Kapustarinta ei ole varmaankaan kaikkein tutuimpia lintulajeja. Kapustarinta viihtyy laajoilla ja avoimilla mailla kuten tuntureilla ja soilla. Lisäksi elinpiirien tulee olla mielellään luonnontilaisia.
Toisinaan hieman rastasta suurempaa lintua on vaikea erottaa laajojen soiden mättäiden joukosta. Kapustarinta aloittaa pesinnän samoihin aikoihin kuin viimeiset pohjoisemmaksi matkaavat hanhet ja muut tundran linnut ovat jättäneet Suomen kesäkuun alussa.
Pohjoisessa saattaa vielä takatalvi yllättää ja hautova lintu joutuu lumituiskuun. Tällöin myös ravinnon saanti vaikeutuu. Kesällä ravintoon kuuluvat muun muassa variksenmarjat ja karpalot. Usein kapustarintojen näkee pesivän isokuovin seuralaisena.
Isokuovi onkin peloton lintu ja sen läheisyydessä pienemmät kahlaajat tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Peloton isokuovi ei juuri pelkää edes petolintuja vaan antaa vaikkapa muuttohaukalle lähdöt pesän läheisyydestä. Tavallisempaa on kuulla linnun haikean alakuloinen vihellys. Lintu seuraa suolla kulkijaa usein satojen metrien matkan, kunnes tunkeutuja on poistunut kauemmaksi reviiriltä.
Kapustarinta on kaunis lintu ja sen selässä on kullankeltaisia laikkuja. Vatsan musta kuvio taas muistuttaa hieman tökerösti tehtyä puukapustaa.
Eteläisestä Ruotsista voi löytää myös kapustarinnan serkun, alalajin jolla on himmeämpi väritys. Ruotsissa kapustarinta yleistyy lähdettäessä nousemaan Öölannista pohjoisemmaksi. Runsaimmillaan laji on Ruotsissa samoin kuin Suomessa Lapissa.
Kapustarinta on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana tasaisesti vuosikymmenestä toiseen. Pohjoisena ja itäisenä lintuna kapustarinta viihtyy korkeammilla mailla kuten vedenjakajaseutujen soilla. Kapustarinta ei siis ole kovin sidottu vesistöihin pesintäaikana. Lintu pesii usein alueilla joilla ei juuri ole puroja tai lampia lähimailla.
Kun kanta on noussut, on kapustarintojen on pitänyt levittäytyä kauemmaksi luonnollisilta esiintymisalueilta. Kapustarinnat ovat hiljalleen siirtyneet muun muassa Suomenselän nevoilta kohti rannikkoa. Kapustarinta ei vaadi elinpiiriltä aivan täydellistä luonnontilaa. Toisinaan kapustarinnat joutuvat pesimää myös peltomaisemissa ja avohakkuilla.
Kapustarinnan syysmuutto tapahtuu pitkällä aikavälillä. Muuton aloittavat ensimmäisenä vanhemmat linnut heinäkuun puolella. Kapustarinnat ovat tunnollisia vanhempia. Molemmat vanhemmat hautovat ja huolehtivat poikasista kunnes ne ovat lentokykyisiä. Usein kahlaajilla haudonta ja poikasista huolehtiminen jää koiraalle ja naaras lähtee syysmuutolle jo heinäkuussa. Näin muun muassa kapustarinnan serkulla keräkurmitsalla.
Kapustarintojen muuttoa pystyy seuraamaan muun muassa sopivilla paikoilla olevilta lintutorneilta. Seuraamista helpottava tekijä on linnun päivämuutto. Monet kahlaajat muuttavat myös öisin kuten kapustarinnan serkku myös kurmitsoihin lukeutuva keräkurmitsa.
Kapustarinnat viihtyvät syysmuutolla mielellään omissa parvissa ja parvet ovat yleensä varsin pieniä, 5- 20 yksilöä. Toisinaan parveen saattaa lyöttäytyä myös toinen serkku tundrakurmitsa.
Kapustarinnan serkku tundrakurmitsa muuttaa usein yksin tai muutamien lintujen ryhmässä. Tavallisesti kapustarinnat ovat jättäneet Suomen jo lokakuun loppuun mennessä mutta lauhoina syksyinä saattaa eteläisessä Suomessa olla viivyttelijöitä. Kapustarinnan lisäksi muita viivyttelijöitä ovat taivaanvuohi ja jänkäkurppa. Myös suon kurki viivyttelee kunnes kylmät koilliset ilmavirtaukset saapuvat ja yöpakkaset lisääntyvät.
Syksyllä kapustarintoja voi nähdä rantahietikoilla ja lietteillä nilviäisiä ja äyriäisiä etsien. Kesällä kapustarinta käyttää runsaasti myös kasviravintoa. Kapustarinnan ruokalistalla on enemmän kasviksia kuin muilla kahlaajalajeilla.
Ilmaston lämpeneminen on auttanut kapustarintojen talvehtimista, sillä linnut voivat jäädä talvehtimaan jo Tanskaan ja sen naapurimaihin. Osa linnuista lentää alemmaksi.
Kapustarinta on viimeisten vuosikymmenien aikana runsastunut varsinkin Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. On todennäköistä että linnut ovat vallanneet takaisin alueita, missä ne ovat aikoineet jo asustelleet. Todennäköisesti kapustarintojen kantojen vaihtelut voivat olla suuria aina kulloisenkin ilmaston mukaan. Usein pohjoisia lajeja saattaa jäädä pesimään aivan eteläisintä Suomea myöten kylminä keväinä, näin tekee muun muassa järripeippo.
Luontaisestikaan kapustarinta ei ole ollut eteläisessä Suomessa niin yleinen kuin pohjoisessa. Kun suot ovat vähentyneet ojitusten takia, ovat myös kapustarinnat hävinneet Etelä-Suomesta.
