Suomalainen sananlasku toteaa, että ”hyvät tavat kaunistavat”. Niiden lisäksi myös perinteet ja juhlat ovat yhteisöllisyyden kivijalkoja. Yhteisöä puolestaan yhdistävät jaetut arvot, normit ja tavoitteet. Jo Aristoteles aikanaan totesi ihmisen tavoittelevan hyvää elämää ja olevan olemukseltaan yhteisöllinen eläin. Siksi hyvä elämä voi toteutua vain yhteisön jäsenenä suhteessa toisiin ihmisiin. Ihmisellä on halu olla arvostettu, rakastettu ja merkityksellinen osa yhteisöä ja koko yhteiskuntaa.
Lähes 300-jäsenisen Tapaseura ry:n tehtävänä on vaikuttaa ja vaalia suomalaista tapakulttuuria. Liki 30 vuotta toiminut yhdistys lujittaa hyvien tapojen tuntemusta ja herättää kiinnostusta käytöskulttuurin kehitykseen niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa.
Tapaseura ry:n puheenjohtaja Mirva Saukkola sanoo, että tapojen merkitykset varttuvalle lapselle ovat erittäin olennaisia.
– Hyvät käytöstavat ovat kuin ihmisyyden liikennesäännöt. Kun osaa ottaa toiset huomioon, on helpompi toimia niin päiväkodissa kuin koulussakin.
Kodilla, äidillä ja isällä, on keskeinen rooli tapojen opettamisessa. Saukkola toteaa, että hyvät tavat on tarpeellista ottaa huomioon kasvatuksessa joka päivä.
– Jotkut asiat, kuten vaikkapa ruokailuun liittyvät seikat, ovat sellaisia, joita voidaan vaalia jokaisella yhteisellä aterialla. Toiset, kuten muiden huomioon ottaminen, on myös hyvä ottaa esiin kaikissa tilanteissa.
– Jos tapoja ei ole opetettu kotona, voi esimerkiksi opiskeluaika ja aikuisuus olla haasteellisia.
– Mitäpä jos pitää osallistua uran ensimmäiselle liikelounaalle, eikä osaa käyttää aterimia? Vielä haasteellisempi tilanne on, mikäli ei osaa ottaa toista huomioon. Se saattaa sulkea monia portteja niin töissä kuin yksityiselämässä, Saukkola herättelee.
”Ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä”
Perhe- ja paripsykoterapeutti Pirjo Latvanen muistuttaa, että juhla on aina yhteisöllinen tapahtuma.
– Siihen liittyy jollain tavoin aina muita ihmisiä. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Viestimme lapselle juhlien myötä muun muassa sitä, että hänen kanssaan on turvallisia ihmisiä.
Latvanen herättelee, että juhlien merkitys on moninainen. Yhdelle jokin juhla merkitsee yhtä, toiselle toista.
– Mitä juhla merkitsee lapselle, liittyy myös siihen, mitä se merkitsee koko hänen perheelleen. Juhlan
merkityksen lapsi oppii elämänkokemustensa kautta pitkälti perheessään.
Latvanen painottaa, että elämä koostuu arjesta ja juhlasta. Suurin osa elämää on arkea, ja
joskus on erityinen juhlapäivä.
– Jaksaako paremmin, kun on mitä odottaa? Tuoko juhla arkeen väriä, etappeja ja taukoja? Arvelen lapsen hyötyvän siitä, että tämä elämän kiertokulku ja rytmitys arjesta juhlaan jollain tavoin näytetään lapselle käytännössä. Muuten yksitoikkoisuus voisi puuduttaa.
– Pohdin, että juhlapäivät ovat myös elämän etappeja. On hienoa saavuttaa etappi. Se on lapselle merkki siitä, että kasvan, kykenen, etenen, ja minusta iloitaan minun kanssani. Ihmisellä on tarve tulla
nähdyksi, mutta millä tavalla, riippuu yksilöstä. Lapsen kokemukselle itsestään on tärkeä saada olla juhlan arvoinen, iloittu ja arvokas yksilö.
– Tämä väistämättä muokkaa myös lapsen identiteettiä, sitä kuka ja millainen minä olen, olenko
arvokas itsessäni. Lapsi kasvaa omaksi itsekseen häntä katsovien silmien avulla kuin katsoen peilistä.
Latvanen muistuttaa, että paitsi lapselle myös aikuiselle nämä lapsen juhlat ovat myös henkilökohtaisia juhlia. Kun lapsi antaa aihetta juhlaan, koskettaa se myös aina aikuisessa asuvaa sisäistä lasta jollain tavoin.
– Tämä välittyy myös lapselle siitä aikuisen tarjoamasta, jota hän katsoo. Parhaassa tapauksessa hänestä ollaan iloisia ja ylpeitä, mikä vahvistaa lapsen identiteettiä.
