisesti vain pieni osa tundraurpiaisia.
Varsinkin eteläisessä Suomessa urpiaiset viihtyvät ja pesivät havumetsissä. Havupuiden siemenet ovat varsinkin talvisin urpiaisen tärkeää ravintoa. Mikäli kuusella on hyvä siemensato, jää osa urpiaisista tämän vuoksi pesimään Etelä-Suomeen.
Urpiaiset viettävät talvella hyvin kiertelevää elämään ravintoa etsien. Toisinaan urpiaisparveen liittyy myös vihervarpusia jotka ovat sukua urpiaisille. Myös tiklit ja hempot ovat urpiaisen serkkuja.
Tavallisesti Pohjois-Suomesta saapuneet urpiaisen pääjoukot saavuttavat Etelä-Suomen syys-marraskuussa. Kuitenkin kierteleviä parvia tavataan vielä pohjoisessa vuodenvaihteen jälkeenkin.
Toisinaan urpiaiset vierailevat lintujen talviruokintapaikoilla. Urpiainen on varsin seurallinen ja rohkea lintu eikä karta asutuskeskuksiakaan. Talvisilla lintujen ruokintapaikoilla urpiaiset ovat luottavaisia ihmisiä kohtaan ja niitä pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä.
Urpiaisten herkkua lintulaudoilla on murskattu pähkinärouhe. Varsinkin alkutalvella, jolloin lumipeite ei ole paksu, urpiaiset löytävät myös rikkakasvien siemeniä niin sanotuista talventörräjistä. Urpiaiset kieppuvat marunan ja takiaisten varsilla siemeniä etsien. Koivikoiden lisäksi urpiaisen tapaa ravinnon haussa myös lepikoista.
Urpiainen on sopeutunut koviinkin talvisiin oloihin, mikäli ravintoa on tarjolla. Urpiainen, kuten myös toinen talvilintu punatulkku, hallitsee taidon syöksyä pakkaselta turvaan lumikieppiin. Linnut eivät syöksy hankeen kovin syvälle, jotta ne pystyvät vaaran uhatessa nousemaan siivilleen.
Sitä mukaan kun ravinto käy pohjoisessa vähiin urpiaisparvet siirtyvät hiljalleen etelämmäksi. Parvissa saattaa olla satojakin yksilöitä, mutta enimmäkseen lintuja on muutamista muutamiin kymmeniin. Riippuen talven ankaruudesta ja ravintotilanteesta, lintuja muuttaa myös Suomen eteläpuolelle, toisinaan runsain joukoin.
Vaikka urpiaisten on todettu muuttavan talveksi Suomen ulkopuolelle, palaavat linnut kesäksi Lappiin pesimään. Urpiaisia muuttaa niin Itä- kuin Länsi-Eurooppaankin.
