Raitaan voi törmätä hyvin monenlaisissa metsissä ja paikoin puu on varsin yleinen. Näkyvimmillään raita on keväällä, kun puuhun tulee muiden pajujen tapaan kauniin valkoisia ja silkkipintaisia ”pajunkissoja”.
Kauniisti kukkivia raitoja on vaikea olla huomaamatta, jos puu sattuu kohdalle. Raitoja tarkastellessa voi panna merkille, että raitoja on kahdenlaisia. Toisiin tulee kaikkien tuntemia pajunkissoja eli eminorkoja. Toisiin taas kauniita kullankeltaisia hedekukkia.
Raitaa on myös siirretty pihoille koristepuiksi, ja juuri etupäässä hedepuita joiden kukinta on näyttävämpi. Näin ollen paju on niin sanottu kaksikotinen. Eli on tyttö- eli emikukkia ja poika- eli hedekukkia. Yhdessä puussa voi olla vain yhtä sukupuolta.
Raita onkin keväällä ensimmäisiä kukkijoita ja siksi tärkeä ravinnon kohde lukuisalle joukolle eläinlajeja. Raita kukkii jo ennen lehtimistä, kun taas toinen puuksikin kasvava paju halava kukkii vasta lehdekkäänä. Halavaa lukuunottamatta muut pajulajit jäävät huomattavasti heiveröisimmiksi ja ohuempioksaisiksi raitaan verrattuna.
Suomen runsain paju, kiiltopaju, kasvaa vain noin parimetriseksi ja varsinkin rannoilla laajoiksi pallomaisiksi pensaikoiksi. Toki toisinaan laihemmilla ja karummilla mailla raita jää usein pensasmaiseksi ja tekee useita runkoja, jotka ovat varsin ohuita. Raidan voi havaita niin lehdossa kuin kuivemmillakin hiekkamailla, mutta karuja kalliometsiä raita karttaa. Raita, kuten halavakin, voi venähtää noin viiteentoista metriin hyvillä avoimilla ja rehevillä kasvupaikoilla. Nuorina raitojen pinta on vihertävä ja sileä. Vanhempina puun tyvi alkaa kaarnoittua ja vähitellen halkeilla.
Nimensä raita on todennäköisesti saanut puun pituussuunnassa kulkevistä urista eli niin sanotuista raidoista. Kuten haavalla, raidan puuaines on pehmeää ja siten helposti lahoavaa. Vanhemmiten puu myös helposti onttoutuu. Monet eläimet kuten hynteiset löytävät lahonneista ja ränsistyvista radoista suojaa ja ravintoa. Myös tikat käyvät raidoilla koputtelemassa hyönteisiä ja niiden toukkia.
Hauraaseen puuhun ilmestyy usein myös kääpiä, kuten raidantuoksukääpä. Raidantuoksukäävässä on mielyttävä tuoksu ja menneinä aikoina kääpää on käytetty eri tavoin muun muassa hajusteena. Muun muassa liin vaatteita on raikastettu raidantuoksukäävällä. Raidantuoksukäävän tuoksu muistuttaa maarianheinän tuoksua.
Haapaa ja raitaa yhdistää myös se että molemmat lajit valloittavat nopeasti metsäpaloissa ja myrskyissä syntyneitä aukkopaikkoja. Varsinkin suuret raidat ovat keväällä hyönteisten suosiossa. Mehiläiset ja perhoset löytävät kukkivista raidoista ravintoa. Sitruunaperhoset, nokkosperhoset ja neitoperhoset lentelevät usein raitojen läheisyydessä. Maaliskuussa näkee myös tyttöperhosen etsivän raidoilta mettä. Tyttöperhonen kuoriutuu jo aikaisin keväällä.
Raidalla on myös omia puuhun erikoistuneita raitaperhosia, joita Suomesta löytyy viisi lajia. Edellä mainittujen lisäksi raidoilla näkyy myös muun muassa mänty-yökkösiä ja puolukkapiiloyökkösiä. Keväällä myös kimalaiskuningattaret käyttävät raidan ravintoa hyödyksi. Keväällä talvehtineet kuningattaret aloittavat uuden yhdyskunnan perustamisen ja tarvitsevat runsaasti energiaa.
Raidat kasvavat usein havupuuvaltaisissa sekametsissä, joissa maaperä on varsin hapan. Raita tuo syksyisin suurine lehtineen maaperää lannoittavan vaikutuksen joka vähentää maan happamuutta.
Pajulajeja voi olla varsin vaikea tunnistaa toisistaan varsinkin kun ne risteytyvät helposti keskenään. Ristetymisen vuoksi voi yhdestä pajupensaasta löytää tunnusmerkkejä eri pajulajeista. Raidan tunnistaminen sen sijaan on varsin helppoa, koska harva pajulaji kasvaa korkeaksi ja paksuksi puuksi.
