Olen reilun kuukauden toiminut uudessa tehtävässä kaupunginhallituksen puheenjohtajana, ja samalla pohtinut hieman mennyttä sekä tulevaa aikaa.
Ehkä eniten ajatuksissani on ollut se, millä tavoin pystyn luomaan sopuisuutta ja rauhaa keskuuteemme? Ratkaisua kysymykseeni en voi kuitenkaan yksin antaa, koska se löytyy meistä jokaisesta omasta itsestämme. Siksi haluankin heittää pallon jokaiselle luottamustyöyhteisön työkaverilleni, että jokainen pohtisi tätä kysymystäni omassa mielessään.
Toinen ajatuksissani ollut kysymys on saattanut olla myös monen lukijan mielessä? Miten minä, tavallinen työssäkäyvä perheenäiti ja vasta ensimmäisen kauden kaupunginhallituksen jäsen kykenen ja uskallan ottaa näin vastuullisen tehtävän hartioilleni?
Tähän toiseen kysymykseeni vastaukseni on, että luotan demokratiaan ja viidentoista vuoden kokemukseeni luottamushenkilönä. Kiitän myös tehtävään valinnassa yksimielisestä luottamuksesta kaikkia valtuustoryhmiä.
Viime valtuustokaudella työskentelin hallituksen pöydän ääressä läsnä- ja puheoikeudella valtuuston puheenjohtajan mandaatilla. Vastaus on myös se, että ei tätä vastuullista tehtävää yksin tehdä. Siksi koen tärkeimmäksi tehtäväkseni kuunnella kaikkia osapuolia ja luoda turvallisen sananvapauden hengen suljettujen kokoustemme keskuuteen.
Kaupunginhallituksen työnkuvan perustehtävä pitää olla kirkas kaikilla pöydän ääressä istuvilla. Arvostus toinen toistamme kohtaan on työmme lähtökohtana.
Palaan nyt mielessäni kuluvan vuoden tapahtumiin. Viime aikoina luottamushenkilönä toimiminen ei ole ollut kovin mieltäylentävää. On ollut hetkiä, kun mielessäni suututti ja turhautti vanhojen asioiden jatkuva vellominen. Silloin ajattelin, että tämä kausi saa olla näissä tehtävissä viimeiseni.
Luottamustyöyhteisön kollegoista useat saattavat yhtyä voimattomuuteni tunteisiin. Kuka haluaa olla mukana työyhteisössä, joka aiheuttaa viikosta toiseen negatiivista energiaa?
Mennyt oli ja meni, ja toivon itseltäni, etten jää enää mielessäni vatvomaan mennyttä, koska se on täydellistä ajanhaaskausta. Uskon yhä edelleen ihmisluonteen hyvyyteen ja luotan anteeksipyytämisen ja -antamisen voimaan.
Sitten siihen tulevaan aikaan. Vuosi 2024 tuo päätettäväksi jälleen Ylöjärveä eteenpäin vieviä asioita, jotka koettelevat päätöksentekijöiden arvoja. En kirjoita niitä tähän auki, koska tulevaisuus tulee sitten eteen päivä kerrallaan.
Sen sijaan jätän Sinut, hyvä lukija, pohtimaan yhtä mieltäni sykähdyttävää, yhdessä tekemisen voiman tuomaa hetkeä viime vuodelta. Tällaisia voiman hetkiä toivon kaikille myös ensi vuodelle.
Olkkosten jumppatuntien ohjaajana ollessani joskus tokaisin, että niin kauan jaksaa kuin takarivi vielä hymyilee! Ja kyllähän se takarivi hymyili silloin leveämmin.
Rauhaisaa joulun aikaa ja suuremmoisen tavallista uutta vuotta kaikille!
Jaana Heikkilä
kaupunginhallituksen puheenjohtaja (sd.)
