Äidit jäävät valitettavan usein yksin vaivoineen synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen. Äitiys- ja lantionpohjan fysioterapia voi tuoda apua niin raskaana oleville kuin synnyttäneille – jopa vuosia synnytyksen jälkeen.
Ylöjärven Fysios Mehiläisessä vastaanottoa pitävän äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti Elli Korpelaisen mukaan äitiysfysioterapia on suunnattu sekä raskaana oleville että synnyttäneille naisille.
Raskausaikana fysioterapiassa käsitellään tyypillisesti häpyalueen liitoskipuongelmia sekä muita erilaisia kiputiloja, kuten alaselkäkipuja. Monilla odottavilla äideillä on kipuja lantion alueella, raajojen puutumista tai pakarakipua, joka saattaa säteillä alaraajaan.
Myös niska-hartiakivut saattavat yllättää raskaana olevan, kun ylävartalon painopiste muuttuu esimerkiksi rintojen ja vatsan kasvaessa.
– Ehkä ei vielä osata hyödyntää sitä, että fysioterapiasta on hyötyä raskausaikanakin. Kiputilat eivät kuulu raskauteen, vaan niihin pystytään vaikuttamaan, Korpelainen sanoo.
Monet raskaana olevat haluavat tarkistaa fysioterapeutin vastaanotolla millaista liikuntaa he voivat tehdä raskauden eri aikoina. Korpelaisen mukaan tähän ei ole yleispätevää ohjetta:
– Jokainen on yksilö. Siihen vaikuttaa onko taustaltaan kuntoliikkuja vai kilpaurheilija. Se mihin kroppa on tottunut, on aivan erilainen.
Äidit jäävät usein yksin vaivoineen
Synnytyksen jälkeen tuoretta äitiä tai jo jokin aika sitten synnyttänyttä saattavat vaivata samat kiputilat kuin raskaana olevaakin. Lantionpohjan toimintahäiriöt kuten paineen tunne, virtsankarkailu ja laskeumaoireet lantionpohjassa ovat Korpelaisen mukaan tyypillisiä synnytyksen jälkeen hoidettavia oireita. Imettäminen ja kantaminen saattavat puolestaan aiheuttaa yläselkäkipuja.
– Synnytyksestä voi olla joitakin vuosia ja silti voi tulla äitiysfysioterapiaan, Korpelainen tarkentaa.
Hän avaa myös viime aikoina kovasti puhuttaneeseen erkaumaan eli suorien vatsalihasten välissä olevan valkoisen jännesauman venymiseen liittyviä myyttejä:
– Tyypillisin on, että montako sormea mahtuu vatsalihasten välissä olevaan jännesaumaan. Sehän ei kerro sitä toiminnallisuutta, Korpelainen sanoo ja kertoo, että vastaanotolla katsotaan toiminnallisuutta eri asennoissa, ei ainoastaan selinmakuulla.
Alatiesynnytys voi vaikuttaa siihen, että lantionpohjan lihasten toimintakyky ja reagointi ei toimi normaalisti. Sektion jälkeinen kiinnikkeinen arpi puolestaan estää kudosten toimintakykyä. Eri harjoitteilla ja sektioarven manuaalisella käsittelyllä näitä voidaan hoitaa.
– Myös arpia voidaan käsitellä, vaikka synnytyksestä olisi vuosia, Fysios Mehiläisen fysioterapeutti Heli Waulu korostaa.
Korpelaisen mukaan äidit jäävät valitettavan usein yksin vaivoineen synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen. Osa vaivoista saattaa ilmetä vasta vuosien kuluttua, esimerkiksi töihin palatessa.
– Yleensä niihin ehkä havahdutaan vasta, kun on aikaa myöskin itselle, hän toteaa.
Myös mielenterveyteen liittyvät seikat heijastuvat kehoon. Mieltä saattavat koetella synnytyksessä koetut traumat, äitiyteen liittyvä suorittaminen, täydellisyyteen pyrkiminen sekä uraan ja työelämään liittyvät kysymykset.
Nämä saattavat näkyä esimerkiksi väsymyksenä ja unen heikkona laatuna.
– Vaikka vauva nukkuisi, ei itse välttämättä pysty nukkumaan. Tästä voi seurata erilaisia kiputiloja, esimerkiksi yläselän ja alaselän kipuilua sekä päänsärkyjä.
Hän muistuttaa, että lantionpohjan ongelmia ja erkaumaa voi olla myös muilla kuin synnyttäneillä.
Oireenmukaista hoitoa
Korpelainen kertoo, että ensimmäisellä vastaanottokäynnillä asiakas voi kertoa hänelle oireistaan kaikessa rauhassa. Oireiden läpikäymiseen voidaan käyttää vaikka koko käyntikerta.
– Tämän jälkeen lähdetään koostamaan fysioterapiaa sen mukaan, mikä on asiakkaan tavoite ja mikä on toimintahäiriö.
Lantionpohjan toimintakykyä voidaan tarkastaa erilaisilla menetelmillä. Kiputiloja lähdetään hoitamaan oireen mukaisesti, usein tukilihaksia vahvistamalla. Kuten oireet, myös kuntoutus vaihtelee yksilöllisesti.
Osa voi kokea, että lantionpohjan toimintaan liittyvistä ongelmista ei ole helppoa keskustella, mutta Korpelaisen mukaan alkuhaastattelussa nämä pelot tavallisesti häviävät.
Korpelainen kannustaa hakemaan rohkeasti apua, jotta esimerkiksi lempiharrastusta ei tarvitse vältellä tai lopettaa.
– Älä jää oireiden kanssa yksin. Voi esittää itselleen kysymyksen: joudunko tämän takia jotenkin muuttamaan elämääni? Kertoo jo aika paljon, jos siihen vastaa ”Kyllä”, hän sanoo.
