Maltti on autoilijan tärkein selviytymiskeino tilanteesta, jossa takana ajava änkeää melkein puskuriin kiinni. Poliisia ei pidä ruveta leikkimään.
– Jos ajaa monikaistaisen tien vasemmalla kaistalla, parasta on siirtyä rauhallisesti oikealle kaistalle ja antaa roikkujan mennä menojaan, ylikonstaapeli Vesa Viskari Sisä-Suomen poliisilaitokselta neuvoo.
– Vaikka itse ajaisi nopeusrajoitusten mukaan, oikeuksistaan ei kannata pitää jääräpäisesti kiinni. Kotona voi sitten harmitella, että olipas jollakin kiire, hän jatkaa.
On hyvä vilkaista omaa nopeusmittariaan, sillä joskus vauhti laskee huomaamatta muuta liikennevirtaa alemmas. Tällöin vasen kaista on väärä paikka, paitsi jos aikoo pian kääntyä vasemmalle.
Riittävän turvavälin pitäminen on tärkeää siksikin, että muiden autoilijoiden kaistanvaihdokset sujuisivat jouhevasti ja turvallisesti. Turhilta jarrutuksilta vältytään ja polttoainetta kuluu vähemmän.
Tavallisilla maanteillä tilanteen pelastaa esimerkiksi koukkaaminen bussipysäkille. Se lisää matka-aikaa hyvin vähän, mutta säästää hermoja tehokkaasti.
– Jollei väistäminen ole mahdollista, on ajettava rauhallisesti normaaliin tapaan ja vältettävä peiliin katsomista. Roikkujaa ei kannata yrittää lähteä karkuun, sillä hänkin lisää silloin vauhtia, Vesa Viskari muistuttaa.
Mielenosoituksellinen äkkijarrutus on paitsi lainvastaista, myös vaarallista, sillä peräänajon vaara on suuri. Törmäys altistaa etenkin etummaisessa autossa olevat niskan retkahdusvammoille, ja erityisen tyhmää äkkijarruttelu on, jos autossa on lapsia.
– Jos valomerkin haluaa antaa, voi käyttää hätävilkkuja päällä. Takana ajava on ehkä vahingossa ajautunut liian lähelle ja huomaa sen valoihin reagoituaan, Viskari neuvoo.
Yhtä tärkeää riittävän turvavälin jättäminen on kaksipyöräisillä liikkuville.
– Mopoissa ei ole yhtä tehokkaita jarruja kuin autoissa, joten niiden pysäytysmatka on pidempi, Viskari sanoo.
Yli 35 vuotta liikennettä tarkkailleella Vesa Viskarilla on selvä näkemys niistä Pirkanmaan tieosuuksista, joilla eniten ajetaan liian lähellä:
– Pirkkahallin notko ja Rantatunneli ovat pahimmat. Liikennemäärät ovat kasvaneet, ja turvavälin noudattamatta jättäminen samassa suhteessa.
Sarankulmassa ongelmaa lisää se, että Pyhäjärventielle oikealta tuleva ramppi syöttää liikennettä lyhyen kiihdytyskaistan kautta. Partolan suuntaan poistuvien kaistakin on turhan lyhyt. Paikassa rytisee jatkuvasti, ja lähes aina kyse on peräänajosta.
– Osa ajaa ramppia liian hitaasti, ja jos ajoetäisyydet eivät ole riittävät, Pyhäjärventielle liittyminen on hankalaa, Viskari kertoo.
Rantatunnelin nopeusrajoitus on 60 kilometriä tunnissa. Harva noudattaa sitä, vaikka tunnelin läpi maltilla ajaminen kestää vain hieman yli kaksi minuuttia. Kaahailijoita riittää kameratutkista huolimatta.
– Yleensä tunneli ei riitä siihen, että kaahailija ehtisi hävitä ohittamaltaan näkymättömiin, Viskari kuvailee kiireen turhuutta.
Nyrkkisääntö on, että turvavälin tulisi olla metreissä vähintään sama lukema, jota auton nopeusmittari näyttää kilometreissä.
– Päästäisiinpä edes puoleen siitä, Viskari hymähtää.
