Ylöjärveläisen Iivari Raittisen ei tarvitse pitkään miettiä, mikä frisbeegolfin pelaamisessa on hienointa: – Että ensin suunnittelee heiton ja sitten toteuttaa sen täydellisesti!
Frisbeegolfissa ei todellakaan hosumalla menesty. Kun rata kulkee tiheässä mäntymetsässä ja kumpuilevassa maastossa, kuten Ylöjärven Julkujärvellä, heittojen on oltava tarkkoja ja harkittuja.
Kun vielä sattuu sateinen ja tuulinen sää kuten haastattelupäivänä, vaikeusaste kasvaa edelleen. On osattava laskea tuulen vaikutus kepeään muoviseen kiekkoon.
– Sateella kiekko muuttuu liukkaaksi, ja siitä on vaikea saada kunnon otetta, Iivari Raittisen kanssa Ryhti Frisbeegolfin viikkokilpailua aloitteleva tamperelainen Jimi Käpynen sanoo.
– Joka treeneissä tulee sekä täydellisiä että epäonnistuneita heittoja, 17-vuotias Iivari jatkaa.
Iivari käy Julkujärvellä keskimäärin kahdesti viikossa ja häntä vuoden nuorempi Jimi kerran. Ikurilainen Jimi kiertää ahkerasti myös muita lähitienoon, muun muassa Epilän, Nokian ja Pirkkalan ratoja.
Korona antoi lajille nostetta
Jimillä ja Iivarilla on selvä tavoite edetä frisbeegolfin ammattilaisiksi European Open -kilpailuun.
Sinne on vielä matkaa, mutta eivätpä he ole vielä kovin pitkään lajia harrastaneetkaan.
– Olin 12-vuotias, kun lähdimme jalkapalloturnauksessa Porissa joukkuekavereiden kanssa heittämään, Iivari kertoo.
– Sen ikäisenä minäkin kokeilin tätä kavereiden kanssa. Ihan heti en innostunut, mutta kun kesä tuli, se rupesi sujumaan, jääkiekkoiluakin harrastanut Jimi muistelee.
Hänen tarinansa on Frisbeegolf Ryhdin rata-, juniori- ja kilpailuvastaavan Tuomas Malisen mukaan hyvin tyypillinen.
– Korona-aika toi lajiimme paljon uusia nuoria, kun muut liikuntapaikat olivat kiinni. Heitä on edelleen paljon mukana.
Suosiosta saa hyvän kuvan viikkokilpailujen osanottajamääristä. Sateisena tiistai-iltana kilpailijoita oli nelisenkymmentä, mutta aurinkoisella edelliskerralla päästiin noin 80:een.
– Viikkokilpailut ovat kaikille avoimia, mutta niihin pitää ilmoittautua etukäteen internetissä disc golf Metrix -sivustolla: ja maksaa osallistumismaksu Mobile Paylla.
Ilmoittautumissivusto löytyy osoitteesta https://discgolfmetrix.com.
Yleensä voimakas kasvu tuo mukanaan lieveilmiöitä joka lajiin. Malinen myöntää, ettei turvallisuussyistäkin tärkeä lajietiketti ole heti selvinnyt kaikille kokeilijoille, mutta isoilta ongelmilta on vältytty.
– On tärkeää, että radalle lähdetään korkeintaan viiden hengen ryhmissä. Odotteluajat eivät siten veny liian pitkiksi, Malinen neuvoo.
Julkujärvellä kaksi eritasoista rataa
Julkujärvellä alettiin pelata vuonna 2007. Nykyradoista vaikeampi eli Pro rakennettiin tilaustyönä 2017, ja aloittelijoille sekä perheille soveltuva helpompi avattiin viime vuonna.
– Tässä on paikoin hyvin kapeitakin, keskipituudeltaan 145-metrisiä väyliä. Koska pelaajat kehittyvät, ratojenkin pitää kehittyä, Malinen perustelee.
– On tämä aika vaikea rata pitkine väylineen, mutta esimerkiksi Pirkkalasta löytyy vielä enemmän puita, hän kuvailee.
