Tampereen Työväen Teatteri tekee näkyväksi ja tuntuvaksi rahan monet kasvot. Ajassammehan ei ole vuorokautta, jonka ympäripäiväisessä uutisvyörrytyksessä ei mani haisisi. Ranskalainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Jean-Babtiste Poquelin alias Moliére marssitti Saiturinsa (L’Avare) näyttämölle Pariisissa barokin tyylikauden sykkeessä. Kun Poquelin’n aikalaiset suosivat vakavahenkisiä teoksia, vastavirtaankulkija räväytti komedialla luoden klassikon, jonka sanoma on ajankohtainen vielä liki 400 vuotta jälkeenkin päin. Saituri – Ihana raha -komedian kantaesitys osoitti keskiviikkoiltana, miten hersyvästi naureskelemme rahan rajattomalle mahdille ja mammonan ahneudelle.
Elettiinkö barokin kaudella syvän rappion aikaa? Jospa Jean-Babtiste Poquelin kuvaakin Saiturissaan aikansa mädäntyneisyyttä?
Poquelin eli alias Moliére oli poikkeus ajassaan. Kun hänen kollegansa suosivat vakavahenkisiä teoksia, Moliére tarjoili huumoria, jossa yleisö pääsi nauramaan itselleen. Hän loi mestariteoksen, josta on tullut maailman merkkiteos.
Moliéren tarina ja hahmot saavat vastakaikua kaikenlaisina aikoina ja mitä erilaisemmissa kulttuureissa. Ihmiset tuntevat luissaan ja ytimissään ahneuden kaikki ilmenemismuodot. Järjestetyt avioliitot ovat täyttä totta maassa kuin maassa – myös Suomessa. Rakkauden olemuksesta taitetaan uudelleen ja uudelleen peistä. Onko edes olemassa mitään oikeaa rakkautta, kysytään. Vaikka kristinusko on opettanut ihmiskuntaa parin tuhannen vuoden ajan ahneuden ja itsekkyyden synneistä, ei itsevalitusta köyhyydestä eikä vapaaehtoisesta omasta jakamisesta ole tullut yleisesti viljeltyjä hyveitä.
Teatterinjohtaja näyttää kyntensä
Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto lunastaa nyt Saituri – Ihana raha -toteutuksellaan messiaaniset odotukset, jotka häneen kohdistettiin nimeämisensä yhteydessä.
Kauton kaikki taidot ja voimavarat konkretisoituvat Saiturin kaikin puolin runsaassa esillepanossa. Hän loistaa mestarillisena suomentajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Miehen Moliére-tulkinnat saavat uuden kunniamaininnan.
Moliéren kynästä syntynyt teksti kestää aikaa, ja se on niin kauan elinvoimainen kuin raha muodossa tai toisessa on ihmisten elämässä. Puheet rahan kuolemasta ovat ennenaikaisia, vaikka sellaisiakin väitteitä vakavasti esitetään.
Keskiviikkoinen kantaesitys todisti Moliéren käsikirjoituksen mystisen voiman. Teos on sanan nokkelaa ja älyllistä viljelyä. Kieli on rikasta. Sanat ovat kuin miekan teräviä iskuja.
Otso Kautto on herkutellut barokkisessa runsaudessa, kun hän on kääntänyt ranskankielistä tekstiä suomeksi. Onneksemme kielemme on ilmeikäs. Teksti on kertakaikkisen nautittavaa.
Huippuoivallus on monissa vesissä keitetyn taloustoimittajakonkari Juha-Pekka Raesteen pestaaminen käsikirjoitustiimiin. Raesteen ansiosta Saiturin kaksi ja puolituntinen esitys on myös tehokas oppitunti rahanmaailmasta ja talouden lainalaisuuksista. Varmaa on myös se, että huumorin keinoin esitettävät kylmät faktat painuvat ihmisten muistiin pysyvästi.
