Esittelyssä Ylöjärven seurakunnan uudet papit

Ylöjärven seurakunnassa on tänä keväänä aloittanut kaksi uutta pappia: Janne Rauhala ja Sanna Maunu. Pyysimme heidät molemmat henkilöhaastatteluun.
Janne Rauhalalla on takanaan jo 12 vuoden ura pappina. Vuosien varrella hän on oppinut työssään huolehtimaan myös itsestään. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Janne Rauhala: ”Työn iloisia puolia on oppinut iän myötä arvostamaan”

Orivedellä nykyään asuva ja keväällä huhtikuun 1. päivä Ylöjärven seurakunnassa pappina aloittanut Janne Rauhala, 43, kertoo olevansa Ylöjärvellä kausityöntekijänä.

– Täällä on niin iso rippikouluikäluokka, että tarvitaan ylimääräistä työvoimaa, kun noin 400 nuorta käy rippikoulun.

Rauhalan työrupeama kestää lokakuun loppuun asti ja painottuu perinteiseen papin työhön eli rippikouluihin, kasteisiin, vihkimisiin ja hautajaisiin. Lisäksi hän tekee myös muutamia jumalanpalveluksia.

Ennen Ylöjärvelle tuloa Rauhala työskenteli vuoden ajan Ruovedellä. Hänellä on ammatista jo 12 vuoden kokemus, sillä aiemmin hän on toiminut pappina Loimaalla kymmenen vuoden ajan. Elämänmuutokset kuitenkin herättivät tarpeen muuttaa Pirkanmaalle.

– Halusin olla lähempänä ikääntyviä vanhempiani ja Varsinaissuomi oli vähän liian kaukana.

Iloa ja surua

Uskonasiat tulivat osaksi Rauhalan elämää pikkuhiljaa.

– Kotitaustani on ihan perusluterilainen ja noin parikymppisestä lähtien uskonasiat ovat olleet minulle tosi tärkeitä. Se ei kuitenkaan ollut mitään kertarysäyksellä uskoon tuloa, vaan pikkuhiljaa kristinuskon sanoma alkoi vain koskettamaan niin voimakkaasti, ettei sitä voinut enää sulkea pois.

Myös papin työhön Rauhalaa veti kutsumus. Hänen mukaansa ammatissa on sellaisia piirteitä, että ilman kutsumusta siihen on turha ryhtyä.

– Työajattomuus on yksi sellainen piirre, mutta tietysti tässä työssä täytyy olla myös paljon tekemisissä surun kanssa. Sitä olen tässä vuosien varrella opetellut, että miten vaikeista asioista palaudutaan. Se vaatii aikaa.

Rauhalan mukaan työssä vastaan tulevien ikävien asioiden takia papin täytyy pystyä huolehtimaan itsestään, mutta onneksi työn piiristä löytyy ikäville asioille myös vastapainoa.

– Työn iloisia puolia on oppinut iän myötä arvostamaan. Varsinkin ristiäiset ja vihkimiset ovat minulle hyvin tärkeitä, Rauhala kertoo.

Luonnollisesti tärkeitä asioita löytyy myös työn ulkopuolelta.

– Järven rannalla kasvaneena ympäristöasiat kiinnostavat. Ja tietysti lapsettoman ihmisen elämässä myös ystävien ja kummilapsien merkitys korostuu.

Sanna Maunu vihittiin papiksi vasta toukokuussa. Jo nyt hän kuitenkin kokee tekevänsä juuri sitä työtä, jota hän on aina halunnut. (Kuva: Eero Jauhiainen)

Sanna Maunu: ”Yhdenvertaisuus on sellainen asia, josta pidän ääntä”

Lappeenrannasta kotoisin oleva Sanna Maunu, 30, on toiminut pappina vasta vähän aikaa. Hänet vihittiin papiksi keväällä 21.5., mutta Ylöjärven seurakunnassa hän aloitti työt teologina jo 3.5.

Pappisvihkimys oli Maunulle tärkeä sekä ammatillisesti että henkilökohtaisella tasolla.

– Siskoni menee naimisiin syyskuussa ja vihin heidät avioon. Siksi oli kiire saada pappisvihkimys jo keväällä.

– Tämä ammatti on ollut haave ihan rippikouluikäisestä lähtien. Kirkossa on jotain erityistä työpaikkana ja työympäristönä ja siinä, miten kirkko pitää kulttuuria yllä. Mutta kyllä minut on myös kutsuttu tähän ammattiin ja tämä on kutsumusammatti isolla K:lla.

Joensuussa teologiaa opiskellut Maunu on Ylöjärven seurakunnassa vanhempainvapaan sijaisena ensi vuoden elokuuhun asti.

– Perinteisesti papin työt alkavat puolen vuoden työsuhteella. Eli tyypillisesti ensimmäinen virka ei ole näin pitkä, joten olen tosi kiitollinen tästä yli vuoden työsuhteesta, että saa opetella pappeutta rauhassa yhdessä paikassa.

Tähän mennessä hän on päässyt tutustumaan työhön perinteisen papin työn kautta.

– Minulla on ollut jo neljä kastetta, yhdet hautajaiset ja olen pitänyt myös kaksi jumalanpalvelusta.

Ihmiset ovat työn suola

Maunu kokee olevansa juuri nyt siinä ammatissa, johon hän on aina halunnut. Hänen mukaansa papit ovat ihmisiä varten ja hänelle työssä tärkeintä ovatkin juuri ihmisten elämän suuret hetket.

– Kesäteologina olen tehnyt aiemmin kaikkea muuta, mutta en sitä, missä tällä hetkellä olen. Ihmiset, toimitukset ja toimituskeskustelut ovat se tämän työn suola. Se, että ihmiset ovat valinneet tulla kirkkoon, koska haluavat sen papin aamenen niihin suuriin hetkiin. Ne ovat se juttu, joita ei teologina voi tehdä.

Työn ulkopuolella Maunulle tärkeitä asioita ovat kuva- ja teatteritaide, luonto, livemusiikki sekä penkkiurheilu varsinkin pesäpallon parissa. Lisäksi tasa-arvo on Maunulle erittäin tärkeää myös oman työn piirissä.

– Yhdenvertaisuus on sellainen asia, josta pidän ääntä. Hurrasin ääneen sitä, että Mikkeliin on valittu naispiispa.

Maunulle kirkko ja kirkon asiat ovat tärkeitä, ja hän kertookin olevansa niin syvällä kirkon asioissa, että välillä työ yhdistyy vapaa-aikaan.

– Elän ja hengitän kirkkoa ja kirkkopolitiikkaa koko ajan, ja sen eteen täytyykin välillä nähdä vaivaa, etten ole töissä myös vapaa-ajallani.