Isot satamat kuten Mustalahti, Pimeesalmen telakka tai Ruoveden satama ovat heinäkuussa täynnä huviveneilijöitä, ja kaupunkien ylläpitämissä retkisaarissakin saattaa olla ruuhkaa. Näsijärvellä on kuitenkin valtavasti myös luonnonsatamia, joihin voi ankkuroida lepäämään keleiltä suojassa.
Kallioluolia, hiekkarantoja, luonnon nuotiopaikkoja ja upeita auringonlaskuja – näitä kaikkia löytyy Näsijärven kauniista saarista. Vuodesta 1970 lähtien Näsijärvellä veneillyt Jukka-Pekka Tanner suostui paljastamaan omat suosikkinsa. Näillä vinkeillä tuoreempikin veneilijä voi löytää salattuja helmiä.
Tanner aloittaa paikoista, joissa pääsee saunaan. Harvalla on omassa veneessään saunaa, joten saunalliset saaret ovat suosittuja.
– Pimeesalmi, Maisansalo, Murikka ja Murole ovat satamia, joista löytyy sauna, Jäminkipohjan telakan rannasta parikin. Saarissa pääsee saunaan esimerkiksi Koljonselällä sijaitsevassa Peronsaaressa. Siellä on hyvät laiturit ja saunavuorot, Tanner kertoo.
– Maisansalossa on muuten valtavan hyvä kalapöytä. Siellä kannattaa pysähtyä brunssille.
Jos etsii rauhallisempaa saunapaikkaa, Tanner neuvoo ajamaan Murolen ja Ruoveden ohi aina Tarjannevedelle asti Kakkuriin. Se on Mänttä-Vilppulan ylläpitämä retkisaari, jonka pieneen saunaan pitää viedä omat puut. Tanner vakuuttaa, että Kakkurissa ei kuulu mitään muuta kuin luonnon ääniä.
– Kannattaa laittaa vielä kännykät kiinni, niin saa todella nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta.
Myös veneseurojen saarissa on yleensä sauna, mutta niihin ovat tervetulleita vain seurojen jäsenet. Paljon veneilevän kannattaakin tutustua Näsijärvellä toimiviin veneseuroihin ja liittyä johonkin niistä.
Enimmäkseen purjeveneellä Näsijärvellä liikkunut Tanner tuntee luonnonsatamat, joihin pääsee kölin kera. Jos saaressa ei ole mökkejä, sen rantaan saa ankkuroida veneen. Rantautumisesta ei tietenkään saa olla haittaa maanomistajalle tai lähimmille naapureille. Meluhaittakin on haitta, mikä pitää muistaa, kun liikkuu moottoriveneellä.
– Itse olen sitä mieltä, että kannattaa ottaa selville saaren omistaja ja pyytää lupa etenkin, jos aikoo jäädä saaren rantaan yöksi, Tanner sanoo.
Yksi hänen lempisaaristaan on Niihamanselällä Rusthollin lähistöllä sijaitseva pikkuinen Lassinlinna, jossa hän on käynyt kalassa jo 1970-luvulla. Lassinlinnaan ei pääse kovin isolla veneellä, mutta pienestä saaresta löytyy jännittäviä kallioluolia. Se on myös lintujen suosima saari, joten sitä kannattaa välttää pesimäaikaan.
Lassinlinnasta Tampereelle päin löytyy riitaisan kuuloinen saari Tapatora. Tannerin mukaan se on kuitenkin kiva paikka katsella auringonlaskua.
– Sieltä näkee hyvin, miten auringon laskiessa värit vaihtuvat Näsinselällä. Saaren länsikärjessä on myös kiva, luonnon muovaama nuotiopaikka.
Aitolahden Pättiniemen Kiikkisissäkin Tanner on joskus viivähtänyt tuulensuojassa. Seurakunnan omistaman saaren koillispuolella on laivalaituri, johon pääsee isommallakin aluksella.
Isolla veneellä tai purjeilla liikkuva pääsee maihin myös Siivikkalan edustalla olevaan Keissaareen. Myös Vahannan korkeudella sijaitsevaan Pallosaareen pääsee pohjoispuolelta rantautumaan isollakin aluksella. Tanner kertoo, että vilkkaimman veneilysesongin aikaan Pallosaaressa saattaa nähdä useampiakin veneitä. Lähellä ovat Peronsaaren ja Pimeesalmen telakan palvelut.
