lähtöinen kehitysyhteistyön
asiantuntija, joka asuu Nepalissa. (Kuva: Mimosa Hedberg)
”Minun vuoteni tulee olemaan 2078. Tunnen sen!” Näin julisti sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva. Hetken tunsin hämmennystä, sillä vuosihan oli mennyt jo. Tarkemmin ajateltuna nepalilainen vuosi 2078 on jo ohi, mutta gregoriaanisessa kalenterissa sitä joudutaan vielä odottamaan.
Nepalilainen ajanlasku on siis edellä meidän ajanlaskuamme. Tällä hetkellä täällä eletään vuotta 2080. Vuosi vaihtuu taas huhtikuun puolivälissä. Nepalilaisessa kalenterissa on myös omat kuukaudet, jotka vaihtuvat gregoriaanisen kalenterin kuukausien puolenvälin tienoilla.
Uuden vuoden juhlinta ei kuitenkaan jää vain huhtikuuhun, sillä muutamilla etnisillä ryhmillä on oma ajanlaskunsa tai vähintään perinteinen uuden vuoden juhlinta. Juuri marraskuussa newarien, joita pidetään Kathmandun laakson alkuperäisinä asukkaina, uusi vuosi vaihtui vuoteen 1144.
Tharu-yhteisön uusi vuosi taas on tammikuun puolivälissä. Kuulemani mukaan heillä ei ole enää ajanlaskua, mutta uutta vuotta silti juhlitaan perinteisesti. Siihen kuuluu tanssia ja laulua, kastautuminen joessa ja lisäksi nuoret saavat siunaukset vanhemmilta. Ehkä nämä perinteet ovatkin syynä, miksi uuden vuoden juhlinta ei ole siirtynyt gregoriaanisen kalenterin mukaiseksi.
Länsimaista uutta vuotta juhlitaan vain vähän isoimmissa kaupungeissa, mutta suurin osa nepalilaisista ei sitä juuri juhli. Vaikka monet länsimaiset trendit tulevat Nepaliinkin niin nepalit ovat myös ylpeitä kulttuuristaan, mikä näkyy omien juhlien säilyttämisenä.
Tahdosta vaalia omaa kulttuuria ja historiaa kertoo myös vuoden 2015 maajäristyksen jälkeinen jälleenrakennustyö. Vanhassa kaupungissa on temppeleitä ja vanhoja kuninkaan palatseja, joiden rakennustyyliä ja -taitoa voi vain ihmetellä. Maajäristys tuhosi osan näistä temppeleistä. Kuolleiden määrä oli yli 9 000 ja lisäksi monet loukkaantuivat tai menettivät kotinsa.
Muistan nostelleeni kulmiani, kun kuulin, että vanhan kaupungin jälleenrakennukseen annettiin rahaa ja siihen haluttiin panostaa. Samaan aikaan monien uhrien apu viipyi. Nyt kun jälleenrakennusurakka alkaa olla valmis ymmärrän ratkaisua myös vähän paremmin.
Kun Patanin vanhan kaupungin aukiolle menee, näkee paitsi temppelit ja kuninkaan asutukset myös paljon ihmisiä. Kaupunginosassa asuvat pitävät tätä kohtaamispaikkanaan. Vanhukset istuvat rakennusten vieressä jutellen ja katsellen ihmisiä. Nuoret pyörivät isoina ryhminä. Ja sitten on tietysti myös turistit, jotka tulevat ihmettelemään maailmanperintökohdetta.
Jälleenrakennetut rakennukset ovat tärkeitä uskonnollisesti mutta myös kulttuurillisesti ja sosiaalisesti yhteisenä kohtaamispaikkana, jossa historia ja nykyaika kohtaavat. Nepal opettaakin olemaan ylpeä omista juurista ja omasta historiasta. Voi pitää omasta ajanlaskusta rohkeasti kiinni ja juhlia uutta vuotta sen mukaan.
