Kinkku, riisipuuro, porkkanalaatikko ja jopa joulutortut jakavat kokkikerholaisten mielipiteitä. Sen sijaan ajatus, että joku ei tykkäisi joulupipareista, on yksinkertaisesti mahdoton. Mausteinen klassikko pitää pintansa sukupolvesta toiseen – mieluiten raakana.
–Mä haluun syödä raakaa taikinaa – se kuuluu jouluun!
– Viime vuonna söin varmaan puolet taikinasta. Eikä tullut yhtään paha olo.
– Älkää nyt syökö kauheasti sitä taikinaa, että saadaan vähän kypsiäkin pipareita.
Niin kauan kuin leivotaan joulutorttuja, alakouluikäisten kokkikerhossa on rauhallista. Tähtien sakaroita taitellaan keskittyneesti ja luovasti, ja tuloksena on vähintään yhtä monenlaisia torttuja kuin on leipureitakin. Tortut eivät herätä lapsissa suurta intohimoa. Rosa jopa sanoo, ettei oikeastaan tykkää joulutortuista.
Hilloja sentään maistellaan. Käytössä on perinteistä luumumarmeladia sekä omenahilloa.
– Meillä on laitettu torttuihin päärynähilloakin, Hope kertoo.
– Ja meillä mansikkaa, Ida täydentää.
Kun siirrytään piparien leipomiseen, tunnelma sähköistyy. Kaikki haluavat ja saavat painaa oman muottinsa taikinaan. Ja mikä tärkeintä, kaikki saavat maistaa taikinaa. Hope saa tehtäväksi jakaa kaikille pienen palan.
– Odottakaas nyt, everyponit, kohta saatte, taikinaa pilkkova Hope rauhoittelee kavereitaan.
Maistelu tuntuu olevan leivontahetken kohokohta, sillä taikinanokareen kadottua suuhun iso osa pikkukokeista katoaa kerhotilan sokkeloihin. Vain innokkaimmat leipurit jäävät kaulimaan taikinaa seuraavalle kierrokselle.
– Kokkikerhossa kaikkein kivointa on leipominen ja syöminen, lapset selittävät.
Tuoksuvaan taikinaan piirtyy muoteista etana, kettu, siili ja… möhkö? Yhdestä muotista ei oikein päästä yksimielisyyteen. Yhden mielestä se on koira, toisen mielestä hevonen. Kolmas tekee kuusen ilman muottia.
Kaikki kuviot päätyvät uuniin. Yhdessä lasketaan, että jokaiselle kerholaiselle saadaan kaksi piparia.
– Ei täällä leivota mitään kotiin vietäväksi. Pipareita leivon kyllä kotonakin, Ida toteaa.
– Me tehdään piparitaikinasta myös kerrostalo. Minä ja äiti liimaamme seinät yhteen ja sitten se koristellaan strösseleillä. Kun joulu on ohi, jokainen saa talosta oman lohkon ja sitten ne syödään, Topias kertoo.
Lasten joulussa tärkeitä ovat tutut, perinteiset elementit. Lempiruokia ovat riisipuuro sokerilla ja kanelilla, kinkku ja kalat. Ida on kasvissyöjä. Hänen joulupöytänsä paras herkku on ”ihmepata”, tutuista kasviksista tehty tavallista juhlavampi ruoka.
Parasta joulussa on se, että kaikki ovat kotona. Myös lahjat, koristeet ja joulupukki saavat paljon pisteitä.
– Parasta on joulukuusi. Sitä on kiva koristella ja katsella. Minä laitan koristeet, ja isä laittaa latvaan tähden, Topias kertoo.
– Meillä on kuusen latvassa tähtenä poro, Hope paljastaa.
Vuodesta toiseen suurin piirtein samoin sanoin väännellään myös joululauluja. Asuntilassakin lapset laulavat: Joulupuu on nakerrettu, poliisit on ovella. Pommit on jo ripustettu joulukuusen oksilla.
