Monissa kodeissa tulisijat lämpenevät kiihtyvällä tahdilla talven pakkasissa. Takkojen lämmityksessä on tärkeää huomioida tiettyjä asioita, jotka vaikuttavat lämmittämisen paloturvallisuuteen.
Tulisijat vaativat säännöllistä huoltoa, jotta ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Lakisääteinen nuohous tulisijoille on suoritettava vakituisen asumisen kiinteistöissä vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asumisen kiinteistöissä vähintään kolmen vuoden välein, Huonousalan Keskusliitto muistuttaa.
Nuohoamaton tulisija polttaa puita heikommin, varaa huonommin lämpöä ja tuottaa päästöjä enemmän. Myös nokipalojen riski kasvaa, jos hormiin jäänyttä palamisjätettä ei puhdisteta säännöllisesti pois.
– Nokipalossa hormin lämpötila nousee rajusti, joka voi johtaa piipun rakenteiden vaurioihin ja sitä kautta palon pääsyn rakennuksen rakenteisiin, toimitusjohtaja Hannu Murtokare Nuohousalan Keskusliitosta muistuttaa.
Ylilämmitys voi aiheuttaa vaaratilanteita
Tulisijassa poltettavien puiden tulee olla kuivia. Tällöin palamistapahtuma on mahdollisimman energiatehokas eikä tuota tarpeettomia päästöjä. Kylmillään olleen tulisijan lämmittäminen tulee aloittaa varovasti ja maltilla. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että lämmityskerran aikana poltetaan puuta noin 2–3 pesällistä.
Jos tulisijaa lämmitetään liikaa ja liian pitkään, vaarana on se, että savukaasut ylikuumenevat ja nousevat piippuun liian kuumina. Tämä ylikuumeneminen voi johtaa pahimmillaan siihen, että piipun ulkokuoren lämpötila on niin kuuma, että se voi sytyttää esimerkiksi lähellä olevia kattotuolirakenteita palamaan. Piippujen läpivienteihin on kiinnitettävä huomiota, jos suunnitelmissa on esimerkiksi rakennuksen yläpohjan eristyksen lisääminen.
Puu tarvitsee palamiseen aina mukaan myös ilmaa. Perinteisissä arinallisissa tulisijoissa tulipesän alta syötettävällä ensiöilmalla säädetään palamisnopeutta ja tehoa sekä kaasutetaan polttoainetta. Perinteisten tulisijojen luukuissa olevien reikien kautta saatavalla toisioilmalla edistetään näiden kaasujen palamista. Jos kaasutus on liian voimakasta, toisioilma ei riitä hyvään palamiseen.
Hiillosvaiheessa häkää muodostuu niin kauan, kun tulipesässä on kytevää hiillosta. Mikäli sulkupelti suljetaan liian aikaisin, voi häkäkaasua joutua sisäilmaan ja pahimmillaan aiheuttaa häkämyrkytyksen. Palamisesta jäljelle jäänyt tuhka tulisi sijoittaa aina kannelliseen ja palamattomaan astiaan sekä viedä riittävän pitkälle rakennuksesta. Tuhkalaatikko on tärkeää tyhjentää säännöllisesti, jotta paloilman reitit eivät muutu täynnä olevan tuhkalaatikon vuoksi.
Omassa kiinteistössä on huomioitava tulisijaa käytettäessä, että sieltä löytyy tarvittava määrä palovaroittimia eli yksi varoitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Myös häkävaroitin olisi suositeltavaa löytyä jokaisesta kiinteistöstä, jossa tulisijoja käytetään. Tulisijan ja piipun lähiympäristö on syytä pitää vapaana ylimääräisestä tavarasta, jolla pienennetään paloriskiä.
Kodista olisi syytä löytyä myös alkusammutusvälineet kuten sammutuspeite ja käsisammutin vahinkotilanteiden varalta ja alkusammutustaitoja on hyvä opetella tai kerrata.
