Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Henrik Pajunen kokeili millaista varhaiskasvattajien työ on oikeasti

Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Henrik Pajunen halusi tietää millaista varhaiskasvattajan työ on käytännön tasolla ja pestautui kolmeksi päiväksi ylöjärveläispäiväkoteihin töihin.
Pajunen juttelee tulevasta työpäivästään päiväkodin johtaja Maarit Tasalan kanssa. (Kuva: Sanna Hillberg)

Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Henrik Pajunen (ps.) vieraili joulukuun toisella viikolla kolmella ylöjärveläisellä päiväkodilla; Kaiharilla, Saurion päiväkodissa Vuorentaustassa sekä Rinteen päiväkodissa. Hän työskenteli vapaaehtoisena työntekijänä ilman korvausta kussakin päiväkodissa yhden työpäivän verran.

– Lautakunta tekee paljon päätöksiä, mitkä liittyvät varhaiskasvatukseen. Mielestäni on erittäin hyvä, että päättäjä itse menee katsomaan, että mitä se työ ihan oikeasti on.

Idea työskentelystä päiväkodeissa tuli Pajuselta itseltään.

– Kun minusta tuli lautakunnan puheenjohtaja, niin halusin mennä itse paikan päälle töihin, että näen mitä se on.

Kolmen päivän työputken jälkeen Pajunen kiersi vielä loppuviikon noin kymmenessä päiväkodissa keskustelemassa työntekijöiden kanssa.

Asiakaspalvelussa päivätyönään työskentelevä Pajunen kertoo, ettei hänellä ollut omien lasten kasvatusta lukuun ottamatta lasten kanssa työskentelystä aiempaa kokemusta.

Työntäyteisiä päiviä

Lapset söivät aamupalalla puuroa ja kertoivat samalla kuulumisiaan Pajuselle. Pöydän päässä puurolautasta tyhjentää Iina. (Kuva: Sanna Hillberg)

Ylöjärven Uutiset oli paikalla, kun Pajunen saapui ensimmäiseen työpisteeseensä Kaiharin päiväkodin 3–5 -vuotiaiden Vesselien ryhmään. Ovesta sisään astuessaan mies myönsi, että sen verran pesti oli jännittänyt, että nukkuminen oli jäänyt yöllä vähiin.

Heti alkuun Pajunen sai opastuksen työhönsä ja pääsi sen jälkeen jututtamaan lapsia aamupalapöytään, missä hän sai kuulla vesseleiden hyvinkin seikkaperäisiä selvityksiä esimerkiksi kodeista löytyvistä erilaisista lautapeleistä.

– Havainnointi on kaiken a ja o, oli varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Päivi Mäkisen ehkä tärkein ohje Pajuselle työvuoron alussa.

Pajusen vieressä joulukuusta askartelee Vilja. Kuvan etualalla kuuseen koristeita liimaa Hiltu. (Kuva: Sanna Hillberg)
Henrik Pajunen auttoi lapsia pukeutumaan ennen ulos lähtöä. Oskarin kengät eivät meinanneet millään mennä jalkaan. Lopulta syy löytyi: molempien villasukkien kärkeen oli ruttaantunut ylimääräinen sukka. Kun ne saatiin pois, lähdettiin yhdessä ulos. (Kuva: Sanna Hillberg)

Pajusen työpäiviin kuului samoja tehtäviä kuin henkilökunnalla, muun muassa ruokailuissa avustamista, lasten pukemista, ulkoilua ja leikkimistä.

– Lapset ottivat minut todella hyvin vastaan. Olin itse siitä yllättänyt, kun olin heille ihan ventovieras. Kieltämättä meinasi mennä roska silmään, kun moni lapsi kysyi, että tulenko huomenna ja miksi en tule.

Pajunen sanoo, että päivät päiväkodeissa olivat työntäyteisiä, eikä hän muista milloin olisi ollut työpäivän jälkeen yhtä väsynyt. Oma lounasruoka jäähtyi lautasella, kun hän auttoi lapsia syömisessä.

– Ajattelin, että näin se on meidän työntekijöilläkin.

Päivän tonttupostia avaamassa Elise, hänen kanssaan postia avaamassa varhaiskasvatuksen opettaja Pirkko Räsänen. (Kuva: Sanna Hillberg)

Korjattavaa löytyy aina

Päiväkodit, joissa Pajunen vieraili, olivat keskenään erilaisia ja lapsiryhmät eri kokoisia. Kaiharin päiväkoti kerrostalon alakerrassa oli pienin, Saurion päiväkoti sijaitsee siirtokelpoisessa rakennuksessa Vuorentaustassa Välimäenkujan koulutalon pihassa ja Rinteen vuoropäiväkodissa oli eniten ryhmiä.

– Tiesin jo etukäteen, että työ varhaiskasvatuksessa on haastavaa ja rankkaa, mutta minut yllätti miten siellä voivat tilanteet muuttua hetkessä, Pajunen sanoo ja lisää, että työntekijät ovat koko ajan vastuussa lasten turvallisuudesta.

Pajunen kertoo, että varhaiskasvattajien arki vastasi aika hyvin sitä, mitä hän oli ennakoinut.

– Olen aika hyvin yrittänyt näihin perehtyä aikojen saatossa, mutta kyllä nyt huomasi miten rankkaa se työ ihan oikeasti on. Siinä pitää olla koko ajan valppaana ja hereillä. Kun lasten kanssa ollaan esimerkiksi ulkona, se ei ole seisoskelua, vaan itsekin koko ajan suoritin laskentaa lapsista, jotka kuuluivat ryhmääni.

Kaiken kaikkiaan Pajuselle jäi varhaiskasvatusviikosta hyvä mieli.

– Joka paikassa meni tosi hyvin ja oli mitä parhaimmat työkaverit. Olin yksi muiden joukossa, ilman mitään titteliä, Pajunen sanoo ja kertoo hieman etukäteen jännittäneensä, että miten häneen poliitikkona suhtaudutaan. Palaute henkilökunnalta oli hänen mukaansa myönteistä ja arvostavaa.

Työnteon lomassa Pajunen ehti myös jutella työntekijöiden kanssa ja kertoo tehneensä koonnin eteen tulleista asioista ja sanoo käyvänsä ne viranhaltijoiden kanssa läpi myöhemmin. Pajusen mukaan keskusteluissa ei noussut esiin mitään todella hälyttävää, mutta korjattavaa löytyy aina. Palaute oli pääsääntöisesti positiivista.

– Kaikki käydään kuitenkin läpi. Työntekijöidemme yleinen mielipide tuntuu olevan se, että Ylöjärven kaupunki on hyvä työnantaja. Sivistyspalvelut sai paljon kehuja.

– Olen aina arvostanut varhaiskasvattajia äärettömän paljon, mutta nyt kun sai olla siellä töissä, näin kuinka mieletön vastuu ja miten työntäyteisiä päiviä heillä on, Pajunen sanoo. (Kuva: Sanna Hillberg)