– Osa juhlan merkitystä on, että lapsi saa kokea, että hänen vuokseen perhe järjestelee jotain mukavaa, stressaavaa juttua. Jokainen lapsi haluaa tuottaa iloa perheelleen ja vanhemmilleen. Se antaa lapselle itselleen myönteisiä kokemuksia. Tästä syystä on tärkeää, että vanhempi pystyy juhlia järjestäessään keskittymään olennaiseen – iloiseen tapahtumaan.
Mitkä asiat kiinnittävät perheeseen, sukuun, kylään?
Asiat, jotka kiinnittävät vauvan ja lapsen perheeseen, sukuun tai vaikkapa kyläyhteisöön, ovat hyvin merkityksellisiä.
– Vallan tärkeä kysymys! Pirjo Latvanen sanoo.
Latvanen perustelee, että kaikilla nisäkkäillä, siis myös ihmisillä, on myötäsyntyisenä perusasetuksena kyky kiinnittyä häntä hoitavaan henkilöön.
– Jollain tavoin lapsi kiinnittyy joka tapauksessa. Myönteisten vuorovaikutuskokemusten myötä lapsen ja tätä hoitavan aikuisen välille vahvistuu turvallinen kiintymyssuhde. Suurin osa lapsista on turvallisesti kiintyneitä.
Latvanen lisää, että kiintymyssuhde voi kuitenkin olla toisenlainenkin. Se kuvaa aina jollain tavoin keinoja selviytyä erityisesti hädän hetkellä läheisten ihmissuhteiden kanssa.
– Lapsen turvallinen kasvuympäristö ja sellainen hoito, joka vastaa hänen psyykkisiin ja fyysisiin perustarpeisiinsa, joka takaa hänen turvallisuutensa, nähdyksi ja huomioiduksi tulemisen tarpeet, kiinnittävät lasta kiinteästi perheeseen, sukuun ja kylään. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, miten aikuinen lasta kohtelee.
– Lapsen juhlapäivien viettäminen liittyy myös tähän. Saako lapsi olla juhlan arvoinen, iloittu ja riemuittu ja hyvä ihminen sellaisenaan.
Latvasen mukaan sekä kansakunnan, uskonnon että perheen luoma tapojen kulttuuri opettaa, mikä on suotuisa tapa viettää juhlia ja mikä niiden merkitys on.
– Myös aikakausi vaikuttaa siihen, mitä ja miten juhlitaan. Se, mikä on sopivaa jossakin, voi olla epäsuotavaa toisaalla. On vaikea sanoa, mitä lapsi menettää, jos hänellä ei ole esimerkiksi synttäreitä tai rippijuhlia. On tiedettävä, mitä hän sen sijaan saa. On juhlan nimi mikä tahansa, toivottavasti lapsi ja perheet saavat juhlansa, eli arjesta poikkeavat ajat, kohokohdat ja esiin nostamiset, syyt iloita toisistaan.
”Vauvat ovat indikaattori yhteiskunnan tilasta”
VauvaSuomi ry:n puheenjohtaja Merja-Maaria Turunen teroittaa, että lapsissa on tulevaisuus. Vauvat ovat tapojen ja perinteiden sekä laaja-alaisesti kulttuurin jokaisen kerroksen eteenpäin viejiä.
– Millaiseksi he tulevaisuuden aikanaan muokkaavat, sitä emme tiedä. Täytämme sen omilla mielensisäisillä ajatuksilla, joiden pohjana on meillä länsimaisen yksilökeskeisen ihmisen kuva maailmasta.
Turunen ounastelee, että tulevaisuus on todennäköisesti monessa suhteessa erilainen, ehkä jossain suhteessa parempi ja jossain suhteessa huonompi.
– Mitä murroskohtia ja teknisiä onnistumisia ja epäonnistumisia luodaan, emme voi tietää. Tarvitsemme hyvää perusturvallisuutta, kykyä hyväksyä muutoksia ja viisautta, mikä on enemmän kuin Google tai tekoäly voivat tarjota. Se viisaus uinuu vauvoissa, se on se tulevaisuuden lupaus ja mahdollisuus.
Turusen mielestä tämän päivän aikuisten tulee tarjota vauvoille mahdollisuus hyvään.
– Suomi tarvitsee vauvoja ja on niistä vastuussa. Millainen on Suomi, jos sen aikuiset ajattelevat vain omaa yksityistä hyvinvointiaan, jos ei kanneta vastuuta yhteisöstä, ei lapsista, vanhuksista, sairaista ja köyhistä. Ei välitetä, ei hoivata, ei kasvateta, ei olla vuorovaikutuksessa, ei rakasteta ihmistä eikä luontoa. Ei olla ihmisenä läsnä. Ollaan kuvitteellisessa yhteisössä erilaisten laitteiden rajaamissa sisäisissä maailmoissa. Se ei ole vauvojen Suomi.
Turunen kiteyttää, että vauvat ovat indikaattori yhteiskunnan tilasta. Vauvoissa on valo, joka loistaa pimeässäkin. Arjessa ja juhlassa.
MATTI PULKKINEN
