Suomen luonnonsuojeluliiton Ylöjärven yhdistys on tehnyt viime syksynä kaupungille kuntalaisaloitteen, jossa esitetään, että kaupunki olisi aloitteellinen ympäristöministeriön suuntaan Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen yhdistämiseksi yhdeksi laajaksi kansallispuistoksi. Nyt kaupunginhallitus on ottanut yhdistyksen kuntalaisaloitteeseen kielteisen kannan äänin 9-2. Toivottavasti asia kuitenkin voisi edetä positiivisesti kaupunginvaltuustossa.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri on tehnyt kansallispuistojen yhdistämisestä Ympäristöministeriöön esityksen. Valmisteilla olevassa Pirkanmaan vaihemaakuntakaavassa Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistojen välinen alue on osoitettu kansallispuistojen kehittämisvyöhykkeeksi, jonka peruste on luontomatkailukokonaisuuden kehittäminen ei kansallispuisto. Kaupunginhallitus tukeutuu kannassaan maakuntakaavaan.
Kaupungin kantaan asiassa näyttää tärkeänä kantimena olevan muun muassa Tredun Kurun metsäopetusyksikön Ylöjärven kaupungille toimittama kannanotto, jonka kaupunki on jopa liittänyt lausuntoonsa maakuntakaavasta. Kirjelmässään oppilaitos katsoo kansallispuistojen laajennuksen uhkaavan heittää synkän varjon opiston tehdylle ilmastotyölle ja ammattiopisto Tedun Metsätien toimipisteelle. He näkevät nykyisen metsätalouden turvaavan riittävästi luonnon hyvinvoinnin.
On syytä katsoa hieman kansallispuistojen välialueen kehittämisen historiaan ja nykytilanteeseen. Molemmat kansallispuistot perustettiin 1982 eduskunnan päätöksellä. Pirkanmaan kolmannessa seutukaavassa 1990-luvulta Helvetinjärven kansallispuistoa suojelualueena esitettiin laajennettavaksi 1 000 hehtaarilla. Samassa kaavassa varattiin 1 600 hehtaarin virkistysalue Riuttaskorpeen ja moninaiskäyttöalue Haukkajärven ympäristöön. Välialuetta jo silloin kaavailtiin luontomatkailun kohdealueeksi. Välialueelle myös hahmoteliin kansallispuistoa yhdistävä reitti, joka myöhemmin toteutettiin osana Pirkantaivalta. Helvetinjärven laajennusalue ostettiin myöhemmin yksityiseltä taholta ja liitettiin kansallispuistoon. Metsähallitus perusti omalla päätöksellään Riuttaskorven virkistysmetsän vuonna 2005 ja Haukkajärven ympäristöarvometsän.
Esitys kansallispuistojen yhdistämisestä sijoittuu kokonaan valtion maalle. Alue on edelleen pääasiallisesti talousmetsäkäytössä, myöskin Riuttaskorven osalta. Yli 40 vuoden aikana välialueen luontomatkailun hyödyntäminen ja kehittäminen on ollut lähes olematonta. Elonkirjo ja Energia -vaihemaakuntakaava pyrkii edistämään edelleen vuosikymmeniä vanhoja toteutumattomia tavoitteita. Mitään merkittävää edistymistä ei ole tapahtunut. Luontomatkailun toimintaedellytykset näyttävät pikemminkin vain taantuneen, josta Riuttaskorven virkistysmetsän hakkuut ja muun muassa retkeilyrakenteiden surkea tila Haukijärven ympärillä ovat ikävä osoitus.
Suomen pinta-alasta on metsää 75 prosenttia. Metsäluonto on luontokadon keskiössä erityisesti Etelä-Suomessa, jossa on vain vähän valtion omistamaa metsää ja luonnontilaisia metsiä on erittäin vähän. Täysin rauhoitettua metsää on noin 3 prosenttia. Samaan aikaan Pirkanmaalla metsää on tuhoutumassa erilaisissa maakuntakaavan mukaisissa rakentamis- ja liikennehankkeissa yli 3 prosenttia metsäalasta. Metsätuhoa pitäisikin nyt ehdottomasti kompensoida valmisteilla olevassa uudessa maakuntakaavassa.