Aloittelijoiden radan Ryhti rakensi yhteistyössä kaupungin sekä toisen ylöjärveläisen seuran, DGC Fat Discsin, kanssa. Sen väylät ovat 60–80-metrisiä, mutta kapeammat kuin Pron, joten siinä on nuorimpienkin pelaajien hyvä hioa heittotekniikoitaan.
Ryhti otti frisbeegolfin valikoimaansa 2013, eli nyt vietetään juhlavuotta. Sen kunniaksi elokuussa Julkujärvellä järjestetään Suomen lajiliiton alainen PDGA-kilpailu, jossa verestellään muistoja vanhoja ja uusia väyliä yhdistelemällä.
Ryhdin pelaajista Pro Tour -kiertueella kilpailevat tänä kesänä Veeti Väätänen, Leevi Isotalo, Matti Alho ja Iivari Raittinen. Armeijaa parhaillaan käyvät Veeti ja Leevi ovat menestyneet hyvin alle 18-vuotiaiden SM-tasolla. Harri Lähdesmäki kuuluu 40-vuotiaiden sarjassa maamme terävimpään kärkeen.
Miehiä ja poikia riittää, mutta naisia käy säännöllisesti kilpailemassa vähän.
– Syitä siihen on pohdittu kovasti ja mimmiliigaakin on kokeiltu. Naiset ja tytöt kyllä käyvät kokeilemassa, mutteivät halua kilpailla, Malinen ihmettelee.
Huiput tienavat hyvin
Frisbeegolf rantautui Suomeen 1970-luvulla, mutta mahdollisuudet harrastamiseen olivat välineiden ja ratojen puutteen vuoksi huonot.
Ensimmäiset SM-kilpailut käytiin Helsingissä vuonna 1978 ja samana vuonna perustettiin Suomen Frisbee-liitto, nykyään Suomen Frisbeegolfliitto, ja Seppo Nieminen aloitti kiekkojen maahantuonnin.
Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata rakennettiin Helsingin Meilahteen jo vuonna 1982, ja Tampereelle rata valmistui 1994. Kasvubuumi alkoi kuitenkin vasta tämän vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä.
Nykyisin Suomessa on yli tuhat rataa, ja kilpailutoiminta on vilkastunut jatkuvasti. Suomalaispelaajat ovat myös saavuttaneet kansainvälistä menestystä niin aikuisten kuin junioreidenkin sarjoissa, ja parhaat pelaavat ammatikseen.
Suurimmassa osassa Suomen ratoja pelaaminen on täysin ilmaista, mikä laskee aloittamiskynnyksen matalalle. Myös varusteet ovat halpoja.
– Kolmen kiekon aloitussetin saa parilla kympillä. Tosin, jos laji koukuttaa kunnolla, kohta on helposti kymmeniä kiekkoja repussa, Malinen naurahtaa.
Hyvät kengät ovat tasapainon kannalta tärkeät, mutta muuten vaatetus on sään mukaan vapaa.
– Itse suosin maastolenkkareita, mutta myös ”paljasjalkakenkien” käyttäjiä näkee yhä enemmän. Niillä saa hyvän tuntuman alustaan, Malinen kertoo.
Huiput tienaavat maailmalla hyvin, ja Suomenkin Pro Tourin kilpailuissa parhaille maksetaan rahaa. Summat pyörivät kuitenkin satasissa, korkeintaan muutamissa tuhansissa.
Fakta: Frisbeegolf
- Kehittäjä Ed Headrick Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä
- Heittovälineenä muoviset frisbee-kiekot ja maalina metallirakenteinen kori
- Tarkoituksena edetä kukin väylä aloituspaikalta eli tiiltä koriin mahdollisimman vähin heitoin
- Heittotekniikat ja -kiekot valitaan tilanteen mukaan
- Lajin ja tekniikoiden kattava esittely videoineen osoitteessa: www.frisbeegolfliitto.fi
- Ylöjärveläisille hyödyllistä tietoa: www.ylojarvenryhti.fi/frisbeegolf
- Suomen Frisbeeliitossa oli 206 jäsenseuraa, joissa noin 11000 jäsentä vuonna 2022
Lähteet: Frisbeegolf Ryhti, Suomen Frisbeegolfliitto
