Ylöjärvellä asuva Marko Leppämäki, 52, voitti tänä kesänä Sulkavan Suursouduista kultaa jo kuudetta vuotta putkeen. Urheilupalkintoja Leppämäelle on kertynyt vuosien varrella valtava määrä, mutta nykyään häntä eivät motivoi mitalit ja pokaalit, vaan ihmiset.
– Tässä on pyöräilyn SM-mitaleja. Olen myös juossut kahdessa nuorten maaottelussa, sieltäkin on mitaleja, eli yleisurheilun SM-mitaleita löytyy. Lisäksi on soudun SM-mitaleita ikäsarjasta ja yleisestä sarjasta. Niitä on läjä, en ole laskenut, Marko Leppämäki luettelee käydessään läpi palkintokaappiaan.
Ylöjärveläinen monen lajin erikoismies voisi käyttää urheilupalkintojensa luettelemiseen luultavasti koko aamupäivän. Leppämäen asunnon lukuisat lasivitriinit ja kirjahyllyt pursuilevat mitaleja ja erilaisia pokaaleja. Seassa on myös erilaisia tuotepalkintoja, kuten paistinpannu.
Tänä vuonna hyllyt ovat saaneet täytettä muun muassa perinteisistä Sulkavan Suursouduista, josta hän voitti kultaa. Sulkavalta on tullut kultainen mitali nyt kuutena vuonna putkeen: yli 40-vuotiaiden sarjassa vuosina 2018–2020 ja yli 50-vuotiaissa 2021–2023. Voittotuloksillaan hän olisi ollut palkintokorokkeella myös yleisessä sarjassa. Lisäksi palkintokaapit ja -vitriinit ovat viime vuosina täyttyneet myös hiihtopalkinnoilla.
Koko Leppämäen koti vaikuttaa olevan pyhitetty kuntoilulle, sillä palkintojen ohella asunnossa on enimmäkseen urheiluvälineitä, kuten suksia ja polkupyöriä. Hänellä on myös oma pieni kuntosali ja pihassa komeilee paraikaa mahonkisia soutuveneitä Pirkan soutua varten, johon hän osallistuu haastattelua seuraavana päivänä.
Uudempien ja vanhempien kuntoiluvälineiden hurja määrä selittyy Leppämäen pitkällä urheiluhistorialla. Hän on harrastanut useita eri lajeja, kuten juoksua, hiihtoa, pyöräilyä ja soutua, enemmän tai vähemmän kilpailullisesti koko ikänsä.
– Olen kisannut 6-vuotiaasta lähtien ja joka vuosi olen jotain harrastanut, laji vaan on vaihtunut. Nykyään kuntoilen kaikkea erilaista mahdollisimman monipuolisesti, Leppämäki kertoo.
Omatoimisella harjoittelulla ulkomaille
Vaikka Leppämäki on kisaillut pikkupojasta asti, oli urheileminen aluksi lähinnä omatoimista harrastamista.
– Kesällä juoksin ja talvella hiihdin ilman sen suurempaa harjoittelua. Olen Virroilta kotoisin, eikä siellä maalla ollut paljon muuta tekemistä.
– Tavoitteellinen urheilu alkoi vasta, kun tulin kouluun Tampereelle ja painonnoston olympiapronssimitalisti Pekka Niemi oli silloin vararehtorina. Hän näki, että kävin juoksemassa iltaisin ja kysyi, että haluaisinko harjoitella myös kouluaikana. Siitä se innostus sitten lähti.
Tämän jälkeen Leppämäki voitti juoksusta nuorten SM-mitalin ja pääsi edustamaan Suomea Saksaan Lübeckiin. Hän kertookin nähneensä urheilun parissa maailmaa eikä vaihtaisi päivääkään pois. Välillä hänelläkin on kuitenkin tullut seinä vastaan.
– Juoksin ja hiihdin parikymppiseksi asti, kunnes meni akillesjänne poikki. Sitten siirryin pyöräilyyn, jota tein sellaiset 15–16 vuotta, kunnes kyllästyin.
– Väsyin pyöräilyssä siihen, että kesän aikana oli 47 kilpailua ja koko kesä meni siihen. Ensin kävin pyöräilemässä kilpailuissa kahdeksan tuntia ja sen jälkeen maanantaina töissä sukat vaan pyörivät jaloissa.
Suhtautuminen urheiluun on muuttunut
Tätä nykyä Leppämäki työskentelee Tampereen Lielahden työkeskuksessa TITRY ry:ssä metallipuolen ohjaajana. Tavoitteellisen urheilu-uran päätyttyä hänen suhtautumisensa liikkumiseen on muuttunut.
– Kun pyöräilyura loppui, päätin että jatkan kuntoilua. Silloin mietin, että miksen urheilisi vuodenaikojen mukaan. Pyöräilen kyllä edelleen, mutta nykyään myös juoksen, hiihdän ja soudan.
– En enää edes treenaa mitenkään erityisesti, mutta kuljen 10 kilometrin työmatkani joko pyörällä, rullasuksilla tai juosten. Menen sinne aamulla pienen mutkan kautta ja iltapäivällä pienen mutkan kautta kotiin. Se on sellaista hyötyliikuntaa tässä iässä.
Vanhemmalla iällä myös urheilun viehätys löytyy erilaisista asioista. Nuorena Leppämäkeä motivoivat palkinnot ja maailman näkeminen urheilun parissa. Tänä päivänä hänen suurin motivaattorinsa on kuitenkin liikkumisen sosiaalinen puoli.
– Nykyään urheilussa viehättää kaverit. Se, että tulee lähdettyä jonnekin ja nähtyä ihmisiä, ettei jää vain sohvalle makaamaan. Tässä saa kavereita ja pystyy verkostoitumaan ja sellainen voi auttaa elämässä esimerkiksi työpaikan saamisessa. Samalla saa pidettyä itsensä kunnossa.
– Haluan haastaa itseäni, mutta tietysti kiinnostaa myös nähdä miten pärjään nuoremmille. Olin Sulkavan soudussa yli 50-vuotiaiden voittaja ja yleisen sarjan toinen. On mukava katsoa, kun nuoret miehet vielä häviävät vanhalle viisikymppiselle paskalle veteraaniurheilijalle, Leppämäki naurahtaa.
Ei vieläkään viimeinen
Leppämäen palkintokaapit täyttyvät edelleen hyvään tahtiin. Sillä ei kuitenkaan ole hänelle enää niin suurta merkitystä.
– Lahjoitan palkinnot jollekin urheiluseuralle. Laatat vain pois ja uudelleen jakoon. Hienoimmat ja tärkeimmät palkinnot tietysti säästän, mutta ei niillä muuten ole mitään arvoa. Romuraudan hinta on jotain 17 senttiä per kilo.
Entä miten pitkään urheileminen vielä jatkuu? Siihen Leppämäellä on vastaus valmiina.
– Kuntoilu jatkuu niin kauan kuin pystyn liikkumaan, mutta kilpaileminen päättyy, kun olen yleisen sarjan viimeinen.
Haastattelua seuraavana päivänä lauantaina 29.7. Leppämäki sijoittui Pirkan Soudussa yli 50-vuotiaiden sarjassa toiseksi. Tuloksella olisi pärjännyt myös yleisessä sarjassa, joten kilpaileminen jatkunee vielä ainakin muutaman vuoden.
