Kun perheeseen kuuluu kolme urheilevaa teiniä, joulu tarjoaa tervetulleen hengähdystauon paitsi koulusta, myös harrastuksista.
Ylöjärveläisen Hanna-Leena Liljan tyttäret Helmi ja Hilda Suominen huilaavat viikon muodostelmaluistelusta, ja kolmikon keskimmäinen Hilma pitää taukoa show-tanssista. Joulusuunnitelmatkin ovat jo selvät.
– Menemme vanhempieni luokse Kankaanpäähän. Käymme saunassa ja hautausmaalla, pukeudumme juhlavaatteisiin ja syömme jouluherkkuja. Sitten odottelemme joulupukkia ja laulamme joululauluja, Hanna-Leena kertoo.
Mummun pöydästä löytyy jokaiselle tytölle mieliruoka: Helmille kalaa, Hilmalle ja Hildalle maksalaatikkoa. Koko perheelle herkkujakin tärkeämpää on kuitenkin tunnelma:
– Rakastan yhdessäoloa, aistinautintoja ja rauhaa, jonka sylissä on ihana levätä. On totta, että joulu on rakkauden ja valon juhla! Hanna-Leena sanoo.
– Parhaat joulumuistot liittyvät mummulaan, johon myös äidin siskon perhe tulee, Helmi vahvistaa.
Joukkuehenki kantaa
Helmi, 15, on harrastanut muodostelmaluistelua neljä vuotta ja kuuluu nyt kansallisessa juniorisarjassa kilpailevaan Spicy Lakersiin, jota valmentaa Kaisa Kauhanen.
– Kävin noin vuoden yksinluistelutreeneissä. Kun ryhmämme lopetettiin, halusin jatkaa luistelua. Menin muodostelmaharjoituksiin ja liityin silloisiin noviiseihin, Shiny Lakersiin.
– Rakastan luistelemista ystävien kanssa. Ensin en tiennyt lajista paljon mitään, mutta opin nopeasti tiettyjen elementtien nimet.
Spicy Lakersin syksyyn on kuulunut kolme kilpailua, ja keväällekin niitä riittää. Helmin mielestä on tärkeää päästä kilpailemaan.
– Siinä näkee, missä kunnossa ohjelma on. Välillä saamme hyvän perussuorituksen, ja välillä on vähän huonompia päiviä, mutta niistä vaan jatketaan eteenpäin.
Helmi kiittelee Kauhasta motivoivaksi valmentajaksi, joka ymmärtää, ettei aina voi onnistua.
– Ei ole maailmanloppu, jos ohjelma menee vähän huonommin. Käymme sen pätkissä läpi ja korjaamme elementit.
– Joskus teemme pelkkää kokonaisohjelmaa monta kertaa peräkkäin. Viimeksi luistelimme sen neljästi niin, että ne paranivat aina seuraavaan.
Joukkuehenki kantaa, kun jollekin osuu vaikea päivä.
– Sanomme, ettei hän ole yksin, vaan olemme joukkueena mukana. Emme tee asiasta numeroa.
Helmi hakee keväällä opiskelemaan sote-alalle, ja hänellä on siskojensa tavoin hihassaan valttikortti: viittomakielen taito. Se on heidän äitinsä kieli, jota käytetään kotona.
Hilda, 12, aloitti ”muokan” keväällä 2020 harrastettuaan ensin balettia vuoden. Hän luistelee Brita Sirenin valmentamassa 7–13-vuotiaiden Shiny Lakers -minorijoukkueessa.
– Kivaa on, ja suurin osa ystävistänikin tulee joukkueesta.
Korona sotki Hildan harrastuksen alkumetrejä.
– Emme päässeet ollenkaan jäälle, joten kävimme jossakin muualla ja treenasimme paljon kotona.
– Aluksi luistelu oli vähän outoa, mutta olin sitä ennen ollut luistelukoulussa, joten perustaitoni oli ihan kohtalainen. Vaikeimpia liikkeitä oppia ovat olleet kolmoset ja käänteet.
Hilda käy kuudetta luokkaa Mutalan koulussa ja kertoo mieliaineikseen liikunnan sekä äidinkielen. Kun luistelulta jää vapaa-aikaa, hän piirtää ja kutoo.
– Kudon pantoja ja aloitin kesällä sukkaa, mutta se ei ole vieläkään valmis…
Hildakin kertoo muistavansa kaikki mummulan joulut ja lahjoista erityisesti tietyn pehmolelun, kun Helmillä sellainen lahja on urheilukello.
Läksyt ensin
Kahdeksasluokkalainen Hilma, 14, kävi Uplakersin taitoluistelukoulun, kunnes baletti ja show-tanssi veivät voiton.
– Olin jo harrastanut aikaisemmin balettia, ja se kiinnosti enemmän. Olin aloittanut sen nelivuotiaana.
Dance Actionsin Ylöjärven intensiiviryhmä harjoittelee kolme kertaa viikossa tavoitteellisesti valmentajinaan Mira Aho ja Iisa Saarenpää. Siihen kuuluu yhdeksän tanssijaa, ja kilpailujen lisäksi se esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa.
– Show-tanssi on parin eri tanssilajin yhdistelmä. Musiikkina emme käytä esimerkiksi hiphopia, vaan jotain rauhallisempaa, Hilma kuvailee.
Hän viihtyy tanssitreenien ilmapiirissä:
– Yleensä kenelläkään ei ole huonoa päivää. Aluksi joku voi olla väsynyt, mutta kun teemme kaikkea, jokaisella on suu hymyssä.
Kolmikolla on läksyjen teossa selvä järjestys: ne hoidetaan mielestä pois ennen harjoituksiin lähtöä. Vapaa-ajalla kavereiden kanssa puhutaan jostakin muusta kuin harrastuksesta.
Perhe asuu Ylöjärven keskustassa, eli tytöt pääsevät harjoituksiinsa kävellen. Hanna-Leena Lilja tekee kolmivuorotyötä kuurosokeiden toimintakeskuksessa Tampereella, joten aina ei kyytiä ole tarjolla.
– Tykkään autolla ajamisesta, ja jos vanhempani ovat käymässä, he kuskaavat. Tarvittaessa kyyti järjestyy myös muiden luistelijoiden vanhemmilta, Hanna-Leena kertoo.
– Minulle on tärkeää, että tytöt käyvät treeneissä sen sijaan, että jäisivät kotiin tuijottamaan somea ja puhelintaan. Liikunta on hyvin tärkeää nuorille, ja kannustan heitä siinä kovasti!
Hanna-Leena itsekin on harrastanut liikuntaa monipuolisesti ja hoitaa nykyään kuntoaan muun muassa kävellen.
Lasten isä, jääkiekkoa pelannut Timo Suominen asuu nykyään Nakkilassa osallistuen, kannustaen ja tukien tyttärien harrastuksia.
