Ylöjärven Uutisten ennakkoluuloton ilmoitusmyyjä Birgitta Lindfors-Tbaileh halusi kokeilla miltä tuntuu maata ruumisarkussa. Lieventäisikö se kuolemanpelkoa? Lindfors-Tbailehia kiinnosti myös se, miten vainaja valmistellaan hautausta varten. Sovimme visiitin Hautauspalvelut Lajuselle, mistä hän saisi vastauksia kysymyksiinsä.
Hautaustoimistossa keskustelemme hauturi Petri Lajusen kanssa ensin kuolemasta, siitä miten ihmiset reagoivat läheisensä poismenoon. Puhumme edunvalvontasopimuksista, testamenteista ja viimeisestä tahdosta. Katselemme arkkuja ja uurnia kaikessa rauhassa.
Lindfors-Tbaileh sanoo toivovansa, että ihmiset voisivat tulla sinuiksi kuoleman kanssa, että se ei olisi pelottava vaan luonnollinen asia.
– Olisi hienoa, että ihmiset puhuisivat oman perheensä kanssa kaikista näistä asioista, Lindfors-Tbaileh sanoo.
On aika testata arkkua. Lajunen ja Lindfors-Tbaileh nostavat yhden arkuista lattialle. Lajunen avaa kannen.
– Oi siellä on tuollaiset pehmusteet, Lindfors-Tbaileh ihastelee.
Arkussa on tyyny, peitto ja pitsillä koristeltu lakana.
– Voimme myös tehdä arkun sisustan sellaiseksi kuin itse haluaa. Joskus on otettu koko sisusta pois ja laitettu oma patja, oma tyyny ja oma peitto, Lajunen kertoo.
Lindfors-Tbaileh astuu varovasti arkkuun.
– On tämä sellainen juttu, että tulee vähän sellainen olo, että apua, hän sanoo.
Lindfors-Tbaileh huomaa makuulle mentyään, että arkku on mitoitettu juuri sopivaksi.
– On tämä mukavan oloinen.
Lajusen mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun hän laittaa ja peittelee arkkuun elävän ihmisen. Laittaessaan vainajan arkkuun, hän kertoo käsittelevänsä tätä kuin elävää ihmistä.
– Kukaan ei pysty sanomaan, etteikö se ihminen olisi siinä jollain lailla läsnä, hän perustelee.
Lindfors-Tbaileh haluaa, että arkun kansi laitetaan kiinni – ilman, että sitä ruuvataan kiinni.
– Miltä se nyt tuntuu, tiedustelee Lajunen.
– Ihan hyvältä. Ihana tuoksu täällä. Tuoksuu ihan uudelta, Lindfors-Tbaileh huomioi.
Lajunen nostaa kannen pois.
– Ei mitenkään pelottavaa. Ihan turvallinen olo. Ei pelottaisi kuolema enää, kun on ollut tässä, Lindfors-Tbaileh toteaa huojentuneena.
Millainen arkku ja vaatteet viimeiselle matkalle?
Arkkuja on monenlaisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Jos arkku on päällystetty pellavalla, sen pintaan voi jopa maalata kuvan. Arkun standardipituus on 210, leveys 75 ja korkeus 60 senttimetriä. Joskus tarvitaan isompia arkkuja.
– Arkkuja saadaan kymmenen sentin välein ylipituisina ja -leveinä. Ylipitkiä arkkuja harvoin tarvitaan, kertoo Lajunen.
Lindfors-Tbailehin suosikki on aluksi puhtaan valkoinen arkku, mutta mieli muuttuu, kun selviää, että mustiakin arkkuja on saatavilla. Musta arkku valkoisella kukkalaitteella on sittenkin enemmän hänen mieleensä.
Vainajille puetaan arkkuun joko omat tai vainajalle tarkoitetut vaatteet. Usein vainajalle puetaan omat lempivaatteet tai miehille puku – ja hyvin usein viimeiselle matkalle laitetaan omat villasukat jalkaan.
Arkkuun voidaan laittaa mukaan esimerkiksi lasten tai lastenlasten piirroksia tai tärkeitä kuvia.
Jos kyseessä on polttohautaus, arkun pinnalla ei saa olla keinokuitumateriaaleja tai mitään muuta räjähdysmäisesti syttyvää, esimerkiksi tupakoitsijan mukaan ei voida arkkuun laittaa sytkäriä. Samasta syystä vainajaa ei voida laittaa helposti leimahtavaan pahviarkkuun, vaikka jotkut siitä saattavatkin vitsailla. Myös sydämentahdistin poistetaan ennen polttoa.
Mitä vierailu hautaustoimistossa antoi?
Kuolemasta, hautaamisesta ja niihin liittyvistä asioista keskustellessa ja arkkua testatessa aika vierähtää nopeasti. Mitä Lindfors-Tbaileh sai vierailusta?
– Kaikesta opin sen, että ennen kuolemaa on hyvä tehdä edunvalvontapaperit kuntoon tai täyttää omatahto-kaavake. Se helpottaa surevaa, kun kuolemaan liittyvät asiat on suunniteltu valmiiksi.
