Uplakersin miesten uusi päävalmentaja Jani Riekki pitää joukkueen yhtenäisyyttä suuressa arvossa.
Uplakersin miesten edustusjoukkueen uuden päävalmentajan Jani Riekin mielestä yhteinäisyys ja suunnitelmallisuus on paras tie menestyksekkääseen kakkosdivisioonakauteen.
– Joukkueena pitää yhdessä pelata ja touhuta. Me valmentajat keksimme tietynlaisen pelitavan niin, että kaikki tietävät, mitä tekevät.
– Poppakonsteja ei tarvita, mutta kaikkien on tiedettävä, miten pelataan puolustusta ja miten hyökkäystä. Se on selkäranka, ja jos vastustaja on parempi, sille emme voi mitään, Riekki sanoo.
Häntä miellyttää eniten hyvin suoraviivainen pelitapa, jossa hyökkäys päättyy laukaukseen kohti maalia, jos se on mahdollista ja järkevää. Aina ei ole, ja silloin pitää olla valmiina puolustamaan ja taas riistämään kiekkoa vastustajalta.
– Halu pelata ja huumori täytyy olla mukana, sillä senhän takia tätä tehdään, että tämä on kivaa. Väkisin vääntämällä ja hokkuspokkustempuilla ei päästä mihinkään. Perusasiat kuntoon vaan! Riekki linjaa.
Uplakers aloittaa kautensa lauantaina 16. syyskuuta kotiottelulla Kangasalan Kisa-Eaglesia vastaan. Peli alkaa kello 13, kuten kotipelit yleensä, joten niistä ehtii mainiosti vaikkapa liigakiekkoilun ääreen.
Muut kakkoslohkon joukkueet ovat Nokian Pyryn Akatemia, Kankaanpään Jääkarhut, Hämeenkyrön Hokkarit, Valkeakosken Kiekko-Ahma, Koillis-Pirkanmaan Kiekko, Riihimäen Nikkarit sekä Kooveen kakkosjoukkue ja Hiki-Hockey Tampereelta.
Tuttuun seuraan oli helppo tulla
Riekki sanoo aloittavansa täysin puhtaalta pöydältä ilman ennakkokäsityksiä lohkon voimasuhteista, mutta Uplakersia hän luonnehtii haastajaporukaksi, jossa on kauden alkumetreillä ”hyvä pöhinä päällä”.
– Meillä on kolme maalivahtia ja noin 20 kenttäpelaajaa. Maalivahtitilanne on juuri sellainen kuin pitääkin, sillä treeneihinkin tarvitaan vähintään kaksi molaria.
– Nämä ovat aikuisia, työssä käyviä miehiä, ja osalla on vuorotöitä. Treenit vetää hyvin, jos niihin saa 15:kin pelaajaa, mutta jos sen alle menee, täytyy vääntää aivonystyröitä, että mitä on järkevää tehdä.
Harjoitusotteluistaan Uplakers voitti ensimmäisen rankkareilla ja hävisi toisen selvästi.
Riekki, 48, on työskennellyt pitkään nuorten pelaajien kanssa, mutta aikuisjoukkueen valmentaminen on hänelle uusi kokemus.
– Valmennuspäällikkö Ville Keskinen kysyi viime huhtikuussa, lähtisinkö mukaan. Asiasta piti tietysti keskustella perheen kanssa, mutta myönteinen päätös syntyi nopeasti.
Viime kaudella Riekki ei valmentanut missään. Sitä edelliset kaksi kautta hän toimi päävalmentaja Tommi Rajamäen apuna Uplakersin alle 22-vuotiaiden joukkueessa.
– Ensimmäisen kauden lopetti kesken korona ja toisen se, että puolet pelaajista meni armeijaan.
Nyt osat ovat vaihtuneet niin, että Rajamäki toimii kakkosvalmentajana. Myös joukkueenjohtajat Kimmo Korkola ja Tommi Jalonen sekä huoltaja Jarkko Vellonen ovat Riekille entuudestaan tuttuja miehiä.
”Pidän siitä, että pelaja kysyy”
Urheilu kuuluu kiinteästi ikurilaisen Riekin perheen arkeen. sillä 17-vuotias Juha torjuu Tapparan alle 18-vuotiaiden SM-sarjajoukkueen maalivahtina, ja 14-vuotias Inka taitoluistelee samassa seurassa.
Jani itse pelasi rippikouluikään asti Tapparassa ja innostui aikuisiällä uudestaan harrastekiekkoilusta. Valmennuskokemusta hän hankki kirvesrinnoissa yhdeksän vuotta G-junnuista nuorempaan C-ikäluokkaan saakka.
Nykyisistä liigapelaajista hän on valmentanut Jukureita edustavaa Konsta Heleniusta kahdeksan vuotta. Heleniuksen lisäksi viime vuosina on muitakin ylöjärveläisiä pelaajia noussut kiitettävään tahtiin parrasvaloihin. Riekin mukaan ilmiön takana on kunkin pelaajan sisältä kumpuava tahto.
– Esimerkiksi Konstalla oli älytön palo lajiin sekä uteliaisuus. Hän ei päästänyt koskaan valmentajaakaan helpolla, vaan oli aina kysymässä, miksi tehdään näin.
– Pidän siitä, että kysytään, mutta valmentajalla pitää olla aina valmiina vastaus kysymykseen ja perustelut, miksi treeneissä tehdään jotkut jutut.
Riekki on jo huomannut joitakin eroja junnu- ja aikuisjoukkueiden kanssa työskentelyssä:
– Aikuiset miehet eivät tule leikkimään harjoituksissa, vaikka tietysti luistin ei heilläkään kulje joka päivä yhtä hyvin. Kun täällä pari kertaa viikossa ollaan, silloin tehdään tosissaan.
– En sano, etteivät junnutkaan tee, mutta he ovat lapsia vielä. Miehet unohtavat treeneihin tullessaan muut jutut paremmin, Riekki miettii.
Uplakers on seurana hänen mielestään hyvässä kunnossa, mistä kiitos osaksi kuuluu Tapparan kanssa jo vuosien ajan tehdylle ”sateenvarjoyhteistyölle”.
– On hyvä, ettei täältä tarvitse lähteä ajamaan Kaukajärvelle Sentteriin treeneihin. Kyllä täällä täytyy olla omat juniorijoukkueet ja mahdollisuus pelata myös aikuiskiekkoa.
Valokuituasentajana ja -suunnittelijana työskentelevällä Janilla ei ole valmentajana isompia tulevaisuuden haaveita. Tärkeintä on olla mukana rakkaassa lajissa ja nauttia siitä.