Metsälajisto on hyvin uhanalaista ja tilanne näyttää kehittyvän vain huonompaan suuntaan. Luonnontilaisia metsiä ei etelästä löydy enää riittävästi, jotta tavoitteeksi asetettu 10 prosentin suojelutavoite voisi toteutua muutoin kuin metsä- ja suoluontoa ennallistamalla. Pirkanmaalla kansallispuistojen yhdistäminen lisäisi 1 prosentin metsänsuojelun alaa ja olisi askel kohti kyseistä tärkeää tavoitetta.
David Attenborough kirjassaan, Yksi elämä yksi planeetta, on viitoittanut polun, millä globaalia luontokatoa voidaan torjua ja turvata luonnon kantokyky perustamalla riittävä määrä villiinnytettäviä maa- ja vesialueita. Tämä edellyttää uusien suojelualueiden perustamista ja metsä- ja suoluonnon ennallistamista ja suojelua erityisesti nykyisten kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ympäristöstä. Tällä tavoin suojelualueiden rikkaita lajistoytimiä voitaisiin laajentaa ja vahvistaa luonnon kantokykyä sekä edistää ympäröivien talousmetsien monimuotoisuutta metsä- ja luonnonsuojelulailla sekä metsäsertifikaateilla ohjattaville toimenpiteille. Suomen ja 190 maan allekirjoittama Montrealin sopimus edellyttää luontokadon selättämistä vuoteen 2030 mennessä. Kansallispuistojen yhdistäminen jo maakuntakaavamerkinnällä olisi erinomaisen tärkeä askel ja viesti luontokadon torjunnan kiireellisyydestä ja tärkeydestä.
Metsäopetuksella luontokadon torjunnassa tulee olemaan erityisen tärkeä asiantuntijarooli. Kurun metsäoppilaitoksen merkittävänä vahvuutena ja mahdollisuutena tässä savotassa on sijainti Etelä-Suomen suurimman 100 000 hehtaarin valtion metsäaluekokonaisuuden vieressä sekä myös mahdolliset kansallispuistojen yhdistämisen vaatimat ennallistamishankkeet.
Valtion metsäalueilla talousmetsien monimuotoisuuden lisääminen ja sen vaatimat ennallistamistoimenpiteet tulevat takaamaan Kurun metsäopetuksen jatkuvuuden pitkälle tulevaisuuteen. Hämeen ammattikorkeakoulun perinteikäs Evon metsäopetusyksikkö kannattaa opetuksellisesti haastavana Evon 6 000 hehtaarin tiedekansallispuiston perustamista harjoittelumetsän naapuriin, miksi ei Tredu voisi kannattaa Pirkanmaan kahden kansallispuiston yhdistämistä.
llmastomuutoksen ja luontokadon torjunta kulkevat käsikädessä. Luonnon kantokyvystä ja monimuotoisuudesta on pidettävä huolta, jotta turvaamme lapsillemme hyvät elinolosuhteet myös tulevaisuudessa. Mielestäni kaupungin pitäisi Ruoveden tapaan visioida ja ajaa kansallispuistojen yhdistämishanketta aktiivisesti eteenpäin. Lapin kansallispuistojen kokoluokkaa olevan 20 000 hehtaarin kansallispuistoa ei Etelä-Suomeen voi perustaa muualle kuin Kurun-Ruoveden valtionmaalle. Se on ehdottomasti myös yksi Ylöjärven merkittävistä ympäristöpoliittisista ja elinkeinopoliittisista vahvuuksista, joita kannattaisi edistää.
Hannu Raittinen
Suomen luonnonsuojeluliiton Ylöjärven yhdistyksen puheenjohtaja, emeritus aluesuunnittelupäällikkö DI.
