Lukijan runo
Yksinäinen vanhus
Hän istuu iltaa
keinutuolissaan,
jonka kauan sitten
häälahjaksi sai ystäviltään.
Ovi narahtaa – Hän nousee
menee vastaan tulijaa
avaa oven – kurkistaa,
ei ketään?
Vain tuuli jatkaa soittoaan.
Hän palaa keittiöön.
keittää kahvia, ottaa lääkkeet
ja menee vuoteeseen…
Ei nukuta!
Hän nousee – jää vuoteensa
laidalle istumaan.
Hän lipaston päältä poimii
vaimonsa kuvan katseellaan
hymyilee – sanoo kuin joskus:
Kulta. Tule tähän minun
viereeni istumaan…
Ajattelija