Uusin palvelu veneilijöille löytyy Koljonselän yhteislaiturilta. Se toimii Kaffela Villa Vinon take away -pisteenä. Jos ei halua käydä maissa katsomassa Vikelän tuulimyllyä ja Heikkilän vanhaa pirttiä, puhelimella voi tilata evästä laiturin päähän.
Vähän matkan päässä yhteislaturista keskellä Koljonselkää sijaitsee Hornun saari. Sen vierestä kulkee laivaväylä, joten syväystä piisaa purjevenillekin.
– Hornun pohjoispuolella on suojaisia laguuneja, joihin voi suojautua, jos myrsky pääsee yllättämään, Jukka-Pekka Tanner neuvoo.
Länsi-Teiskon kohdalla Myyrysselällä on Unnekiven salmi ja siinä Kirvessaari. Saaressa on Venäjän vallan aikaisten sissien Rothin ja Spoofin muistomerkki. Saaren pohjoisrantaan pääsee ajamaan kallioon kiinni ilman, että köli kolisee.
Vielä ennen Murolen kanavaa Vankavedellä on Lietsaari.
– Nuorena miehenä kävin purjeveneellä Tukkilassa tansseissa ja olin Lietsaaressa yötä. Saattoi siellä joskus joku morsiankin olla mukana, Tanner myhäilee.
Sitten ollaan jo Murolen kanavalla. Siellä voikin ranskalaisia tai jäätelöä syödessään seurata, miten veneet tai vaikka Tarjanne-laiva kulkevat kanavasta läpi.
Mastot heiluvat, veneet kolisevat ja kahvit menevät väärään kurkkuun, kun iso vene paahtaa sataman ohi tai kapeasta salmesta liian suurella nopeudella. Vesilläkin on nopeusrajoituksia, joiden tarkoitus on pitää peräaallot kurissa.
– Nopeusrajoituksia on yleensä satamissa ja kapeikoissa. Kun ajetaan lähellä rantaa, aallonmuodostus voi vahingoittaa sekä laitureita että parkissa olevia veneitä. Joskus meripelastusseurakin on käynyt korjaamassa rikkoitunutta laituria, kun on hälytystehtävissä ajettu liian lujaa rannan ohi, Tanner tunnustaa.
Rantojen lähellä ei kannata pitää liikaa kiirettä senkään takia, että ihan kaikki järvien kivet eivät näy sen paremmin sähköisissä kuin paperisissakaan merikorteissa. Kun vesi on alhaalla, veneen voi ajaa karille tutullakin reitillä.
Toukokuun lopulla meripelastuseuran iltapartio havaitsi Pyhäjärvellä merkitsemättömän kiven alle 100 metriä Hatanpään sairaalan laivalaiturista. Syrjäisemmillä vesialueilla niitä on epäilemättä useampia. Tanner varoittaa, että esimerkiksi Koljonselällä on paikkoja, joissa kölit alkavat kolista, kun vesi vähän laskee. Veneilijän pitää siis osata katsoa myös eteensä ja ympärilleen, ei vain karttaplotterin ruutua.
Aina silloin tällöin meripelastusseura pyydetäänkin hätiin, kun vene on karahtanut kiville. Paljon tavallisempi syy avuntarpeeseen on kuitenkin konevika tai polttoaineen loppuminen.
– Etenkin vuokraveneillä ajelijat eivät aina muista satamassa lähtiessä tarkistaa, että polttoaine varmasti riittää paluumatkaankin. Hyvä reittisuunnitelma tekee retkestä turvallisemman. Sään muutoksiinkin pitää osata varautua. On ikävä jäädä saareen pariksi päiväksi pitämään myrskyä, kun kaikki makkarat on jo syöty.
Jukka-Pekka Tanner kannustaa kaikki vesillä liikkujia lataamaan 112-sovelluksen. Hätätilanteessa keskellä selkää voi olla vaikea selittää hätäkeskukselle, missä tarkalleen ottaen on. Meripelastajat löytävät paikalle paljon nopeammin, kun sovellus kertoo, minne mennä.