Käsikirjoitus on tämän vaikuttavan ja vakuuttavan esityksen vankka pohja, vanhaa ja uutta taidokkaasti riimittävä ja limittävä käsikirjoitus.
Kauton ohjaukselliset ratkaisut takaavat esimerkiksi sen, ettei samppanjanhuuruinen väliaika katkaise esitystä. Ensimmäisen puoliajan kannustava huipennus luo sillan lennokkaalle toiselle puoliajalle.
Vihro on luotu Harpagoniksi
Ensi kättelyssä on korostettava, että kaikki kymmenen näyttelijää pääsevät liekkeihinsä. Saituri – Ihana raha on todellista näyttelijäntyön voittokulkua.
Odotinkin, että Auvo Vihro tekee sellaisen saiturin roolityön, että hänet muistetaan siitä hamaan tulevaisuuteen saakka.
Vihro on komedianttina näytelmän kirkas kestotähti. Tämä kokenut näyttelijä saa tässä osassa pitkän uransa ansaitun huipennuksen. Arvosana on 10 +.
Saiturin tyttärellä ja pojalla on juonen kannalta keskeiset tehtävät. Inke Koskinen ja Hiski Vihertörmä osoittautuvat nokkeliksi ja kestäviksi pelureiksi ja taitureiksi, kun he puolustavat rakkauttaan ja arvomaailmaansa. Lapset ovat paljastavia peilejä saituri-isänsä kylmän kolkolle maailmalle.
Juha-Matti Koskela on koko ruumiillisessa komeudessaan ja miehekkäässä äänessään uskottava Elisen rakastettu. Valère on moni-ilmeisen juonen keskeinen kuljettaja.
Pihla Pohjolaisen Marianne, Cléanten mielitiettynä on paljon vartijana, sillä häneen kohdistuvat niin pojan kuin isän suuret tunteet. Pelinappulana oleminen on taitolaji.
Jari Ahola taituroi Flèche-palvelijana ollen keskeinen esityksen jännitteen virittäjä.
Suvi-Sini Peltola säätää kerta kaikkiaan makoisasti kaikilla mausteilla Frosinena.
Eriikka Väliahde on monena ja taiturimaisesti onkin. Hän tekee Mestari Jaakon, kokin, hovimestarin ja ajurin roolit kuhunkin tehtävään täysin heittäytyneenä.
Kun näemme todella rikkaan miehen, näyttämöllä on Samuli Mujeen esittämä Anselme. Maallinen yltäkylläisyys pukee Mujeen roolihahmoa.
Sokerina pohjalla on neljän asiantuntijan rypäs. Tämä nelikko Samuli Muje, Riikka Papunen, Pihla Pohjolainen ja Eriikka Väliahde virittävät tunnelmaa, ja he pitävät tiukasti huolen siitä, että katsomossa ollaan hereillä ja valppeilla.
Esillepano on barokkimaisen runsas
Saituri – Ihana raha -toteutuksen esillepano on barokkimaisen runsas. Valot, videot, lavastukset ja puvut kertovat, mitä isolla rahalla saa.
Suuri näyttämö on täynnä elämää ja maallista mammonaa.
Koko esitys viskaa silmille maailmanmallin, jossa raha vetää kohti ahneutta ja itsekkyyttä.
Rahassa on suuri voima, joka vaikuttaa niin, että tuohi ja mitä sillä saa kiehtovat ihmistä yhä enemmän. Täytyy saada lisää, ja sivummalle työntyy se, mikä on henkisesti ja moraalisesti tärkeämpää. Rahan himo saa tekemään vääryyksiä ja arveluttavia asioita. Omatunto venyy, ihmismieli keksii selityksiä ja tekee, mitä ei saisi, eikä olisi tehnyt ennen, jotta saa rahaa lisää. Rahassa oleva voima saa ajattelemaan, että kun on hynää, on kaikkea muutakin.
MATTI PULKKINEN
